Kirjoittaja Jukka » 27.07.2015 21:40
Tuolla aikaisemmin mainitsin, että kreikankieliset alkutekstit voidaan paikoin kääntää useammallakin tavalla. Tänään luin Filippiläinskirjeen kommentaaria ns. Kristushymnin kohdalta (Fil, 2:5-11) enkä mailta olla jakamatta siitä jotain kanssanne.
Kristus-hymni, Filippiläiskirje 2:5-11 (Novum selityksin, no 4, sivut 165-173).
Jakso eroaa selvästi muusta tekstistä, se on yhtenäiseksi sommiteltu runollinen luomus, jolle tunnusomaisia ovat lukuisat partisiippirakenteet ja rinnakkaisilmaisut sekä niukat, tiiviit lauseet. Hymni käsittää kaksi rinnakkaista pääjaksoa, jotka kuvaavat osittain Kristuksen alennustilaa ja osittain hänen korottamistaan. On luonnollista, että jakeiden 8 ja 9 välillä on tauko (»sentähden») selvänä siirtymänä toiseen aiheeseen.
Perinteisen käsityksen mukaan lukijat saavat Kristuksen alennustilasta esimerkin todellisesta nöyryydestä ja aidosta uhrautuvasta rakkaudesta. Kristus ymmärretään näin uskovien esikuvaksi. Tämän käsityksen mukaisesti jakeen Fil 2:5 käännös kuuluukin: »Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli ...» Tämä käännös on kuitenkin kaikkea muuta kuin ainut mahdollinen. Kreikankielinen teksti ei ole yksiselitteinen, vaan avoin useille mahdollisuuksille. Toinen käännös voisi kuulua näin: »Ajatelkaa tätä keskinäisissä suhteissanne, niin kuin sen, joka on Kristuksessa, tulee ajatella.» Tai näin: »Ajatelkaa sitä, mikä on ilmoitettu todellisuutena Kristuksessa Jeesuksessa.» Tämän käsityksen mukaan hymni viittaa pelastushistorialliseen tosiasiaan. Tämän valossa kysymys on oman olemassaolonsa ymmärtämisestä. Hymni kuvaa, miten Jumalan olemus on tullut näkyviin historiallisessa Jeesuksessa. Tämän maailman rajat ylitettiin, kun Jumala ilmoitti itsensä ihmisessä. Tätä pelastushistoriallista ihmettä kuvataan vastakkaisella lausumalla: Hän, joka oli Jumalan olemusta, otti orjan muodon. Kristuksen ihmiseksitulemista kuvataan orjaksi tulemisena, ja tämä puolestaan on yhteydessä siihen, että hän alistui täydellisesti inhimillisiin elämänehtoihin. Hän alistui niihin voimiin, joiden alainen ihminen on, lunastaakseen ihmisen (vrt. Gal 4:3,9; Kol 2:8,20).
Mutta hymni viittaa edelleen siihen, että vaikka Kristus oli ihmisen kaltainen ja olemuksensa perusteella hänet saattoi tunnistaa ihmiseksi ja hän todella sitä olikin, niin hänen samanlaisuutensa ihmisen kanssa ei kuitenkaan ilmennä koko hänen olemustaan. Kreikan ilmaus en homoièmati (j. 7) sisältää erottavan tekijän, kuten myös Room 8:3:ssa. Tämä ilmenee mm. sen jälkeen seuraavasta Kristuksen kuuliaisuuden kuvauksesta. Tämän korostaminen viittaa epäilemättä siihen, että halutaan osoittaa vastakohta Aadamin tottelemattomuudelle siinä mielessä, että Kristus ilmentää jotakin uutta kuuliaisuudellaan (Room 5:12-17 ja 1 Kor 15:20-49). Kristuksen kuuliaisuutta kuvataan usein Ut:ssa pelastuksen kannalta ratkaisevana asiana (Room 5:19 ja Hebr 5:8). Nyt selviää toden teolla, mitä merkitsee se, että Kristus otti orjan muodon: hän suostui kuuliaisena jopa kuoleman ehtoihin. Tällä korostetaan, että inkarnaatio ja kuolema kuuluvat yhteen. Rinnakkaisilmaisuin kuvataan, miten Kristus asettui ihmisen asemaan, ihmisenä nöyryytti itsensä ja alistui kuoleman valtaan (Hebr 2:15). Kristuksen kuuliaisuus kuolemaan asti ilmentää hänen nöyryyttään ja syvällistä yhdistymistään ihmisen kanssa, mutta samanaikaisesti myös sitä, että tämän kuuliaisuuden kautta hän voitti kuoleman. Niinpä Kristuksen kuuliaisuutta ei kuvatakaan uskovien esikuvana, vaan pelastushistoriallisena tosiasiana.
