Aikaisemmassa aloituksessa 'HENKI JA SIELU' käytiin läpi ihmisen kolminaisuutta ja pohdittiin hengen ja sielun eroavaisuuksia. Tästä eteenpäin siis jatkamme tutkisteluja kahden eri otsikon alla ja ne ovat hengellinen ihminen ja sielullinen ihminen. Raamattu opettaa näistä asioista paljon, sanoin ja esikuvin, mutta nämä kuuluvat ilmestystietouden piiriin, jota vain Herran Henki voi meille avata. Omalla viisaudellamme ja älyllämme emme ulotu niihin, vaikka varpaisillamme niitä kohti kurkottautuisimme.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa jo eilen jotain hengellisestä ihmisestä, mutta en kyennyt, joten kirjoitan vielä tästä raskaammasta puolesta eli sielullisesta ihmisestä. Tämä kirjoitus sisältää omia näkemyksiäni ja lainauksia opettajiltani.
UT ilmoittaa hengellisen ihmisen vastakohdaksi sielullisen ihmisen. Raamatussamme se on kerran tai kaksi käännetty myös termilla luonnollinen ihminen. Näiden kahden lisäksi Raamattu puhuu myös lihallisista ihmisistä (tarkoittamatta kehoa), mutta tänään ei siitä (ja siitähän onkin jo oma aloituksensa).

(1.Kr. 2:14) Paavali kirjoitti:Mutta luonnollinen ((ψυχικος sielullinen) ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.
Käytännössä olen oppinut näkemään 'kahdenlaisia' sielullisia ihmisiä (heitä voi olla monta muutakin sorttia).
1).Sielullisella ihmisellä ei ole kokemusta Jumalan Hengen uudestisynnyttävästä ja uudistavasta voimasta eikä Pyhän Hengen asumisesta ihmisen sisimmässä eli hengessä. Puhtaasti luonnolliset sielun kyvyt ja tarpeet, jotka ovat syntiinlankeemuksen seurauksena turmeltuneita, määräävät sielullisen ihmisen moraaliset ja uskonnolliset arvostuksensa ja kannanottonsa, ja siksi hän hylkää hullutuksena ilmiöt, jotka kuuluvat korkeampaan, jumalalliseen elämänalueeseen ja jotka sen vuoksi ovat ihmisen luonnollisten aistien ulottumattomissa. Ihmisen pelastuksen perusta on Jeesuksen risti, mutta sielullinen ihminen ei voi sitä ymmärtää.

(1.Kr.1:18a) Paavali kirjoitti:Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat
Sielullinen ihminen voi kuitenkin olla hyvinkin uskonnollinen ja äkkipäätä katsottuna näytyy hengellisenä. Mutta uudestisyntymätön (nimi)kristitty -vaikka tiedon tasolla pitäisikin totena hengellisiä asioita- on Raamatun mukaan kuitenkin vain pelastumaton sielullinen ihminen. Raamatussa tämä asia on hyvin mustavalkoinen. Ihminen on joko sisällä pelastuksessa tai sen ulkopuolella, välimaastoa ei ole.
2).Sielullisia ovat myös ne ihmiset, joiden kääntymisprosessi ulottuu vain sielunelämään. He ottavat sanan ilolla vastaan, mutta ”herätys” ulottuu vain tunne-elämään eikä se johda totiseen kääntymykseen ja syntien poispanemiseen. Tällaiselle 'sielulliselle uskoontulolle' löytyy monia motiiveja, mutta tarkemmin tarkasteltaessa ne usein ovat lähes pelkästään ajallisia (esim. 1.Kor.15:19) ilman, että ihminen ymmärtäisi olevansa Jumalan edessä iäisyyskohtalonsa kanssa. Ihmisessä ei tapahdu uudestisyntymistä. Hän on vähän aikaa mukana, mutta sitten pettyy, palaa maailmaan ja tulee usein immuuniksi evankeliumille. Tällaiset ihmiset tuovat (ehkä itse sitä edes ymmärtämättä) maailman henkeä uskovien joukkoon. Perimmältään heitä ohjaa lihan himot, silmäin pyynnöt ja rakkaus tähän maailmanaikaan. Heidän kylvönsä on sen mukaista.
