Raamattu on Jumalan omasivu

Minulle suola ei tarkoita olemista. En näe sitä olemiseksi Raamatussakan. Suola on Jeesus, Suola on Jumalan Sana. Me suolana olemme erottautuneet maailmasta, tuon Suolan lähettiläiksi, suurlähettiläiksi, Jumalan Sanan eli Raamatun ja lihaksi tulleen Jumalan Sanan, eli Jeesuksen Kristuksen lähettiläiksi, edustaen Suolaa ja ollen maan suola. Suola erottaa veden. Suolan erottava tekijä on tunnettu ikivanhastaan. Suola erottaa ja eristää.

Toivoakseni olemme samaa mieltä siitä, että ”suola” tarkoittaa olemista. Jos olet uudestisyntynyt kristitty, niin sinä olet suola – niinhän Herramme asian ilmaisi ”te olette maan suola”. Tämä on kaiken lähtökohta ja tärkeintä mitä vain saattaa olla. Me saatamme helposti korostaa tekemistä: puhumista, toimintaa, aktiivisuutta – kristilliset järjestöt saattavat kyllä palvella monin tavoin, mutta mahdollista on, että niiden palveleminen on aivan samaa kuin minkä tahansa maallisenkin yhdistyksen lähimmäisten palvelutoiminta. Saatamme pitää touhuamistamme hyvinkin mielekkäänä ja ansiokkaana jopa siinä määrin, että me unohdamme tarkistaa olemistamme: elämmekö Kristuksen lähellä, saako Kristus meissä muotoa millään lailla, elämmekö todellakin Kristus-elämää. Kristilliseksi kaiken toiminnan tekee vain se, että kaiken keskipisteenä on ristillä syntimme sovittanut Jeesus Kristus - vain siinä on suolaisuutta.

Et voi koskaan löytää parempaa Raamatun jaksoa, et nöyryyttävämpää, kohottavampaa ja sydämen armon ilolla täyttävää kuin mitä Jeesuksen vuorisaarna on – ja juuri siitä saarnasta tämän ketjun otsikko on noukittu. Vuorisaarnassa Jeesus kattaa koko meidän elämisemme, kuinka ulkopuolinen maailma suhtautuu meihin, kuinka meidän tulee elää, millaiset meidän pohjimmaisten asenteittemme tulee olla, millaisiin koettelemuksiin joudumme jne. Koske ”oleminen” (olla Kristuksessa) on tärkeintä, niin Jeesus vastaa vuorisaarnan alussa kysymykseen: Mitä meidän tulee olla?

Suomenkielinen Raamattu aloittaa vuorisaarnan autuaaksijulistamisilla käyttäen toistuvasti autuas-sanaa. Käsitämme sen merkitsevän onnellista, mutta sitä Jeesus ei missään nimessä tarkoita. Oletpa sitten rikas tai köyhä, terve tai sairas, onnellinen tai onneton – kaikki on perimmiltään hyvin jos olemisesi on Kristuksessa. Suomenkielisessä Raamatussa käytetyn autuas-sanan todellinen merkitys on olla Jumalan hyväksymä, Jumala siunaama. Jos olet Jeesuksen oma, olet myös ”suola” ja sen, mitä on olla suola, saamme lukea vuorisaarnan alusta.

