Jokin tuollainen ajatus minunkin mieleeni tuli
niinkuin heti ensimmäisessä kommentissani totesin.
Siis uskovan kasvu.
Mutta kun keskustelun otsikkona oli uskon kasvu,
niin minun täytyi oikein etsiä Raamatusta,
että mitä tuosta asiasta sanotaan.
Ja yhden sellaisen kohdan sitten jo
toinkin esiin. Annora määritteli uskon kasvua näin:
Annora kirjoitti:Ihmisen usko on vahvin silloin, kun ihminen ei yhtään epäile.
Ja sitten asia tarkentuikin siihen,
että tällaisessa tilassa ihminen ei epäile Jumalan lupausta.
Ja nyt tullaankin sitten siihen,
että tarvitaan Jumalan lupaus, johon uskoa.
Markus (5:35-36) kirjoitti:Hänen vielä puhuessaan tultiin
synagoogan esimiehen kotoa sanomaan:
"Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?"
Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin,
vaan sanoi synagoogan esimiehelle:
"Älä pelkää, usko ainoastaan".
Synagogan esimiehellä ei ollut niin suurta uskoa
kuin sadanpäämiehellä,
joka kielsi Jeesusta tulemaan kattonsa alle.
Synagogan esimies pyysi tulemaan kotiinsa
ja parantamaan tyttärensä.
Mutta juuri tuo pyyntö aiheutti ongelman.
Väentungos viivytti
ja sitten väliin tuli vielä verenjuoksua sairastava nainen.
Voin melkein nähdä silmissäni ja kokea ruumiissani
sen kivun ja tuskan ja epätoivon,
minkä synagogan esimies tuossa kokee:
Ei tästä mitään tule.
Ja sitten ... hän näkee viestintuojat.
Hän aavistaa, mitä he tulevat kertomaan.
Hänen maailmansa romahtaa.
Varmaan usko Jumalaankin.
Mutta Jeesus sanoo sen, mitä edellä lainasin.
Ja nyt synagogan esimies
tarrautuu tuohon sanaan.
Hänellä ei enää ole mitään muuta mihin tarrautua.
Tytär on kuollut. On vain Jeesus, joka on Elämä.
Ja tämä usko kesti senkin,
että tyttären kuolemaa itkien ulvova joukko nauraa Jeesukselle,
kun tämä sanoo, että tyttö ei ole kuollut, vaan nukkuu.
Ja kohta esimiehen vähäinen usko,
joka oli vienyt hänet kohtaamaan Jeesusta,
saa kokea kaiken kriisin ja epätoivon jälkeen
kuinka tuo vähäinen ja väillä ehkä kokonaan sammunut usko,
sai muuttua näkemiseksi.
Kuollut ruumis nousee ylös vuoteesta elävänä.
