Noin tuo Jumalan vastaus Moosekselle todellakin alkaa.
Sinänsä nimi Jahve ei ollut tuossa mitään uutta.
Jo Aadam ja Eeva tunsivat nimen Jahve.
Ja Mooses tiesi monta Jahve-nimeä, joilla Jumala on ilmaissut itsensä.
Mutta Mooseksen ongelma oli siinä,
mikä on sellainen Jahve-nimi,
jonka hän voisi ilmoittaa kansalle,
joka on 400 vuotta rämpinyt suossa ja savessa.
Heprealaisessa kulttuurissa nimen ilmoittaminen ei siis tarkoita erisnimen tulostamisesta.
Sen sijaan nimen ilmoittaminen kertoo: Mikä mies? Mikä hän on miehiään?
Jumala oli siis antanut Moosekselle tehtävän, ja Mooses oli kauhuissaan.
Hän yrittää luikerrella kaikin keinoin. Lopulta hän rohkenee mennä itse asiaan.
Mooses sanoo suoraan, miksi on niin kauhuissaan.
Ei suinkaan siksi, että kansa mahdollisesti kysyisi,
mikä on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan nimi. Ei totisesti.
Sen helpompaa kysymystä ei Moosekselle olisi voitu tehdä.
Ja toisaalta Mooses tiesi, että kansa kyllä tietää nimen Jahve. On aina tiennyt.
Mutta Mooses oli kauhuissaan, ja sanoo syynkin lopulta. Ensin vain vastusteli.
Mooses sanoo suoraan Jumalalle, mitä kansa ajattelee.
Kansa tulee kysymään Moosekselta, mikä on miehiään se Jumala,
joka on antanut kansansa Egyptin sorron alla kärsiä täydelliseen masennukseen saakka.
Tuota kansaa ei kiinnosta enää pätkääkään erisnimet.
Sitä he eivät kysy.
Sen sijaan he kysyvät heprealaisen kysymyksen Jumalastaan:
Mikä Hänen nimensä on.
Ja Mooses tuskailee: Mitä minä vastaan heille.
Sanonko 'Jumala kaikkivaltias', sitä he eivät niele.
Faarao on osoittanut kaikkivaltiutensa.
Sanonko Jahve, joka näkee.
He pilkkaavat Sinua. Ethän ole välittänyt vaikka olet nähnyt.
Sanonko Jahve ilmestyy.
He itkevät itsensä suohon. Eipä ole ilmestynyt 400 vuoteen.
Mutta Jumala yllättää Mooseksen: Ehje aser Ehje.
Jumala iskee suoraan ytimeen. Rakkaudella. Käyttäen dynaamista olla-verbiä:
Minä olen. Minä elän. Minä en ole kuollut.
Ja minä tulen osoittamaan nimeni mukaisen voiman.
Minä näen kurjuutenne. Ja minä pelastan teidät. Minä olen kaiken yläpuolella.
Minä hallitsen. Minussa on kaikki oleminen.
Tuo sana sytytti pienen elämän kipinän maahan poljetussa kansassa.
Kansa, joka oli lakannut olemasta ja elämästä, oli jälleen olemassa.
Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli astunut alas taivaasta
pelastamaan kansansa ja viemään sen maajan,
jonka oli luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.
Mooses (1 Moos 50:24) kirjoitti:Joosef sanoi veljilleen:
"Minä kuolen, mutta Jumala pitää kyllä teistä huolen
ja vie teidät pois tästä maasta siihen maahan,
jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."
Siksi Jumala käski Mooseksen puhua kansalle Jumalasta nimenomaan nimellä
MINÄ OLEN ....
Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala.
Noin tuo Jumalan vastaus Moosekselle todellakin alkaa.
Sinänsä nimi Jahve ei ollut tuossa mitään uutta.
Jo Aadam ja Eeva tunsivat nimen Jahve.
Ja Mooses tiesi monta Jahve-nimeä, joilla Jumala on ilmaissut itsensä.
Mutta Mooseksen ongelma oli siinä,
mikä on sellainen Jahve-nimi,
jonka hän voisi ilmoittaa kansalle,
joka on 400 vuotta rämpinyt suossa ja savessa.
Heprealaisessa kulttuurissa nimen ilmoittaminen ei siis tarkoita erisnimen tulostamisesta.
Sen sijaan nimen ilmoittaminen kertoo: Mikä mies? Mikä hän on miehiään?
Jumala oli siis antanut Moosekselle tehtävän, ja Mooses oli kauhuissaan.
Hän yrittää luikerrella kaikin keinoin. Lopulta hän rohkenee mennä itse asiaan.
Mooses sanoo suoraan, miksi on niin kauhuissaan.
Ei suinkaan siksi, että kansa mahdollisesti kysyisi,
mikä on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan nimi. Ei totisesti.
Sen helpompaa kysymystä ei Moosekselle olisi voitu tehdä.
Ja toisaalta Mooses tiesi, että kansa kyllä tietää nimen Jahve. On aina tiennyt.
Mutta Mooses oli kauhuissaan, ja sanoo syynkin lopulta. Ensin vain vastusteli.
Mooses sanoo suoraan Jumalalle, mitä kansa ajattelee.
Kansa tulee kysymään Moosekselta, mikä on miehiään se Jumala,
joka on antanut kansansa Egyptin sorron alla kärsiä täydelliseen masennukseen saakka.
Tuota kansaa ei kiinnosta enää pätkääkään erisnimet.
Sitä he eivät kysy.
Sen sijaan he kysyvät heprealaisen kysymyksen Jumalastaan:
Mikä Hänen nimensä on.
Ja Mooses tuskailee: Mitä minä vastaan heille.
Sanonko 'Jumala kaikkivaltias', sitä he eivät niele.
Faarao on osoittanut kaikkivaltiutensa.
Sanonko Jahve, joka näkee.
He pilkkaavat Sinua. Ethän ole välittänyt vaikka olet nähnyt.
Sanonko Jahve ilmestyy.
He itkevät itsensä suohon. Eipä ole ilmestynyt 400 vuoteen.
Mutta Jumala yllättää Mooseksen: Ehje aser Ehje.
Jumala iskee suoraan ytimeen. Rakkaudella. Käyttäen dynaamista olla-verbiä:
Minä olen. Minä elän. Minä en ole kuollut.
Ja minä tulen osoittamaan nimeni mukaisen voiman.
Minä näen kurjuutenne. Ja minä pelastan teidät. Minä olen kaiken yläpuolella.
Minä hallitsen. Minussa on kaikki oleminen.
Tuo sana sytytti pienen elämän kipinän maahan poljetussa kansassa.
Kansa, joka oli lakannut olemasta ja elämästä, oli jälleen olemassa.
Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala oli astunut alas taivaasta
pelastamaan kansansa ja viemään sen maajan,
jonka oli luvannut Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="Mooses (1 Moos 50:24)"][color=#004000]Joosef sanoi veljilleen: [/color]
[color=#404000]"Minä kuolen, mutta Jumala pitää kyllä teistä huolen
ja vie teidät pois tästä maasta siihen maahan,
jonka hän valalla vannoen on luvannut Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."[/color] [/quote]
Siksi Jumala käski Mooseksen puhua kansalle Jumalasta nimenomaan nimellä
[color=#804000][b]MINÄ OLEN ....
Aabrahamin Jumala, Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala[/b][/color].