Jumalan omia ovat ”hengessään köyhät, murheelliset, hiljaiset, ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, ne, joita uskon tähden vainotaan, solvataan ja joista puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa” jne. – pitkä lista antaa kuin maamerkit, jotka todistavat, että olemme oikealla tiellä. ”Suolalla” on kaikki syy iloita ja riemuita, kuten Herramme jatkoi: ”Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.”
Jokainen voi halutessaan mennä Jumalan peilin eteen ja lukea itselleen vuorisaarnaa. Tässä yhteydessä puhumme kuitenkin vain suolana, Kristuksessa olemisesta. Uskova on erilainen kuin ns. maailman ihminen (uskosta osaton). Puhumisemme, toimimisemme ulospäin tulee vasta tämän jälkeen Jeesuksen todetessa, että Hänen omansa ovat ”maailman valkeus”. Suola on olemista, meidän sisimmässämme, mutta valo loistaa ulospäin näkyen muille. Tässä yhteydessä meidän on syytä ottaa lyhyesti tarkasteluun suolasta kertovan jakeen loppuosa – hätkähdyttävästi Jeesus tuo esille ”entäpä, jos suola käy mauttomaksi”.
:bible: [quote="Matteus (Matt.5:13)"][color=#804000]"Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.”[/color][/quote]
Onko niin, että me kristityt olemme sulautuneet sillä tavalla maailmaan, että meidän olemistamme ihmisten parissa ei juuri kukaan huomaa? Meidän puheemme, tekomme ja elämäntapamme ei eroa maailman ihmisten elämäntavoista – puhummeko kevyesti pyhistä asioista, toimimmeko enemmän vain itseämme ajatellen uhraamatta aikaa ja vaivaa lähimmäisten hyväksi siinä määrin, että se huomioidaan – ”miksi hän osoittaa minulle tuollaista uhrautuvaa rakkautta?” Mitä suolaisuutta siinä on, jos uskovat esim. menevät mukaan kaksimielisiin vitseihin tiedostamatta avioliiton pyhyyttä tai suosivat monenlaista syntielämää tekemättä parannusta?
Onko Pyhä Henki muuttanut meitä siinä määrin, että se ennen pitkää huomataan? Mätänevän yhteiskuntamme toivo olisi siinä, että yhä suurempi määrä ihmisiä olisi Kristuksen omina suolana, joka hidastaa moraalin ja koko elämän vauhdilla etenevää mätänemistä. Tämä maailma tarvitsee mitä kipeimmin uskovia, jotka eivät käy mauttomiksi, eivät sulaudu maailman henkeen eivätkä elä maailman suosimien moraalisääntöjen mukaan eivätkä. Olisiko meidän syytä pysähtyä peilin eteen ja kysyä itseltämme: olenko minä suola, näkeekö maailma minussa millään lailla Kristuksen kaltaisuus, onko Pyhä Henki vaikuttanut pyhittävästi minuun niin, että minä olen erilainen kuin uskosta osattomat ihmiset? Ainoastaan uskova, Jeesuksen seuraaja, on suola.

"Jeesuksen suolaa", mitä se on, muutakuin itse Jumalan elävä Sana, Jumalan Sana, Raamattu on se suola ja uskovina, me edustamme sitä maailmasta erottavaa ja maailman mädättämiseltä säilyttävää maan suolaa. Me olemme maailman suola ja valkeus meissä on Kristus (maailman valkeus) . Me olemme Kristuksen tuoksuina ja maan suolana tässä pimeässä mädäntyneessä synnin turmelemassa maailmassa. Suola antaa maun, minkä maun? Suolaisen maun, eli Jumalan Sanan maun ja se on suolaista syödä, kuten on ihmisen ihokin suolainen, jos sitä kielellä maistaa, mutta se Sanan suola ravitsee meitä kokonaisvaltaisesti ja hoitaa ja eheyttää hengen ja sielun ja erottaa luut ja ytimet ja nivelet ja säilöö meidät Kristuksessa Jeesuksessa, lihaan tulleessa Jumalan Sanassa.

