Kirjoittaja pökkelö » 10.01.2015 20:11
Tai vaikka Jeremia.
(Jer 1:4-10) Jeremia kirjoitti: Minulle tuli tämä Herran sana:
"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin,
ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin;
minä asetin sinut kansojen profeetaksi".
Mutta minä sanoin:
"Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
Niin Herra sanoi minulle:
"Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän,
ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.
Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."
Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani.
Ja Herra sanoi minulle:
"Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain,
repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.
Ihminen, jonka Jumala valitsee, ja joka suostuu lähtemään Jumalan kouluun, ei ole helppoa tietä edessä.
Jeesus kulki edellämme, ja tavalla tai toisella mekin siihen joudumme, jos Elämän tielle astumme.
(Hebr 12:6-11) kirjoitti:"Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia.
Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet,
silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme;
emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan,
mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme,
että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi,
mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille,
jotka sen kautta ovat harjoitetut.
Kirjoitin eräälle ystävälle kahdesta veljestä, jotka asuvat eteläisessä Suomessa eri paikkakunnilla. Miten heidän suustaan ei kuulu kerskausta omista ansioista.
He ovat Jumalan ahjossa, ahdistuksissa, taisteluissa, erämaassa, pimeydessä Jumalan hylkäämänä, raastettuina, henkivaltojen repiminä, ihmisten purtavina, jne……. oppineet mitä he ovat. Syntisiä alati Kristusta tarvitsevina, Jumalan Armossa riippuvia. Itsessään heikkoja.
Ja vain samaa koulua käyneet näkevät sen heistä. Lukuisien taisteluiden ja ahdistusten jättämät jäljet, ja Kristusta, joka on alkanut saada heissä hiukan jo muotoa.
Se on kaita tie, mutta palkitseva, sillä se tie vie perille.
Ja vain heikot. Kristusta tarvitsevat vaeltavat sillä tiellä.
Tai vaikka Jeremia.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="(Jer 1:4-10) Jeremia"] [color=#004000]Minulle tuli tämä Herran sana:[/color]
[color=#804000]"Jo ennenkuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin,
ja ennenkuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin;
minä asetin sinut kansojen profeetaksi".[/color]
[color=#004000]Mutta minä sanoin:[/color]
[color=#004000]"Voi Herra, Herra! Katso, en minä kykene puhumaan, sillä minä olen nuori."
Niin Herra sanoi minulle:[/color]
[color=#804000]"Älä sano: 'Minä olen nuori', vaan mene, kunne ikinä minä sinut lähetän,
ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua.
Älä pelkää heitä, sillä minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra."[/color]
[color=#004000]Ja Herra ojensi kätensä ja kosketti minun suutani.
Ja Herra sanoi minulle:[/color]
[color=#804000]"Katso, minä panen sanani sinun suuhusi.
Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain,
repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.[/color][/quote]
Ihminen, jonka Jumala valitsee, ja joka suostuu lähtemään Jumalan kouluun, ei ole helppoa tietä edessä.
Jeesus kulki edellämme, ja tavalla tai toisella mekin siihen joudumme, jos Elämän tielle astumme.
[img]http://forum.netmission.fi/core/images/smilies/bible_1.gif[/img][quote="(Hebr 12:6-11)"][color=#004000]"Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia.
Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita?
Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet,
silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Ja vielä: meillä oli ruumiilliset isämme kurittajina, ja heitä me kavahdimme;
emmekö paljoa ennemmin olisi alamaiset henkien Isälle, että eläisimme?
Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan,
mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme,
että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.
Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi,
mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille,
jotka sen kautta ovat harjoitetut.[/color][/quote]
Kirjoitin eräälle ystävälle kahdesta veljestä, jotka asuvat eteläisessä Suomessa eri paikkakunnilla. Miten heidän suustaan ei kuulu kerskausta omista ansioista.
He ovat Jumalan ahjossa, ahdistuksissa, taisteluissa, erämaassa, pimeydessä Jumalan hylkäämänä, raastettuina, henkivaltojen repiminä, ihmisten purtavina, jne……. oppineet mitä he ovat. Syntisiä alati Kristusta tarvitsevina, Jumalan Armossa riippuvia. Itsessään heikkoja.
Ja vain samaa koulua käyneet näkevät sen heistä. Lukuisien taisteluiden ja ahdistusten jättämät jäljet, ja Kristusta, joka on alkanut saada heissä hiukan jo muotoa.
Se on kaita tie, mutta palkitseva, sillä se tie vie perille.
Ja vain heikot. Kristusta tarvitsevat vaeltavat sillä tiellä.
