Kirjoittaja Natanael » 20.06.2016 19:46
kalamos kirjoitti:
Viimeinen virkkeesi herätti kysymyksen, mitä tarkoitat Jeesuksen ristin kantamisella. Jeesushan puhui ikäänkuin meidän omasta rististämme
Yritän vastata esittämääsi kysymykseen. Meidän tulee heristää korvamme, jotta kuulemme, mitä Jeesus sanoo. Tällöin emme kompasti siihen hyvin yleiseen käsitykseen, että ristimme olisi jokin hankala ihmissuhde, epätyydyttävä työ, vaikea avioliitto ("minulla on sellainen kotiristi) tai sairaus. Ei, noita vaikeuksia me emme tieten tahtoen ota itsellemme ja kaikki tuollaiset vaikeudet tulevat yhtä hyvin uskovan kuin uskosta osattomankin elämään. Jeesuksen mainitsema risti on todellakin meidän omaa ristiämme, meidän omaa valintaamme, suostumistamme kieltämään omat itsekkäät toiveemme ja valitsemaan sen kaiden tien, jonka kulkijaksi Jeesus on meidät kutsunut. Me otamme ristin vapaaehtoisesti.
Markus (8:34) kirjoitti:
Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille:
"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."
Jeesuksen ottaessa ristinsä ja lähtiessä kulkemaan kohti teloituspaikkaa, ei kenellekään tullut mieleenkään, että tuo risti olisi ollut itsessään raskas taakka tai jokin symbolinen kuva. Ei, vaan jokainen tiesi, että ristiään kantava eteni kohti mitä kivuliainta ja nöyryyttävintä kuolemaa. Nykyajan kristityt pitävät ristiä kauniina symbolina sovituksesta, Jumalan rakkaudesta ja armosta. Ensimmäisten vuosisatojen kristityille risti oli raaka kuva Jeesuksen kuolemasta rikollisille kuuluvalla tavalla.
Jeesuksen ristin kantaminen merkitsee suostumista omaan sisäiseen kuolemaan, kaikesta sellaisesta luopumista, joka estää meitä ja meidän elämäämme kirkastamasta Herraamme. Hyvin usein hinta, mikä ristin kantamiseen liittyy on meille kova, mutta kaidan tien päätyttyä palkinto on mittaamattoman arvokas. Jeesuksen armon, syntien anteeksisaamisen ja Taivaan kirkkauteen suuntautuvan matkamme tähden me voimme suostua kantamaan ristiä.
Luukas (9:24-25) kirjoitti:
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?
Kuten Jeesuksen aikana, myös meillä on valitettavan usein aivan väärä käsitys Jeesukesta ja Hänen seuraamisesaan. Jeesuksen aikana opetuslapset luulivat, että Jeesus palauttaa jo tässä ajassa valtakunna, vapauttaa kansan roomalaisten orjuudesta. Jopa Jeesuksen seurassa olleet opetuslapset odottivat uuden valtakunnan perustamista - kun Jeesus alkoi puhua tulevasta kuolemastaan ja kärsimyksestään, monet hänen opetuslapsistaan erkaantuivat Hänestä. He eivät olleet valmiit asettamaan kuolemaan omia ideoitaan, suunnitelmiaan ja haaveitaan - lyhyesti sanottuna, muuttamaan totaalisesti elämäänsä. Nykyaikana kristityt hätkähdyttävän usein suorastaan vaativat uskonsa perusteella pysyvää terveyttä, aineellista menestystä ja sisäistä eheyttä. Vain harvat haluavat ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta, maksoi mitä maksoi.
Meillä on toki, Jumalalle kiitos, myös aikoja, jolloin elämämme on helppoa ja koemme tyyntä onnea arkielämässämme. Ristin kantaminen testataan kuitenkin koettelemustan aikoina. Seuraajilleen Jeesus lupaa ahdistuksia tämän maalliosen elämämme aikana.
Johannes (16:33) kirjoitti:
Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman.
Luukkaan evankeliumissa 9:57-62 kolme ihmistä näyttää halukkaalta seuraamaan Jeesusta. Kun Jeesus kyseenalaistaa tämän, niin näiden halukkaiden seuraajien sitoutuminen onkin niin kovin puolinaista. He eivät halua laskea kustannuksia seuratakseen Herraamme. Kukaan noista kolmesta ei ollut halukas ottamaan ristiänsä ja ja pitämään omia etujaan ristiinnaulittuina.
Usein ns. alttarikutsun antaja vakuuttelee, kuinka Jeeuksen luokse tuleminen ja kaidalle tielle pääseminen tuo onnea ja kaikkea hyvää ihmisten elämän, syntien anteeksisaamisen lisäksi. Entäpä, jos alttarikutsussa olisi Jeesuksen omian sanojen "kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" kaiku?