Suolan merkitys on ensisijaisesti, jos nyt joku minua tässä oikein ymmärtää, negatiivinen. Se ei ole ensisijaisesti lääke, joka parantaisi, vaikka suolakylvyillä on hoitavia vaikutuksia ihosairauksiin ja suolakylvyn höyryillä hengityselimiin. Tärkein käyttökohde suolalla on liha ja ruokatarvikkeet, joissa suola hidastaa kyseisen elintarvikkeen mädäntymistä. Suola hidastaa, torjuu ruu´an pilaantumista, vaikka toisaalta se myös torjuu toki tulehdusten leviämistä.
Kuulijoille Jeesuksen puhe suolasta tarkoitti suolan säilyttävää vaikutusta. Näemme koko ajan ympärillämme, kuinka synti mädättää ihmiskuntaamme monin tavoin. Suola ei pysäytä maailman syvenevää pimeyttä ja saastaisuutta - hidastaa se kuitenkin voi. Jeesuksen puhe suolasta on kuulijoille hyvin ymmärrettävää, sillä suola oli hyvin arvokasta. Roomalaisille sotilaille saatettiin osa palkasta maksaa suolana. Hengellisessä mielessä suolan vaikutus tulee esille Vanhassa Testamentissa, jossa ruokauhrin piti olla puhdas, Jumalalle kelpaava uhri. Puhtaus, pilaantumattomuus, taattiin suolauksella.
:bible:[quote="Mooses (3.Moos.2:13)"]”Ja jokainen ruokauhrilahjasi suolaa suolalla, äläkä anna Jumalasi liitonsuolan puuttua ruokauhristasi; jokaiseen uhrilahjaasi sinun on tuotava suolaa.”[/quote]
Hesekielin kirjassa on liikuttava kuvaus juuri syntyneestä pienestä vauvasta, joka oli jätetty maahan heitteille. Lapsi oli tuossa tilassa kuoleman oma. Vauvaa ei oltu pesty, eikä häneen oltu hierottu suolaa – kukaan ei tuntenut minkäänlaista sääliä. Sitten tulee auttaja, joka antaa kuoleman omalle elämän ja tarvittavan hoivan. Tarvitaan pesu, tarvitaan suolaa, tarvitaan huolenpitoa.
:bible: [quote="Hesekiel (Hesekiel 16:4-6)"]”Ja näin oli sinun syntymäsi: sinä päivänä, jona synnyit, sinulta ei leikattu napanuoraa, sinua ei pesty vedellä, että olisit puhdistunut, sinua ei hierottu suolalla eikä sinua kääritty kapaloihin.” Ei kenkään sinua säälinyt, niin että olisi tehnyt sinulle mitään tällaista ja armahtanut sinua, vaan sinut pantiin heitteille kedolle: niin halpana pidettiin sinun henkesi sinä päivänä, jona synnyit. Mutta minä kuljin ohitsesi ja näin sinut, kun sätkyttelit verissäsi. Ja minä sanoin sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän' - niin sanoin minä sinulle, kun olit siinä verissäsi: 'Sinun pitää elämän,”[/quote]
Kalamoksen huomautus puheestamme, jonka tulee olla suloista, suolalla höystettyä, on erittäin tärkeä. Kristitty on suolana tässä pahassa, mädäntyvässä maailmassa, joka on Raamatun mukaan kokonaan ”pahan vallassa”. Teemme virheen, jos kuvittelemme saavamme synnin orjana elävän alkoholistin, vankilakundin, ihmissuhteissaan kipeään solmukohtaan johtuneen tai elämänsä suuressa ahdistuksessa elävän henkilön kuuntelemaan meitä tarjotessamme hänelle kovistelua. Ei, hänen on tunnettava tavalla tai toisella, että tuossa ihmisessä on jotain turvallista, jotain rakkaudellista, joka vetoaa minuun.