Tämän Kristuksen alennustilan kuvaamisen jälkeen seuraa sitten esitys hänen korottamisestaan. Jakeesta 9 alkaen tapahtuu ratkaiseva subjektin muuttuminen, subjektina on nyt Jumala. Sana »sentähden» ilmaisee, että jatkossa kerrottu tapahtuu edellä olevan seurauksena. Ut:ssa on tavallinen ajatus, että Jumala korottaa sen, joka nöyryyttää itsensä (Matt 23:12 ja Luuk 14:11). Mutta tässä olevaa sanomaa on tuskin ymmärrettävä tällä tavalla. Kristuksen korottamista ei pidä käsittää palkkioksi hänen nöyryydestään. Korottaminen on pikemminkin Kristuksen kuuliaisuuden ja kuoleman seuraus, koska ne olivat pelastuksen kannalta ratkaisevia asioita. Kristuksen kuuliaisuus on enemmän kuin jokin eettinen suoritus. Se on pelastustapahtuma, ilmoitus. Siksi Jumala on korottanut hänet ja kuoleman valta on murrettu, sillä nöyryytetty ei tuhoutunut kuolemassa, vaan sai voiton (Kol 2:15; 1 Piet 3:22).
Jakeet 10 ja 11 kuvaavat Vt:iin viitaten, miten ratkaiseva voitto kuoleman ja synnin valloista on saatu aikaan. Jeesus Kristus on Herra. Jeesukselle annetaan tällöin vanhatestamentillinen Jumalan puhuttelusana, kun jakeessa 10 lainataan kohtaa Jes 45:23 (ks. Jes 45:18-23). Kyrios- ('Herra') arvonimi tarkoittaa Jumalaa. Kun tämä nimi nyt annetaan Jeesukselle, Jumalan jumalallisuutta ei silti loukata. Tässä on voimakas todistus Kristuksen jumaluudesta. Jeesus on Jumalan edustaja, ja Jumala toimii Jeesuksen kautta. Tie Jumalan luo käy Jeesuksen kautta. Hänen kauttaan on salattu Jumala ilmoittanut itsensä. Kristuksen herrauteen alistuminen merkitsee sen tähden todellisen vapauden kokemista. Juuri tähän ratkaisevaan pelastustapahtumaan tämä hymni viittaa ja kehottaa uskovia kiinnittämään siihen katseensa.
Tuolla aikaisemmin mainitsin, että kreikankieliset alkutekstit voidaan paikoin kääntää useammallakin tavalla. Tänään luin Filippiläinskirjeen kommentaaria ns. Kristushymnin kohdalta (Fil, 2:5-11) enkä mailta olla jakamatta siitä jotain kanssanne.
Kristus-hymni, Filippiläiskirje 2:5-11 (Novum selityksin, no 4, sivut 165-173).
[quote]Jakso eroaa selvästi muusta tekstistä, se on yhtenäiseksi sommiteltu runollinen luomus, jolle tunnusomaisia ovat lukuisat partisiippirakenteet ja rinnakkaisilmaisut sekä niukat, tiiviit lauseet. Hymni käsittää kaksi rinnakkaista pääjaksoa, jotka kuvaavat osittain Kristuksen alennustilaa ja osittain hänen korottamistaan. On luonnollista, että jakeiden 8 ja 9 välillä on tauko (»sentähden») selvänä siirtymänä toiseen aiheeseen.
Perinteisen käsityksen mukaan lukijat saavat Kristuksen alennustilasta esimerkin todellisesta nöyryydestä ja aidosta uhrautuvasta rakkaudesta. Kristus ymmärretään näin uskovien esikuvaksi. Tämän käsityksen mukaisesti jakeen Fil 2:5 käännös kuuluukin: »Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli ...» Tämä käännös on kuitenkin kaikkea muuta kuin ainut mahdollinen. Kreikankielinen teksti ei ole yksiselitteinen, vaan avoin useille mahdollisuuksille. Toinen käännös voisi kuulua näin: »Ajatelkaa tätä keskinäisissä suhteissanne, niin kuin sen, joka on Kristuksessa, tulee ajatella.» Tai näin: »Ajatelkaa sitä, mikä on ilmoitettu todellisuutena Kristuksessa Jeesuksessa.» Tämän käsityksen mukaan hymni viittaa pelastushistorialliseen tosiasiaan. Tämän valossa kysymys on oman olemassaolonsa ymmärtämisestä. Hymni kuvaa, miten Jumalan olemus on tullut näkyviin historiallisessa Jeesuksessa. Tämän maailman rajat ylitettiin, kun Jumala ilmoitti itsensä ihmisessä. Tätä pelastushistoriallista ihmettä kuvataan vastakkaisella lausumalla: Hän, joka oli Jumalan olemusta, otti orjan muodon. Kristuksen ihmiseksitulemista kuvataan orjaksi tulemisena, ja tämä puolestaan on yhteydessä siihen, että hän alistui täydellisesti inhimillisiin elämänehtoihin. Hän alistui niihin voimiin, joiden alainen ihminen on, lunastaakseen ihmisen (vrt. Gal 4:3,9; Kol 2:8,20).
