Raamattu on Jumalan omasivu

Olen aika lailla kauhistunut siitä,
että saattoiko edellinen viestini
herättää tuollaisen kysymyksen.

Mutta asiaan.

Minä en ole koskaan ollut juovuksissa,
enkä oikein kykene käsittämään viinan himoa.

Mutta tiedän uskovia, joilla on tarve juopua.
Tiedän jopa sellaisia saarnaajia.
Ja olen kuullut ja nähnytkin (netissä)
puhujan olevan alkoholin vaikutuksen alainen.

Ja sitten esimerkiksi amerikanmaalla
oli joku saarnaaja,
jonka saarnan valmistaminen kesti aina vaan kauemmin.
Lopulta vaimo meni katsomaan,
että kuinka suuressa
Herran puhuttelussa ja Hengen voitelussa
mies oikein on,
kun saarnan valmistaminen niin kauan kestää.
Ja vaimo näki kauhukseen,
että hänen saarnaajamiehensä katseli nettipornoa.
Ja onhan näitä nyt sitten ihan kotisuomessakin
esiin tullut.

Mitähän minä nyt Sinulle vastaisin.
Minä olen aika paljon tästä asiasta
kirjoittanut tällä foorumilla.
Ja korostanut asian vakavuutta.

Olen esimerkiksi muistaakseni
tuonut esiin ainakin jossain keskustelussa
Raamatun käyttämää ilmaisua
:bible3: [color=#004000][b]Paetkaa[/b][/color] :bible3:

Siis ajatus siitä,
että istuisimme viinapullon vieressä
ja alkaisimme pohtimaan,
että ottaisinko ryypyn jne.
on totaalisesti vastoin kaikkea sitä,
mitä minä olen esiin tuonut.

Jos me alamme taistella
tällä tavoin itsemme kanssa,
niin me häviämme taistelun ihan varmasti.

Mutta sitten tuo vastaus kysymykseesi.

Jos lankeemuksen päivä ei ole ihmiselle
murheen päivä,
niin kysymys ei ole lankeemuksesta.

Vain uskova voi kompuroida eli langeta.
Uskosta osaton ei voi,
hän kun ei ole vielä matkalla ollenkaan.


PS

Jokainen niistä lukuisista ihmisistä,
jotka olivat mielessäni tätä viestiä kirjoittaessani
on pysynyt uskon suhteessa Jeesukseen,
joka on uskon alkaja ja täydelliseksi tekijä.

PPS

Jumalalla on hyvä suunnitelma
jokaista ihmistä varten.

Paholainen tekee kaikkensa,
jotta joutuisimme pois tuosta
Jumalan suunnitelmasta.

Jos viina tai mikä tahansa houkuttaa,
niin pakene.

Jos komerosta löytyy viinapullo,
niin ilman epäilyksen häivää
kaada kaikki maahan.

Sitten kiittämään Herraa
ja täyttymään Hengellä.

Eli ei ole pelkoa pelastuksen menetyksestä, vaikka ratkeaisinkin juomaan joka päivä tästä hetkestä eteenpäin enkä enää edes katuisi sitä? Vai onko silloin niin, etten alunperinkään ollut uskossa, jos niin teen?

[quote="Kirjoittaja"]Entä jos on halunnut antaa anteeksi, muttei vielä ennen kuolemaa kyennyt? Tai entäpä jos ihminen kuolee sillä hetkellä, kun on katsomassa pornoa?[/quote]

Saitkin jo hyviä vastauksia Emililtä.
Rukous, ripittäytyminen ja parannuksen teko
ovat valtavia etuoikeuksia uskovalle ihmiselle.
Totesitkin näin:

[quote="Kirjoittaja"]

Hyviä neuvoja.

Minun vastaukseni tuohon omaan kysymykseeni on, että niin pitkään kun ihmisellä on Pyhä Henki, hän pelastuu. Jos ihminen paatuu synneissään ja jatkaa synnin tiellä, niin ennen pitkää tulee se päivä, jolloin rikkomus on niin suuri että Pyhä Henki jättää ihmisen. Tällöin hän on kadotuksen oma jos pysyy luopumuksessa.

Mutta niin pitkään kuin Pyhä Henki on ihmisellä, niin ihminen on armon peittämä.[/quote]


Jokainen uudestisyntynyt ihminen
on jo siirretty kuolemasta elämään.
Siis meidän synteihin kuollut henkemme
on syntynyt uudesti eikä ikinä kuole.

Me olemme siis syntyneet Hengestä.
Tällaista todellisuutta ei ollut VT:n puolella.
Vasta Uusi Liitto mahdollisti tämän.

Yksikään VT:n puolella ollut henkilö
ei ollut syntynyt Hengestä.
Paitsi tietenkin Jeesus,
joka sikisi Pyhästä Hengestä.