Vaarallisimmillaan sielullisuus on silloin, kun ihmisen sielunelämä, psyyke, sekä ruumiin tarpeet ja halut
pukeutuvat salakavalasti näennäisen korkeamman hengellisyyden kaapuun. Mm 2. Piet 2, Juudan kirje ja 2.Tim. 3 varoittavat tällaisista ihmisistä, jotka ovat itse eksyneet ja eksyttävät myös muita.

(1:)17-19 Juuda kirjoitti:He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Sielulliset ihmiset (varsinkin uskonnolliset sellaiset) ovat niitä, joita paholainen erityisesti kykenee käyttämään välikappaleinaan. He eivät ole tulleet koskaan sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta toimivat kristityn valepuvussa. He ovat susia lammasten vaatteissa. He eksyttävät puheillaan ja kirjoituksillaan. Heihin lukeutuu inhimillisessä mielessä korkeastikin oppineita. Meidän päivinämme heitä on soluttautunut monen uskonsuunnan johtaville paikoille. He harjoittavat uskonnollinen väkivalta ja se on jopa hyvinkin tavallista vaikka siitä vaijetaan. Monet käyttävät hyväuskoisia kristittyjä hyväkseen taloudellisesti ja jopa seksuaalisesti, mutta kaikki voi näyttää ulospäin hyvinkin hengelliseltä. Mutta Jumalan lahjomattoman tuomioistuimen edessä heidät kerran julistetaan sielullisiksi, syyllisiksi, Henkeä vailla oleviksi – jos eivät ole tehneet parannusta ja vastaanottaneet Jeesusta.
(Pahoittelen jos tekstissä on kirjoitusvirheitä ja aiheessa poukkoilemista. En ehdi nyt tarkistamaan.)
Aikaisemmassa aloituksessa 'HENKI JA SIELU' käytiin läpi ihmisen kolminaisuutta ja pohdittiin hengen ja sielun eroavaisuuksia. Tästä eteenpäin siis jatkamme tutkisteluja kahden eri otsikon alla ja ne ovat hengellinen ihminen ja sielullinen ihminen. Raamattu opettaa näistä asioista paljon, sanoin ja esikuvin, mutta nämä kuuluvat ilmestystietouden piiriin, jota vain Herran Henki voi meille avata. Omalla viisaudellamme ja älyllämme emme ulotu niihin, vaikka varpaisillamme niitä kohti kurkottautuisimme.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa jo eilen jotain hengellisestä ihmisestä, mutta en kyennyt, joten kirjoitan vielä tästä raskaammasta puolesta eli sielullisesta ihmisestä. Tämä kirjoitus sisältää omia näkemyksiäni ja lainauksia opettajiltani.
UT ilmoittaa hengellisen ihmisen vastakohdaksi sielullisen ihmisen. Raamatussamme se on kerran tai kaksi käännetty myös termilla luonnollinen ihminen. Näiden kahden lisäksi Raamattu puhuu myös lihallisista ihmisistä (tarkoittamatta kehoa), mutta tänään ei siitä (ja siitähän onkin jo oma aloituksensa).
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="(1.Kr. 2:14) Paavali"][color=#004000]Mutta luonnollinen[/color] ((ψυχικος sielullinen)[color=#004000] ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti.[/color][/quote]
Käytännössä olen oppinut näkemään 'kahdenlaisia' sielullisia ihmisiä (heitä voi olla monta muutakin sorttia).
