Raamattu on Jumalan omasivu

Helposti me ajattelemme hyvin inhimillisesti, että Jumala katuisi aivan kuten me ihmisetkin. Me päätämme tehdä jotain, josta toivomme koituvan meille tai läheisille jotain hyvää, mutta lopputulos on lähes katastrofaalinen ja seuraukset tuottavat meille mielipahaa. Me kadumme, mitä tuli tehtyä. [b]Kalamos[/b] toi jo esille sanan alkumerkityksestä sen, että kysymys ei ole Jumalan katumuksesta meidän yleisesti käyttämässämme merkityksessä vaan enemmänkin ihmisten syntien tuottamasta murheesta. Raamattu vahvistaa tämän. Jumala ei tee mitään harkitsematonta tai tyhmää, mitä pitäisi jälkikäteen katua.

:bible: [quote="Mooses (Num 23:19)"][color=#004000][u]Ei Jumala ole ihminen[/u], niin että hän valhettelisi,
eikä ihmislapsi, [u]että hän katuisi[/u].
Sanoisiko hän jotakin eikä sitä tekisi, puhuisiko jotakin eikä sitä täyttäisi?[/color][/quote]

Jumala mm. rakastaa, vihaa ja murehtii – Hän on tunteva Jumala. Murehtiessaan luomansa ihmisen lankeemusta syntiin, Jumala murheessaan myös oli valmis ns. ”toisenlaisiin toimenpiteisiin” tilanteen korjaamiseksi. Jumala ei ryve koskaan meille niin tutussa itsesäälissä. Tässäkin suhteessa Jumala on aivan toisenlainen kuin me. Hänellä on valta toimia.
Eikä korjausliike ollut mikä tahansa, vaan Hänen ainokaisen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, lähettäminen tänne maan päälle sovittamaan meidän syntimme. Emme saata käsittää, mitä tuskaa Jumalan murehtimiseen liittyikään, koska Hän tiesi tarkkaan, millaisen uhrauksen Hän joutuu tekemään. Jumalan murehtiminen ei ole impulsiivista eikä se ole kulloisestakin tunnetilasta riippuvaista, niin kuin meidän kokemamme katumiseen liittyvä murhe.
Jumalassa on ikuista rakkautta ja samalla Hänessä on myös murhetta kaikkea näkemäänsä synnin seurauksia katsoessaan. Murhe nousee Jumalan pyhästä ja ikuisesta olemuksesta, joka on täynnä rakkautta. Meidän uskottomuutemme tuottaa Jumalalle murhetta, mutta Hän ei voi olla synnin edessä toimeton ja kieltää sillä tavalla oma, syvä olemuksensa ja kaikkivaltiutensa.

:bible: [quote="Paavali (2 Tim 2:13)"][color=#004000]jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena;
sillä itseänsä kieltää hän ei saata.[/color][/quote]

Jumala murehti ihmisen langennutta tilaa hyvin syvästi, koska Hän rakastaa meitä. Jo tässä ajassa Jumala tahtoo iloita Hänen omista lapsistaan. Kuinka heikko, kuinka lankeileva ja kuinka paljon Jumalalle murhetta tuottava ihmiskunta on kaikkina aikoina ollutkaan! Toistuvasti Raamattu kuvaa, kuinka tämä tapahtui ja kuinka vakavasta asiasta oli kysymys. Jumalan murheeseen liittyy pyhää vihaa syntiä kohtaan. Ilman parannusta vaeltavan ihmisen tie ei ole enää siunausten tie.

:bible: [quote="Psalmisti (78:40-41)"][color=#004000]Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa
ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa!
Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.[/color][/quote]

:bible: [quote="Jesaja (63:10)"][color=#004000]Mutta he niskoittelivat ja saattoivat murheelliseksi hänen Pyhän Henkensä;
ja niin hän muuttui heidän viholliseksensa, hän itse soti heitä vastaan.[/color][/quote]

Valitettavasti myös me uskovat saatamme tuottaa Taivaalliselle Isällemme murhetta aivan kuten hänen luomansa ihmiset kauan sitten Nooan aikoina.