Eli kun VT:n puolella puhutaan siitä,
että Henki poistui,
niin kysymys on eri asiasta
kuin uudestisyntyneen ihmisen kohdalla.

Me voimme kuitenkin murehduttaa Pyhää Henkeä,
joka on annettu meille [b]sinetiksi[/b].

:bible: [quote="Paavali (Ef 4:30)"][color=#004000]Älkääkä saattako murheelliseksi
Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi
[b]lunastuksen päivään saakka[/b]. [/color][/quote]

Siis tuo sinetti on meissä lunastuksen päivään saakka.
Ja se tarkoittaa meidän ruumiimme lunastusta.

Pyhä Henki ei siis poistu meistä siinä mielessä,
että me emme enää olisikaan
uudestisyntyneitä Jumalan lapsia.

Mutta me voimme murehduttaa Jumalan Henkeä.
Ja sitä meidän ei pitäisi tehdä.
Mutta niin me monestikin teemme.
Ja silloin esimerkiksi Hengen Voitelu voi kadota jne.
Mutta mikään ei muuta sitä tosiasiaa,
että me olemme syntyneet Hengestä,
me olemme siirretyt kuolemasta Elämään.

Oli sitten kysymys anteeksi antamisesta
tai nettipornon katselusta,
niin kumpikin asia on hirvittävän kauhea.

En edes ala miettiä, kumpi on kauheampi.
Kummastakin on selvät sävelet Raamatussa.

Joka katsoo naista himoiten ...
Eikä siihen nettiä tarvita.
Hän on tehnyt huorin.

Ja sitten tuo anteeksiantaminen.
Itse asiassa kyseessä on velkasuhde.
Joku on velallinen meille.
Joku on riistänyt meiltä jotakin.
Rikkonut meitä vastaan.

Nyt Jeesus ei puhunut taivas asioista.
Hän puhui elämästä täällä maan päällä.
Jos täällä emme anna anteeksi velallisellemme,
niin ei Jumalakaan anna anteeksi meille.
Millä tuomiolla tuomitsemme,
sillä meidät tuomitaan.
Eli tässä toteutuu kylvämisen ja niittämisen laki.
Ja se toteutuu täällä maan päällä.

Mutta pelastus
on kokonaan Jumalan armolahja.

Ja kun me olemme kääntymyksen kautta
tulleet uskosta ja armosta osallisiksi,
niin tuosta hetkestä alkaen
kaikki on Jeesuksen kädessä.

Hän on aloitttanut hyvän työn
ja Hän vie sen päätökseen.

Hän sai meissä aikaiseksi uskon,
ja Hän on koko ajan tuon uskon kantava voima.
Me elämme Hänen uskossaan.

Ja erityisesti koettelemusten ahjoissa
me emme selviä ilman
usko/luottamusta Häneen.

Jos alamme taistella itsemme kanssa,
niin olemme jo hävinneet.
Mutta meissä asuu Henki,
joka sotii meidän puolestamme.
Hän ei koskaan meitä hylkää eikä jätä.

Vaikka me olisimme uskottomat
pysyy Jumala uskollisena.

https://www.youtube.com/watch?v=4m777suq1uE

Ei voi olla syntien anteeksi saamista henk. koht tasolla, jollei niitä syntejä tunnusta ja hylkää ja usko Jeesuksen Kristuksen nimessä ja sovintoveressä anteeksi.


Tästä syystä seurakunnalle on annettu ripittäytymis tehtävä, toinen toisilleen syntejään tunnustaen ja ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi julistaen. Ripittäytyminen on siksi, jotta pääsisimme taivaaseen - hyvän omantunnon tähden.

Eli ...
jos elämänlanka katkeaa
juuri ennen
kuin ehdimme tehdä parannuksen
tai minuuttia myöhemmin,
jolloin olemme uudelleen langenneet,
niin meidän käy huonosti?

On, mikäli sen aikana luovumme elävästä uskosta Herraan Jeesukseen Kristukseen. Muut synnit kattaa Jeesuksen lahjoittama armo, eli lahjavanhurskaus, päivän matkan kerrallaan.

[quote="Emil"]Saatan nytkin tehdä parannuksen ja minuutin päästä jo langeta.[/quote]

Noh,
keskustellaan sitten tuon pohjalta.

Onko mielestäsi
ikuisuuskohtalomme kannalta
ratkaisevan tärkeää se,
että elämänlankamme ei katkea
juuri ennen tai jälkeen
tuota minuutin pituista ajanrahtusta,
joka alkaa parannuksen teolla
ja päättyy lankeamiseen?

Saatan nytkin tehdä parannuksen ja minuutin päästä jo langeta.

Kyllä se käy ilmi.

Ei se käy täällä keskusteluista ilmi, että olenko tehnyt parannusta, kun saatan taas uudelleen langeta ja uudelleen ja uudelleen... Joskus on pitkä väli, ja joskus kovin lyhyt.....voimaa kun ei itsessäni ole....