witness kirjoitti:Onnellinen se ihminen, joka ensin rukoilee ja sitten tekee. Vaikkei käsittäisi, niin johdattuisi oikeaan ja voisi ymmärtää välivaiheitakin.
Minä olen viime aikoina ja itse asiassa ihan jatkuvasti
rukoillut, että johdata.
Tuo pyyntö, yksi sana, on jokaisen päiväni
ja melkein jokaisen tekemiseni avaus.
Israel oli kulkenut vaikeat retket.
Mutta Jesaja lupaa:
Jesaja (31) kirjoitti:Sillä näin sanoo Herra:
Riemuitkaa iloiten Jaakobista,
kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää;
kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa:
'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'.
Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta,
kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä.
Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä:
suurena joukkona he palajavat tänne.
Itkien he tulevat,
ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Tuo on toteutunutta ja on vielä toteutuva.
Kaikki Israel kootaan omaan maahansa.
En tiedä, missä vaiheessa itse olen.
Mutta ensimmäisen ja viimeisen vaiheen tiedän nimeltä:
Salomo (Saarn 3:1-2) kirjoitti:Kaikella on määräaika,
ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Olin nuori aikuinen
kun sain kuulla hyvin huonoja uutisia.
Anoppini oli murheissaan tähteni.
Hän toi minulle Raamattunsa.
Hän oli alleviivannut ja kehystänyt kohdan,
joka oli hänelle auennut, kun oli minua murehtinut.
Psalmisti (Psl 91:14-16) kirjoitti:Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle,
minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus,
minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen.
Tuon alkuosan anoppini oli erityisesti alleviivannut.
Luin tuon tekstin. Katsoin vaimoani, ja sanoin,
tämähän on se sama kohta, jonka Sinä ...
Näillä mennään ... edelleen ...
päivä vain ja hetki kerrallansa.
[quote="witness"]Onnellinen se ihminen, joka ensin rukoilee ja sitten tekee. Vaikkei käsittäisi, niin johdattuisi oikeaan ja voisi ymmärtää välivaiheitakin.[/quote]
Minä olen viime aikoina ja itse asiassa ihan jatkuvasti
rukoillut, että johdata.
Tuo pyyntö, yksi sana, on jokaisen päiväni
ja melkein jokaisen tekemiseni avaus.
Israel oli kulkenut vaikeat retket.
Mutta Jesaja lupaa:
[quote="Jesaja (31)"][color=#004000]Sillä näin sanoo Herra: [/color]
[color=#804000]Riemuitkaa iloiten Jaakobista,
kohottakaa riemuhuuto hänelle, joka on kansojen pää;
kuuluttakaa, kiittäkää ja sanokaa:
'Auta, Herra, kansaasi, Israelin jäännöstä'.
Katso, minä tuon heidät pohjoisesta maasta,
kokoan heidät maan perimmäisiltä ääriltä.
Heissä on sokeita ja rampoja ynnä raskaita ja synnyttäväisiä:
suurena joukkona he palajavat tänne.
Itkien he tulevat,
[b]ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.[/b][/color] [/quote]
Tuo on toteutunutta ja on vielä toteutuva.
Kaikki Israel kootaan omaan maahansa.
En tiedä, missä vaiheessa itse olen.
Mutta ensimmäisen ja viimeisen vaiheen tiedän nimeltä:
:bible: [quote="Salomo (Saarn 3:1-2)"][color=#004000]Kaikella on määräaika,
ja aikansa on joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla. [/color][/quote]
Olin nuori aikuinen
kun sain kuulla hyvin huonoja uutisia.
Anoppini oli murheissaan tähteni.
Hän toi minulle Raamattunsa.
Hän oli alleviivannut ja kehystänyt kohdan,
joka oli hänelle auennut, kun oli minua murehtinut.
:bible: [quote="Psalmisti (Psl 91:14-16)"][color=#804000]Koska hän riippuu minussa kiinni,
niin minä hänet pelastan;
minä suojelen hänet, koska hän tuntee minun nimeni.
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan hänelle,
minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus,
minä vapahdan hänet ja saatan hänet kunniaan.
Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen nähdä antamani pelastuksen. [/color][/quote]
Tuon alkuosan anoppini oli erityisesti alleviivannut.
Luin tuon tekstin. Katsoin vaimoani, ja sanoin,
tämähän on se sama kohta, jonka Sinä ...
Näillä mennään ... edelleen ...
päivä vain ja hetki kerrallansa.