:bible: [quote="Paavali (Ef 4:30)"][color=#004000]Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.[/color][/quote]

Murehdimmeko me toisten ihmisten hädän, toivottomuuden, ahdistusten ja vaikeuksien edessä? Saako se meidät toimimaan voidaksemme edes jonkin verran huojentaa lähimmäistemme taakkoja ja mahdollisesti tuoda vähän iloa heille? Voimme vain rukoilla Jumalaa, että näkisimme ympärillämme olevaa hätää voidaksemme tehdä jotain helpottaaksemme ihmisten elämää – se on Jumalan tahto meihin nähden. Olisiko meillä jotain sellaista, jossa voisimme tehdä korjausliikkeen jotain uutta ja parempaa kohti?
Jumala vihaa syntiä, murehtii sen seurauksia ja toimii korjatakseen kaiken. Jumalan murhe voi muuttua myös jo tässä ajassa. Jumala iloitsee siitä, kun syntinen katuu ja tekee parannuksen. Toisin kuin meillä, Jumalan kokemaan murheeseen ei koskaan liity voimattomuuden tunnetta. Hänellä on valta muuttaa tilanteita ja olosuhteita sekä siunata Hänen puoleensa kääntyviä ja varjella kaikelta pahan seurauksilta.

:bible: [quote="Joona (3:10)"][color=#004000]Kun Jumala näki heidän tekonsa, että he kääntyivät pois pahalta tieltänsä,
niin [b]Jumala katui [/b]sitä pahaa, minkä hän oli sanonut tekevänsä heille, [b]eikä tehnyt sitä.[/b][/color][/quote]

[quote="Emil"]Tätä hainkin Vilja ja sinä osasit sen kääntää ymmärrettävään muotoon.[/quote]

Hyvä jos näin......

Tiedän itsestäni, miten hyvältä tuntuu, kun yrittää tuoda jotain julki
ja jostain syystä tuntuu, ettei nyt vain löydä oikeita sanoja ja sitten
toinen tulee ja kirjaa ylös juurikin sen, mitä on itse yrittänyt sanoa.

Ja uskon Emil, että näilläkin tapahtumilla on oma tarkoituksensa
meidän uskovien yhteiselon kasvattamisessa, sillä usein nämä tällaiset
tilanteet vahvistavat meidän keskinäistä uskoamme ja luottamustamme.

Tätä hainkin Vilja ja sinä osasit sen kääntää ymmärrettävään muotoon.

[quote="καλαμος"]Siis ei Jumala tuossa kadu niinkuin me kadumme tekemisiämme.
Ei Jumalassa tapahtunut mitään mielenmuutosta.
Ei Jumala ollut möhlinyt vaan ihminen.

Alkutekstin ilmaisu tulee huokaisemista tarkoittavasta sanajuuresta.
Kun huomaat, että joku on möhlinyt oikein pahasti,
ja sinun on tuo möhläys korjattava, niin sinä vedät syvään henkeä.
Ja sitten teet sen, mikä on pakko tehdä tilanteen korjaamiseksi. [/quote]

Jälleen kerran tässä kohtaa on ihana huomata, miten Pyhä Henki voi
kirkastaa kirjoituksia sellaisellekin, jolla ei ole kielitaitoa turkia erilaisia
käännöksiä ja alkutekstejä, kiitos siitä Jumalalle!

Sillä itselleni on aina tullut Sanaa lukiessani kyseisestä kohdasta sellainen
ajatus, ettei tuo tarkoita suinkaan sellaista "katumista", että Jumala
katuisi omaa valintaansa, vaan että tuo merkitsisi enempikin sitä, että
Jumala kokee eräänlaista myötähäpeää ja katumuksen tunnetta ihmisen
rinnalla, ihmisen tekemästä valinnasta.

Tällaiset tilanteet luovat aina uskoa ja luottamusta siihen, että Jumala
kykenee todellakin pitämään huolta jokaisesta omastaan aina sen mukaan,
missä me kukin tarvitsemme huolenpitoaan.

[quote="Emil"]Itse ymmärrän tämän siten, että Jumalan "katuminen", ei ole verrattavissa ihmisen katumiseen, vaan se on jotain paljon syvempää, syvää murhetta, joka sattui itse Luojan sydämeen. Sydämessä on muuten ihmisellä sellainen, että se on kuin aivot, toiset aivot. Siinä on samoja hermosoluja kuin aivoissa ja se on suorasa hermoyhteydessä aivoihin. Sydämestä siis lähtevät pahat ajatukset, ei aivoista. Sydän voi murtua, niin kävi Jeesukselle, niin kävi Taivaan Isälle.

https://psyk.fi/wp-content/uploads/2017/11/sarkyva-mieli-sisalto.pdf
Ks s.65 alkaen

[quote][b]3.4. Sydämen surut ja vatsan perhoset[/b]

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useissa aasialaisissa kielissä samaa
ikivanhaa kirjainta tai symbolia käytetään sekä ’sydämestä’ että
’mielestä’. Parin viime vuosituhannen aikana eri kulttuurien lääkärit ja
tieteenharjoittajat ovatkin uskoneet, että aivoilla ja sydämellä on läheinen
yhteys ...[/quote][/quote]

Sydän ja mieli käsitetään samaksi, kyllä.

