Kirjoittaja עֵד » 23.07.2017 12:14
Tähän asti omasta mielestäni merkittävimmät rukousvastaukset ovat tulleet näkyviksi, kun olen ollut heikoimmillani, koetusta kestämätön tai jopa etäällä Sanasta. Jumalan rakkaus ja ansioton armo ovat tuolloin olleet pääosissa. Näin ei kuitenkaan taistella epäuskoa vastaan tai käydä muutakaan uskontaistelua, mutta Sanan kehottaessa valvomaan ja valmistautumaan se ei vaadi eikä ruoski. On vain niin, että uskova saa kokea Jumalan huolenpitoa kuten lapsi huolehtivalta vanhemmaltaan, ja vasta ymmärryksen lisäännyttyä vastuuta valinnoista ei voi enää vyöryttää Jumalalle.
Kun koetellaan, ainoa voitto niin epäuskoa kuin epäonnistumista vastaan on Jeesuksen Kristuksen ristin työ, mitään siihen lisäämättä tai siitä poisottamatta. Vaikka tuloksena olisikin uskovan lankeaminen tai poispäin kulkeminen uskosta, emme voi olla liian ankaria itseämme tai toisiamme kohtaan. Se aika tulee, kun synnin ies murtuu ja väliseinä kaatuu.
Miten taas osuikaan, kun avasin tv7:n eilen illalla, menossa oli filmi Jeesuksesta ja Pietarista (Joh. 21). Sain elävästi kokea, kuinka Jumalan puolelta kaikki on valmista, niin ettei meidän tarvitse käyskennellä esikartanoissa tuijottaen heikkouksiimme ja heiveröiseen uskoomme. Epäusko kietoo ja lopulta vangitsee ajattelemaan ahtaasti: kunhan ensin vähän viisastun ja fiksuunnun hengellisesti, niin sitten minua voi käyttää. Tämä ajattelu on ominaista tämän maailman ruhtinaalle, ilmavallan hallitsijalle, joka ei päästäisi yhtäkään otteestaan Jumalan lasten vapauteen.
Herramme on Jeesus Kristus, jonka kaltaista ei ole toista. Täytyy muistaa, että ihmisen mielestä on monia asioita, jotka menevät uskon edelle, mutta yksikään niistä ei vapauta ihmistä uskomaan. Kun sydämesi sali tyhjennetään kuokkavieraista ja kutsuvieraat saapuvat, he yhdessä aamentavat Jumalan Pojan uskolle, joka siirtää vuoria ja pelastaa vastakin.
Tähän asti omasta mielestäni merkittävimmät rukousvastaukset ovat tulleet näkyviksi, kun olen ollut heikoimmillani, koetusta kestämätön tai jopa etäällä Sanasta. Jumalan rakkaus ja ansioton armo ovat tuolloin olleet pääosissa. Näin ei kuitenkaan taistella epäuskoa vastaan tai käydä muutakaan uskontaistelua, mutta Sanan kehottaessa valvomaan ja valmistautumaan se ei vaadi eikä ruoski. On vain niin, että uskova saa kokea Jumalan huolenpitoa kuten lapsi huolehtivalta vanhemmaltaan, ja vasta ymmärryksen lisäännyttyä vastuuta valinnoista ei voi enää vyöryttää Jumalalle.
Kun koetellaan, ainoa voitto niin epäuskoa kuin epäonnistumista vastaan on Jeesuksen Kristuksen ristin työ, mitään siihen lisäämättä tai siitä poisottamatta. Vaikka tuloksena olisikin uskovan lankeaminen tai poispäin kulkeminen uskosta, emme voi olla liian ankaria itseämme tai toisiamme kohtaan. Se aika tulee, kun synnin ies murtuu ja väliseinä kaatuu.
Miten taas osuikaan, kun avasin tv7:n eilen illalla, menossa oli filmi Jeesuksesta ja Pietarista (Joh. 21). Sain elävästi kokea, kuinka Jumalan puolelta kaikki on valmista, niin ettei meidän tarvitse käyskennellä esikartanoissa tuijottaen heikkouksiimme ja heiveröiseen uskoomme. Epäusko kietoo ja lopulta vangitsee ajattelemaan ahtaasti: kunhan ensin vähän viisastun ja fiksuunnun hengellisesti, niin sitten minua voi käyttää. Tämä ajattelu on ominaista tämän maailman ruhtinaalle, ilmavallan hallitsijalle, joka ei päästäisi yhtäkään otteestaan Jumalan lasten vapauteen.
Herramme on Jeesus Kristus, jonka kaltaista ei ole toista. Täytyy muistaa, että ihmisen mielestä on monia asioita, jotka menevät uskon edelle, mutta yksikään niistä ei vapauta ihmistä uskomaan. Kun sydämesi sali tyhjennetään kuokkavieraista ja kutsuvieraat saapuvat, he yhdessä aamentavat Jumalan Pojan uskolle, joka siirtää vuoria ja pelastaa vastakin.