Kuinka kävisi, jos evankeliumia julistettaessa tarjottaisiin ilmaista armoa, syntien anteeksiantoa, Jumalan rakkautta ja osallisuutta iankaikkiseen elämään ja samalla tuotaisiin esille se, mitä Jeesus toi esille vaikkapa tähän tapaan: "Tule seuraamaan Jeesusta, ja saatat menettää joitakin ystäviä, perheesi, maineesi, urasi ja mahdollisesti jopa elämäsi"? Oikein Kalamos viittasit siihen, että Jeesuksen ristin kantaminen on meidän oma ristimme, oma valintamme, kenenkään meidän tiemme ei ole samlainen kuin jokin toisen uskovan. Kiitos Jumalalle, että vain harvoille meistä uskovista Jeesuksen risti merkitsee konkreettista marttyyrikuolemaa. Meillä Suomessakin voi uskova tulla tien risteykseen, jossa Jeesuksen seuraaminen omantunnon tähden merkitsee esimerkiksi sen hetkisestä työstä luopumista, irtautumista epäraittiista yhteisöstä tms. Kun tulemme tien haaraan, jossa inhimillisesti menetämme paljon, valitsemmeko silloin Jeesuksen ristin kantamisen?
Monissa maissa, esimerkiksi muslimimaissa, Jeesuksen ristiin suostuminen merkitsee todellista hengen lähdön uhkaa, totaalista hyljätyksi tulemista omaisten taholta ja yhteiskunnallisen arvostuksen täydellistä menettämistä. Meidän on nähtävä se tosiasia, että elämän tien kulkeminen ei aina ole helppoa missään päin maailmaa. Jeesuksen ristiin suostuminen tekee usein kipeää. Vain niitä, jotka suostuvat ristiin kantamiseen, Jeesus kutsuu opetuslapsikseen.
Luukas (14:27) kirjoitti:
Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.
Raamattu puhuu siitä, että meidän tulee suostua ristin kantamiseen päivittäin. Meidän tulee uskovina tiedostaa, millä tiellä me olemme, mistä me olemme pelastuneet ja mikä on meidän päämäärämme. Kuinka ihana on se totuus, että elämän tiellä me löydämme todellisen elämän Taivaallisen Isämme lapsina, Jeesuksen seuraajina ja Pyhän Hengen vahvistamina vaeltajina.
Matteus (16:25-26) kirjoitti:
Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman,
mutta saisi sielullensa vahingon?
Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?
[quote="kalamos"]
Viimeinen virkkeesi herätti kysymyksen, mitä tarkoitat Jeesuksen ristin kantamisella. Jeesushan puhui ikäänkuin meidän omasta rististämme[/quote]
Yritän vastata esittämääsi kysymykseen. Meidän tulee heristää korvamme, jotta kuulemme, mitä Jeesus sanoo. Tällöin emme kompasti siihen hyvin yleiseen käsitykseen, että ristimme olisi jokin hankala ihmissuhde, epätyydyttävä työ, vaikea avioliitto ("minulla on sellainen kotiristi) tai sairaus. Ei, noita vaikeuksia me emme tieten tahtoen ota itsellemme ja kaikki tuollaiset vaikeudet tulevat yhtä hyvin uskovan kuin uskosta osattomankin elämään. Jeesuksen mainitsema risti on todellakin meidän omaa ristiämme, meidän omaa valintaamme, suostumistamme kieltämään omat itsekkäät toiveemme ja valitsemaan sen kaiden tien, jonka kulkijaksi Jeesus on meidät kutsunut. Me otamme ristin vapaaehtoisesti.
:bible: [quote="Markus (8:34)"]
[color=#004000]Ja hän kutsui tykönsä kansan ynnä opetuslapsensa ja sanoi heille: [/color]
[color=#804000]"Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea,
hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua."[/color][/quote]
Jeesuksen ottaessa ristinsä ja lähtiessä kulkemaan kohti teloituspaikkaa, ei kenellekään tullut mieleenkään, että tuo risti olisi ollut itsessään raskas taakka tai jokin symbolinen kuva. Ei, vaan jokainen tiesi, että ristiään kantava eteni kohti mitä kivuliainta ja nöyryyttävintä kuolemaa. Nykyajan kristityt pitävät ristiä kauniina symbolina sovituksesta, Jumalan rakkaudesta ja armosta. Ensimmäisten vuosisatojen kristityille risti oli raaka kuva Jeesuksen kuolemasta rikollisille kuuluvalla tavalla.
Jeesuksen ristin kantaminen merkitsee suostumista omaan sisäiseen kuolemaan, kaikesta sellaisesta luopumista, joka estää meitä ja meidän elämäämme kirkastamasta Herraamme. Hyvin usein hinta, mikä ristin kantamiseen liittyy on meille kova, mutta kaidan tien päätyttyä palkinto on mittaamattoman arvokas. Jeesuksen armon, syntien anteeksisaamisen ja Taivaan kirkkauteen suuntautuvan matkamme tähden me voimme suostua kantamaan ristiä.