Emme löydä Paavalin kirjeistä, emmekä muualtakaan Uudesta Testamentista evankeliumin julistajaa, joka kohdistaisi kirpeän arvostelunsa roomalaiseen yhteiskuntaan, yhteiskunnan rappeutuneeseen moraaliin tai tapaamansa henkilön huonoon elämään. Nykyajan kirkko on ajautunut väärillä raiteille alkaessaan korostaa kirkkolaitoksen yhteiskunnallista merkitystä. Kuinka traagista on, että samalla on menetty suloinen evankeliuimin Sana ja suolaisuus.
Kun Jeesus sanoo meitä suolaksi, hän tarkoittaa, että uudestisyntynyt on suola, jonka suloinen sanoma, oma moraalinen elämä ja empaattinen asenne vaikuttaisi kuulijoihin pysäyttävästi kutsuen heitä kokemaan sitä yhteyttä Jumalaan, mitä ”suolana” oleva uskova jo kokee.
:bible: [quote="Paavali (Kol.4:3-6)"]”rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua. Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itse kullekin vastata.”[/quote]
Seurakuntalaisille Paavali toi usein rohkeasti esille se, että jos olette kerran Jeesuksen omia, eläkää se todeksi arjessanne ja uskovien yhteydessä. Valheellisille julistajille sekä parannusta tekemättömille, synnissä eläville seurakuntalaisille Paavali saattoi olla hyvinkin ankara. Milloinkaan hän ei toiminut niin kohdatessaan syntisiä, joita hän kutsui elämän tielle. Hän oli kuin Jeesus: tekopyhät fariseukset saivat ”kuulla kunniansa”, mutta kohtaamilleen syntisille Jeesuksella oli aina suloista, suolalla höystettyä sanaa. Jeesus rakasti, armahti ja pelasti ihmisiä, joiden elämässä oli synnin mädättävää vaikutusta. Lainaamaani Hesekielin kirjan kohtaan viitaten – ilman Jeesuksen suolaa olemme kaikki kuolemana omat.

Amen. Suola on ihmisessäkin elintärkeä. Hengellisessä mielessä me todella olemme Jumalan Sanan lähettiläinä, suurlähettiläinä, maan suola.

Ennen muinoin suola ymmärrettiin olevan säilöntäaine. Ilmasto oli Israelissa lämmin eikä jääkaappeja ollut keksitty. Siispä suolattiin härän ja lampaan liha ja kuivatettiin.

Juutalaisilla oli tapana ilmaista asioita vertauskuvallisena.

Matteuksen evankeliumi:
5:13 Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.

Ne, jotka ovat evankeliumin uskoneet ja vastaanottaneet pitävät myös evankeliumia hallussaan. Se on juuri sitä vertauskuvallisuutta. Jotta ihmiskunta ei mätänisi suolan eli Jumalan sanan puutteeseen, on suolaa saatava eli saarnattava evankeliumia kaikille luoduille. Saarnattava siten, että saarnattu sana säilyy ihmisten mielissä ja saa vahvan perustan - sen suolalla säilötyn.

Ruokasuolan sisältämä natrium on ihmisille ja muille nisäkkäille tärkeä kivennäisaine[3], jota tarvitaan muun muassa lihasten toimintaan sekä hermoimpulssien siirtymiseen. Suolaa lisätään tämän vuoksi esimerkiksi nautojen rehuseoksiin ja lisäksi eläinten lähettyvillä saatetaan pitää suolakiveä, josta ne voivat nuolla lisäsuolaa suuresti vaihtelevan yksilöllisen tarpeensa mukaan[4]. Natriumia tarvitaan myös elimistön nestetasapainon säätelyyn.


Suolankäytöllä ei ole havaittu kuitenkaan laajoissa tutkimuksissa olevan merkittävää yhteyttä korkeaan verenpaineeseen[7] Cochrane-katsauksen mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta lyhyellä aikavälillä 1–3,5 prosenttia.[8]


Vuonna 2011 American Journal of Hypertension -lehdessä julkaistun meta-analyysin mukaan suolan rajoittaminen ruokavaliossa ei vähennä sydänkohtausten, aivohalvausten tai ennenaikaisen kuoleman riskiä ihmisillä edes silloin, kun heillä on korkea verenpaine.[7] Runsaan suolankäytön on havaittu joissain tutkimuksissa päinvastoin vähentävän sydänkohtausten määrää.[7] Esimerkiksi Journal of the American Medical Association -lehdessä vuonna 2011 julkaistun raportin mukaan vähän suolaa käyttävillä on suurempi riski saada sydänkohtaus kuin enemmän suolaa käyttävillä.


Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.[10]




”Pansuola” on mineraalisuola, jossa natriumia on vain puolet normaalista määrästä. Kalium ja magnesium ovat hyväksi verenpaineelle, verisuonille ja sydämelle.[21]






Tarvitsemme myös jodia etenkin suomalaisina ja D vitamiinia.


https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Ruokasuola

Löydän omasta ja Sinun vastauksestasi
saman kaikupohjan.

PS

Kerran sairaalassa kauan sitten
eräs neurokirurgian tohtori,
joka useimmin on minua operoinut
suorittaen kriittisiä leikkauksia,
katseli papereitani ja totesi,
että minun täytyy ripotella
aina suolaa ruoka-annokseeni.

Ymmärrän vajavaisesti hengellistä merkitystä. Herra on antanut nyt juuri tässä hetkessä omaan ymmärrykseeni tämän. Suola hengellisessä mielessä on välttämätön oikeassa suhteessa seurakuntaan, jotta seurakunta on suloisen tuoksun lisäksi hyvän makuinen ja siihen makuun tarvitaan suolaa, eli erottautumista maailmasta ja maailmallisuudesta ja pyhittäytymistä ja se saa aikaan seurakunnassa sen, että se puhdistuu ja jalostuu ja maustuu ja silloin Herra Jeesus Kristus ei oksenna sitä suustaan ulos. Olemme maailmassa erottautuneina maailmasta, kuten suola on kiteenä tai liuoksena, aina erillään ja silti läsnä, kaiken muun seassa tai keskuudessa. Suola on suolana kaiken sitä kipeästi tarvitsevan keskellä. Samoin on uudestisyntyneiden uskovien kohdalla. Maailman hukkuvat sielut tarvitsevat kipeästi elintärkeä, ikuisen elämän näkökulmasta elintärkeää, uudestisyntyneiden ihmisten suolana olemista alati pimenevän suolattomuudesta kärsivän maailman kohdalla.

Mitä tulee puheesemme, niin sen tulee olla aina Raamatun Sanaa sisältävää tai Raamatun Sanan mukaista. Jumalan Sana on kuin suola jota kaikki sielut elintärkeästi tarvitsevat. Suola erottaa. Sana erottaa, kuin kaksiteräinen miekka. Suola erottaa ja myös puhdistaa, Sana puhdistaa, jos se sisältää verenevankeliumin ja kutsun pyhitykseen, erottautumisen maailmasta, erottautumisen Herralle Sanan kuuliaisuuteen, Sanan suolaamaksi. Sana on suloista, mutta myös lihalle, ja lihalliselle ihmiselle ja mielelle särmikästä, erottavaa ja erottautumisen pakottavaa kovaakin puhetta. Sana siis on suloista ja samalla suolalla höystettyä, maustettua ja niin tulee olla puheemmekin, Sanan mukaista aina ja kaikkialla. Olemme lähettiläinä, suurlähettiläinä pimeyden keskellä. Olemme majakoita ja toivottavasti myös suolatuja suolalla, joka ei ole menettänyt makuaan. Sanan väärentämätöntä antia. Sanan väärennys ja väärin julistus ja väärät opit ja eksytykset vie suolan. Sana tekee suolalla höystettynä sen, mikä sen tehtävä onkin. Sielujen pelastus.


:agape:

Mahtava tietopaketti.
Entä onko mielessäsi ehkä myös
vastaus avauksesi kysymykseen:

[quote="Emil"]Mitä suola on hengellisessä mielessä?[/quote]

Minä siihen jo vähän vastasinkin.
Miten Sinä ymmärrät sen,
että meidän puheemme tulee olla aina
suloista ja suolalla höystettyä?