On kolme eri kuolemaa
- hengellinen
- ruumiillinen
- iankaikkinen
Hengellinen kuolema erottaa
ihmisen Jumalan yhteydestä,
ja sen saa aikaiseksi synti.
Seuraavassa katkelmassa
ei mainita yhtään ruumiillisesti kuollutta.
Matteus (8:21-22) kirjoitti:Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan
sanoi hänelle:
"Herra,
salli minun ensin käydä hautaamassa isäni".
Mutta Jeesus sanoi hänelle:
"Seuraa sinä minua,
ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".
Hengellinen kuolema on siis ensimmäinen.
Ja tämän kuoleman tähden
meidän täytyy syntyä uudesti ylhäältä Hengestä.
Ja silloin meidät siirretään
kuolemasta Elämään.
Eli maan päällä tallustelee
kuolleita ja eläviä sieluja.
Kun synteihinsä hengellisesti kuollut
kokee ruumiillisen kuoleman
eli siirtyy ajasta iäisyyteen,
niin häntä kohtaa iankaikkinen kuolema.
Jeesus (= Pelastus)
on ikuinen elämä.
Kun olemme ottaneet
tämän Jeesuksen (= Pelastuksen)
eli ikuisen elämän vastaan,
meidät on jo siirretty
kuolemasta ikuiseen elämään.
Ja niin meitä ei
toinen eli ruumiillinen kuolema
vahingoita.
Smyrnan (= Mirha)
seurakunnalle
Jeesus lupaa kärsimyksiä.
Jopa marttyyrikuolemaa.
Ja niin juuri tuolle seurakunnalle
Pyhä Henki muistuttaa tosiasiasta,
joka juuriin saakka oikein käännettynä
menisi näin:

kalamos
Johannes (Ilm 2:11) kirjoitti:(Jeesuksessa) Pelastuva
ei vahingoitu kuolemasta toisesta
PS
Tuossa kohden siis on kreikan sana,
joka tarkoittaa voittoa
oikeudessa tai taistelussa.
Eli kirjaimellisesti käännettynä
tuo sana pitäisi kääntää:
Voittava ...
Tuo alkutekstin yksi sana
on valitettavasti
venytetty kolmen sanan rotlaksi:
Sitä, joka voittaa ...
Mutta ei tuossa niin sanota.
Siinä on vain yksi sana.
Eikä se ole ehdollinen.
Siinä ei sanota, jos voitat.
Vanhan Testamentin hepreassa
vastaava ilmaisu
pohjautuu verbiin
Kysymys on siis itse asiassa
Jeesuksesta, joka pelastaa.
Juuri sen tähden,
että Hän pelastaa,
oli Hänelle annettava nimi,
joka tulee tuosta verbistä Jasa.
PPS
Eli armosta pelastetut
Jeesuksen omat kuuluvat sarjaan,
jota toinen kuolema ei vahingoita.
Se ei vahingoita silloinkaan,
kun tapahtuu seurakunnan tempaus.
Mutta siinäkin silmänräpäyksessä
tapahtuu tälle katoavaiselle ruumiille jotakin,
sillä se ei voi periä Jumalan Valtakuntaa.
Ja niin se kuolee ja herää eloon samantien.
Eli me emme kuoleman uneen
nuku.
Paavali (1 Kor 15:51-52) kirjoitti:Katso, minä sanon teille salaisuuden:
emme kaikki kuolemaan nuku,
mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä,
viimeisen pasunan soidessa;
sillä pasuna soi,
ja kuolleet nousevat katoamattomina,
ja me muutumme.
Ja niin meidät temmataan
kohti Kristusta samanlaisissa
ylösnousemusruumiissa,
jollaiset on oleva
niilläkin ylöstemmattavilla,
jotka ovat kuoleman uneen nukkuneet
ja joiden ruumiit ovat maatuneet
jo kaun kauan sitten.