Minäkin olen usein kuullut sanottavan,
että tämä nyt vaan olisi poikkeustapaus.
Sanahan kieltää tällaisen toiminnan.
Mooses (Lev 19:31) kirjoitti:Älkää kääntykö
vainaja- ja tietäjähenkien puoleen;
älkää etsikö heitä,
ettette tulisi heistä saastutetuiksi.
Minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Enkä ole tuota asiaa sen enempää ajatellut.
Mutta kun nyt noita esille ottamiani
Raamattulainauksia katselen,
niin en kykene löytämään niistä
sellaista viestiä,
että tuo henki olisi ollut
Jumalan palveluksessa ollut mies Samuel.
Vainahahenget eivät siis ole vainajien henkiä.
Ne ovat riivaajahenkiä.
Siksi yhteys niiden kanssa saastuttaa,
niinkuin edellä lainaamassani
Raamatunkohdassa sanotaan.
Vainajahenkeä kuvataan siten,
että se uikuttaa maasta
puhuu supisten tomusta (Jes 29:4).
Ei Aabrahamin helmasta
eikä kyllä myöskään tuonelasta,
kukaan vainaja tule maan tomuun supisemaan.
Samoinkuin Saul oli tekeytynyt tuntemattomaksi,
samoin vainajahenki tekeytyy joksikin ihmiseksi.
Ja samoin saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.
Sekä antikristus meneen Jumalan temppeliin
ja julistaa olevansa Jumala.
Ihmisessäkin oleva riivaajahenki
mielellään näyttelee
olevansa Jumalan kanssa tekemisissä.
Luukas (Ap.t 16:16-18) kirjoitti:
Ja tapahtui
meidän mennessämme rukouspaikkaan,
että meitä vastaan tuli eräs palvelijatar,
jossa oli tietäjähenki
ja joka tuotti paljon tuloja isännilleen
ennustamisellaan.
Hän seurasi Paavalia ja meitä
ja huusi sanoen:
"Nämä miehet ovat
korkeimman Jumalan palvelijoita,
jotka julistavat teille pelastuksen tien".
Ja tätä hän teki monta päivää.
Mutta se vaivasi Paavalia,
ja hän kääntyi ja sanoi hengelle:
"Jeesuksen Kristuksen nimessä
minä käsken sinun lähteä hänestä".
Ja se lähti sillä hetkellä.
Siis riivaajahenget todella
ennustavat asioita.
Tämä selittyy sillä,
että paholainen tietää,
mitä omaisuudellaan aikoo tehdä.
Ja valitettavasti
myös uskovaiset ihmiset
joutuvat helposti tekemisiin
tällaisten voimien kanssa.
Siis pahojen henkien kanssa.
Eräs uskova oli mennyt
hoidattamaan itseään
erään henkilön luo.
Myöhemmin häneltä kysyttiin,
että mitä tuo henkilö teki.
Epäilys kun oli,
että tämä parantajahenkilö
ei ehkä ole Jumalan palveluksessa.
Uskova vastasi,
että voi se on niin uskovainen,
ja hänessä on valtava pyhän hengen voima.
Hän kertoi oikein tunteneensa
puhalluksen siinä kohtaa,
jota hoidettiin.
Ja tämä parantajahenkilö oli selittänyt,
että sen puhalluksen kuuluukin tuntua
ja että se on pyhän hengen voima.
Myöhemmin tuo pieni jäsen
amputoitiin sairaalassa.
Sitten amputoitiin lisää.
Ja taas lisää.
Ja sitten hän kuoli.
Tämä ystävä tietenkin
Jeesuksen omana päätyi
Jumalan Paratiisiin.
Mutta hänen maallisen vaelluksensa
päätös ei ollut Jumalan tahdon mukainen.
Samaa voisi ehkä sanoa Saulista.
Saulin elämänlangan ei olisi tarvinnut
katketa tuossa kohtaa kuin se katkesi.
Ei ollut Jumalan määräys,
että Saul kuolee tuona päivänä.
Mutta Saul ei kääntynyt Jumalan puoleen
vaan hengen puoleen,
jonka uskoi jotenkin olevan tekemissä
Jumalan kanssa.
Ja tämä henki syötti Saulille
niin voimallisesti tuon sanan kuolemasta,
että Saul itse heittäytyi miekkaan.
Pelastuiko sitten Saul lopulta.
Siihen en osaa vastata.
Toivon niin,
mutta en uskalla mennä sanomaan,
että näin varmasti on.
Joka tapauksessa
Saulin alamäki alkoi siitä,
kun hän toimi ominpäin.
Hän teki sellaista,
mikä ei ollut Herran säädöksen mukaista.
Ja Saul toimi sitten ominpäin koko ajan
vaikka pukikin väärät tekonsa
Herralle uhraamiseksi.
Mutta kuten tiedämme,
Herra haluaa kuuliaisuutta
eli uskon luottamusta.
Koko ajatus Israelin kuninkaasta,
oli Jumalan tahdon vastainen.
Mutta Israelin kansa sai sen mitä tilasi.