Mutta hymni viittaa edelleen siihen, että vaikka Kristus oli ihmisen kaltainen ja olemuksensa perusteella hänet saattoi tunnistaa ihmiseksi ja hän todella sitä olikin, niin hänen samanlaisuutensa ihmisen kanssa ei kuitenkaan ilmennä koko hänen olemustaan. Kreikan ilmaus en homoièmati (j. 7) sisältää erottavan tekijän, kuten myös Room 8:3:ssa. Tämä ilmenee mm. sen jälkeen seuraavasta Kristuksen kuuliaisuuden kuvauksesta. Tämän korostaminen viittaa epäilemättä siihen, että halutaan osoittaa vastakohta Aadamin tottelemattomuudelle siinä mielessä, että Kristus ilmentää jotakin uutta kuuliaisuudellaan (Room 5:12-17 ja 1 Kor 15:20-49). Kristuksen kuuliaisuutta kuvataan usein Ut:ssa pelastuksen kannalta ratkaisevana asiana (Room 5:19 ja Hebr 5:8). Nyt selviää toden teolla, mitä merkitsee se, että Kristus otti orjan muodon: hän suostui kuuliaisena jopa kuoleman ehtoihin. Tällä korostetaan, että inkarnaatio ja kuolema kuuluvat yhteen. Rinnakkaisilmaisuin kuvataan, miten Kristus asettui ihmisen asemaan, ihmisenä nöyryytti itsensä ja alistui kuoleman valtaan (Hebr 2:15). Kristuksen kuuliaisuus kuolemaan asti ilmentää hänen nöyryyttään ja syvällistä yhdistymistään ihmisen kanssa, mutta samanaikaisesti myös sitä, että tämän kuuliaisuuden kautta hän voitti kuoleman. Niinpä Kristuksen kuuliaisuutta ei kuvatakaan uskovien esikuvana, vaan pelastushistoriallisena tosiasiana.
Tämän Kristuksen alennustilan kuvaamisen jälkeen seuraa sitten esitys hänen korottamisestaan. Jakeesta 9 alkaen tapahtuu ratkaiseva subjektin muuttuminen, subjektina on nyt Jumala. Sana »sentähden» ilmaisee, että jatkossa kerrottu tapahtuu edellä olevan seurauksena. Ut:ssa on tavallinen ajatus, että Jumala korottaa sen, joka nöyryyttää itsensä (Matt 23:12 ja Luuk 14:11). Mutta tässä olevaa sanomaa on tuskin ymmärrettävä tällä tavalla. Kristuksen korottamista ei pidä käsittää palkkioksi hänen nöyryydestään. Korottaminen on pikemminkin Kristuksen kuuliaisuuden ja kuoleman seuraus, koska ne olivat pelastuksen kannalta ratkaisevia asioita. Kristuksen kuuliaisuus on enemmän kuin jokin eettinen suoritus. Se on pelastustapahtuma, ilmoitus. Siksi Jumala on korottanut hänet ja kuoleman valta on murrettu, sillä nöyryytetty ei tuhoutunut kuolemassa, vaan sai voiton (Kol 2:15; 1 Piet 3:22).
Jakeet 10 ja 11 kuvaavat Vt:iin viitaten, miten ratkaiseva voitto kuoleman ja synnin valloista on saatu aikaan. Jeesus Kristus on Herra. Jeesukselle annetaan tällöin vanhatestamentillinen Jumalan puhuttelusana, kun jakeessa 10 lainataan kohtaa Jes 45:23 (ks. Jes 45:18-23). Kyrios- ('Herra') arvonimi tarkoittaa Jumalaa. Kun tämä nimi nyt annetaan Jeesukselle, Jumalan jumalallisuutta ei silti loukata. Tässä on voimakas todistus Kristuksen jumaluudesta. Jeesus on Jumalan edustaja, ja Jumala toimii Jeesuksen kautta. Tie Jumalan luo käy Jeesuksen kautta. Hänen kauttaan on salattu Jumala ilmoittanut itsensä. Kristuksen herrauteen alistuminen merkitsee sen tähden todellisen vapauden kokemista. Juuri tähän ratkaisevaan pelastustapahtumaan tämä hymni viittaa ja kehottaa uskovia kiinnittämään siihen katseensa.[/quote]