:bible: [quote="Luukas (9:24-25)"]
[color=#804000]Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?[/color][/quote]
Kuten Jeesuksen aikana, myös meillä on valitettavan usein aivan väärä käsitys Jeesukesta ja Hänen seuraamisesaan. Jeesuksen aikana opetuslapset luulivat, että Jeesus palauttaa jo tässä ajassa valtakunna, vapauttaa kansan roomalaisten orjuudesta. Jopa Jeesuksen seurassa olleet opetuslapset odottivat uuden valtakunnan perustamista - kun Jeesus alkoi puhua tulevasta kuolemastaan ja kärsimyksestään, monet hänen opetuslapsistaan erkaantuivat Hänestä. He eivät olleet valmiit asettamaan kuolemaan omia ideoitaan, suunnitelmiaan ja haaveitaan - lyhyesti sanottuna, muuttamaan totaalisesti elämäänsä. Nykyaikana kristityt hätkähdyttävän usein suorastaan vaativat uskonsa perusteella pysyvää terveyttä, aineellista menestystä ja sisäistä eheyttä. Vain harvat haluavat ottaa ristinsä ja seurata Jeesusta, maksoi mitä maksoi.
Meillä on toki, Jumalalle kiitos, myös aikoja, jolloin elämämme on helppoa ja koemme tyyntä onnea arkielämässämme. Ristin kantaminen testataan kuitenkin koettelemustan aikoina. Seuraajilleen Jeesus lupaa ahdistuksia tämän maalliosen elämämme aikana.
:bible: [quote="Johannes (16:33)"]
[color=#804000]Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha.
Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä:
minä olen voittanut maailman.[/color][/quote]
Luukkaan evankeliumissa 9:57-62 kolme ihmistä näyttää halukkaalta seuraamaan Jeesusta. Kun Jeesus kyseenalaistaa tämän, niin näiden halukkaiden seuraajien sitoutuminen onkin niin kovin puolinaista. He eivät halua laskea kustannuksia seuratakseen Herraamme. Kukaan noista kolmesta ei ollut halukas ottamaan ristiänsä ja ja pitämään omia etujaan ristiinnaulittuina.
Usein ns. alttarikutsun antaja vakuuttelee, kuinka Jeeuksen luokse tuleminen ja kaidalle tielle pääseminen tuo onnea ja kaikkea hyvää ihmisten elämän, syntien anteeksisaamisen lisäksi. Entäpä, jos alttarikutsussa olisi Jeesuksen omian sanojen "kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua" kaiku?
Kuinka kävisi, jos evankeliumia julistettaessa tarjottaisiin ilmaista armoa, syntien anteeksiantoa, Jumalan rakkautta ja osallisuutta iankaikkiseen elämään ja samalla tuotaisiin esille se, mitä Jeesus toi esille vaikkapa tähän tapaan: "Tule seuraamaan Jeesusta, ja saatat menettää joitakin ystäviä, perheesi, maineesi, urasi ja mahdollisesti jopa elämäsi"? Oikein Kalamos viittasit siihen, että Jeesuksen ristin kantaminen on meidän oma ristimme, oma valintamme, kenenkään meidän tiemme ei ole samlainen kuin jokin toisen uskovan. Kiitos Jumalalle, että vain harvoille meistä uskovista Jeesuksen risti merkitsee konkreettista marttyyrikuolemaa. Meillä Suomessakin voi uskova tulla tien risteykseen, jossa Jeesuksen seuraaminen omantunnon tähden merkitsee esimerkiksi sen hetkisestä työstä luopumista, irtautumista epäraittiista yhteisöstä tms. Kun tulemme tien haaraan, jossa inhimillisesti menetämme paljon, valitsemmeko silloin Jeesuksen ristin kantamisen?
Monissa maissa, esimerkiksi muslimimaissa, Jeesuksen ristiin suostuminen merkitsee todellista hengen lähdön uhkaa, totaalista hyljätyksi tulemista omaisten taholta ja yhteiskunnallisen arvostuksen täydellistä menettämistä. Meidän on nähtävä se tosiasia, että elämän tien kulkeminen ei aina ole helppoa missään päin maailmaa. Jeesuksen ristiin suostuminen tekee usein kipeää. Vain niitä, jotka suostuvat ristiin kantamiseen, Jeesus kutsuu opetuslapsikseen.
:bible: [quote="Luukas (14:27)"]
[color=#804000]Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.[/color][/quote]
Raamattu puhuu siitä, että meidän tulee suostua ristin kantamiseen päivittäin. Meidän tulee uskovina tiedostaa, millä tiellä me olemme, mistä me olemme pelastuneet ja mikä on meidän päämäärämme. Kuinka ihana on se totuus, että elämän tiellä me löydämme todellisen elämän Taivaallisen Isämme lapsina, Jeesuksen seuraajina ja Pyhän Hengen vahvistamina vaeltajina.
:bible: [quote="Matteus (16:25-26)"]
[color=#804000]Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.
Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman,
mutta saisi sielullensa vahingon?
Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi? [/color][/quote]