Kaikissa sairauksissa niiden syntyyn ja kehittymiseen vaikuttaa murheet&huolet. Siksikin Sana kehottaa olemaan murehtimatta! Siksikin moni uskova paranee rukousten kautta, kun saa tulla vapaaksi tämän maailmanajan huolista - vai saako?

Tuli vain tuosta (ihmisen) katumisesta mieleen, että harvoinhan sitä hyvää katuu, mutta useinkin omia virheitään.

Joten onko kaukaa haettua, että voisi saada voimaa siitä, kuinka Kaikkivaltias itse ratkaisi asian vrt. pelastussuunnitelma?

Siis ei Jumala tuossa kadu niinkuin me kadumme tekemisiämme.
Ei Jumalassa tapahtunut mitään mielenmuutosta.
Ei Jumala ollut möhlinyt vaan ihminen.

Alkutekstin ilmaisu tulee huokaisemista tarkoittavasta sanajuuresta.
Kun huomaat, että joku on möhlinyt oikein pahasti,
ja sinun on tuo möhläys korjattava, niin sinä vedät syvään henkeä.
Ja sitten teet sen, mikä on pakko tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Jos Jumala olisi katunut sitä, että teki ihmisen,
niin hän olisi hävittänyt kaiken yhdessä atomivärähdyksessä.
Mutta hän ei katunut vaan kutsui yhä ihmistä kääntymykseen.
Jumala ei voi kääntyä. Ihmisen täytyy katua ja kääntyä.

Ihminen oli joutunut pois Jumalan yhteydestä.
Jumalan pitkämielisyys kesti vuosikymmeniä.
Mutta kun ei enää ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin
hävittää elolliset olennot maan päältä, jotta ihmiskunta pelastuisi,
niin sitten vasta Jumala toteutti sen, mikä oli nyt väistämätöntä.

Mutta toivoen ihmisten kääntymistä
Jumala odotti vielä tuon ensi-ilmoituksen jälkeen
muistaakseni noin 70 vuotta,
ja vasta sitten vedenpaisumus tuli.

Itse ymmärrän tämän siten, että Jumalan "katuminen", ei ole verrattavissa ihmisen katumiseen, vaan se on jotain paljon syvempää, syvää murhetta, joka sattui itse Luojan sydämeen. Sydämessä on muuten ihmisellä sellainen, että se on kuin aivot, toiset aivot. Siinä on samoja hermosoluja kuin aivoissa ja se on suorasa hermoyhteydessä aivoihin. Sydämestä siis lähtevät pahat ajatukset, ei aivoista. Sydän voi murtua, niin kävi Jeesukselle, niin kävi Taivaan Isälle.

https://psyk.fi/wp-content/uploads/2017/11/sarkyva-mieli-sisalto.pdf
Ks s.65 alkaen

[quote][b]3.4. Sydämen surut ja vatsan perhoset[/b]

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useissa aasialaisissa kielissä samaa
ikivanhaa kirjainta tai symbolia käytetään sekä ’sydämestä’ että
’mielestä’. Parin viime vuosituhannen aikana eri kulttuurien lääkärit ja
tieteenharjoittajat ovatkin uskoneet, että aivoilla ja sydämellä on läheinen
yhteys ...[/quote]

Itsekkin olen miettinyt asiaa. Katuuko Hän vai ei?

:bible: [quote="Samuel (1 Sam 15:29)"][color=#004000]Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu;
sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi.[/color][/quote]

:bible: [quote="Samuel (1 Sam 15:35)"][color=#004000]Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia.
Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.[/color][/quote]

[quote="Emil"]Miten on ymmärrettävissä, että kaikkinäkevä ja kaikkitietävä Jumala katuu yhdessä Raamatun kohdassa, luoneensa ihmisen?[/quote]

Ajattelen, että jossakin mittakaavassa myös (biologinen) isä tuntee samoja tunteita, kun oma lapsi (poika) kulkee tietä, joka vie tuhoon.

Ja siinä pelastussuunnitelmassa (iankaikkisella) rakkaudella ja esirukouksella on oma suvereeni merkityksensä.

Tämän asian ymmärtämisessä varmaakin avain on
ymmärtää, mitä tuo verbi pitää sisällään.

http://biblehub.com/hebrew/5162.htm

"A primitive root;
properly, to sigh, i.e. Breathe strongly;
by implication, to be sorry, i.e. (in a favorable sense) to pity, console or (reflexively) rue;
or (unfavorably) to avenge (oneself) -- comfort (self), ease (one's self), repent(-er,-ing, self)."