1).Sielullisella ihmisellä ei ole kokemusta Jumalan Hengen uudestisynnyttävästä ja uudistavasta voimasta eikä Pyhän Hengen asumisesta ihmisen sisimmässä eli hengessä. Puhtaasti luonnolliset sielun kyvyt ja tarpeet, jotka ovat syntiinlankeemuksen seurauksena turmeltuneita, määräävät sielullisen ihmisen moraaliset ja uskonnolliset arvostuksensa ja kannanottonsa, ja siksi hän hylkää hullutuksena ilmiöt, jotka kuuluvat korkeampaan, jumalalliseen elämänalueeseen ja jotka sen vuoksi ovat ihmisen luonnollisten aistien ulottumattomissa. Ihmisen pelastuksen perusta on Jeesuksen risti, mutta sielullinen ihminen ei voi sitä ymmärtää.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="(1.Kr.1:18a) Paavali"][color=#004000]Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat[/color][/quote]
Sielullinen ihminen voi kuitenkin olla hyvinkin uskonnollinen ja äkkipäätä katsottuna näytyy hengellisenä. Mutta uudestisyntymätön (nimi)kristitty -vaikka tiedon tasolla pitäisikin totena hengellisiä asioita- on Raamatun mukaan kuitenkin vain pelastumaton sielullinen ihminen. Raamatussa tämä asia on hyvin mustavalkoinen. Ihminen on joko sisällä pelastuksessa tai sen ulkopuolella, välimaastoa ei ole.
2).Sielullisia ovat myös ne ihmiset, joiden kääntymisprosessi ulottuu vain sielunelämään. He ottavat sanan ilolla vastaan, mutta ”herätys” ulottuu vain tunne-elämään eikä se johda totiseen kääntymykseen ja syntien poispanemiseen. Tällaiselle 'sielulliselle uskoontulolle' löytyy monia motiiveja, mutta tarkemmin tarkasteltaessa ne usein ovat lähes pelkästään ajallisia (esim. 1.Kor.15:19) ilman, että ihminen ymmärtäisi olevansa Jumalan edessä iäisyyskohtalonsa kanssa. Ihmisessä ei tapahdu uudestisyntymistä. Hän on vähän aikaa mukana, mutta sitten pettyy, palaa maailmaan ja tulee usein immuuniksi evankeliumille. Tällaiset ihmiset tuovat (ehkä itse sitä edes ymmärtämättä) maailman henkeä uskovien joukkoon. Perimmältään heitä ohjaa lihan himot, silmäin pyynnöt ja rakkaus tähän maailmanaikaan. Heidän kylvönsä on sen mukaista.
Vaarallisimmillaan sielullisuus on silloin, kun ihmisen sielunelämä, psyyke, sekä ruumiin tarpeet ja halut [i]pukeutuvat salakavalasti näennäisen korkeamman hengellisyyden kaapuun[/i]. Mm 2. Piet 2, Juudan kirje ja 2.Tim. 3 varoittavat tällaisista ihmisistä, jotka ovat itse eksyneet ja eksyttävät myös muita.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="(1:)17-19 Juuda"][color=#004000]He ovat napisijoita, kohtalonsa nurkujia ja vaeltavat himojensa mukaan; heidän suunsa puhuu pöyhkeitä, ja he mielistelevät ihmisiä oman etunsa tähden. Mutta te, rakkaani, muistakaa nämä sanat, mitkä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen apostolit ovat edeltäpäin puhuneet, sanoen teille: "Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia, jotka vaeltavat jumalattomuutensa himojen mukaan". Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta, he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.[/color][/quote]
Sielulliset ihmiset (varsinkin uskonnolliset sellaiset) ovat niitä, joita paholainen erityisesti kykenee käyttämään välikappaleinaan. He eivät ole tulleet koskaan sisälle Jumalan valtakuntaan, mutta toimivat kristityn valepuvussa. He ovat susia lammasten vaatteissa. He eksyttävät puheillaan ja kirjoituksillaan. Heihin lukeutuu inhimillisessä mielessä korkeastikin oppineita. Meidän päivinämme heitä on soluttautunut monen uskonsuunnan johtaville paikoille. He harjoittavat uskonnollinen väkivalta ja se on jopa hyvinkin tavallista vaikka siitä vaijetaan. Monet käyttävät hyväuskoisia kristittyjä hyväkseen taloudellisesti ja jopa seksuaalisesti, mutta kaikki voi näyttää ulospäin hyvinkin hengelliseltä. Mutta Jumalan lahjomattoman tuomioistuimen edessä heidät kerran julistetaan sielullisiksi, syyllisiksi, Henkeä vailla oleviksi – jos eivät ole tehneet parannusta ja vastaanottaneet Jeesusta.
(Pahoittelen jos tekstissä on kirjoitusvirheitä ja aiheessa poukkoilemista. En ehdi nyt tarkistamaan.)