Raamattu on Jumalan omasivu

Ihmisen henki eroaa Jumalan Hengestä.

Ps. Pelaat nyt jotain henkistä shakkia kanssani, mutta mattia et saa aikaiseksi, sen voin jo nyt sanoa.

Emil kirjoitti:Tuo yksi henki erosi toisistaan

Kun on vain yksi henki,
niin mikä silloin eroaa ja mistä?

Tuo yksi henki erosi toisistaan, kun uskostaan ja Jeesuksesta Kristuksesta luopuneet erosivat tuosta yhdestä hengestä omasta vapaasta tahdostaan.

Samoin kuin kahdesta uskovasta tulee naimisiin mentyään ja toisiinsa yhdyttyään aviolittossa, yksi henki. Ei kaksi, vaan yksi henki. Hengessä yksi. Jos kuitenkin ero tapahtuu, niin tuo yksi henki eroaa tosistaan tietyillä ehdoilla, jotka Jumala on määrännyt. Herra vihaa hylkäämistä, mutta ero on mahdollinen sydämen kovuuden tähden, mutta ei uudelleen naiminen vaan joko erossa asuminen tai sopiminen tai vasta sitten uudelleen avioituminen, kunnes kuolema erottaa toisen. Jos uskomaton eroaa uskovasta niin sai erota ja mennä uusiin naimisiin. Uskovien kohdalla on eri asia. Samoin on Herran kanssa yhtä ollessamme, kun kahdesta tulee uskon kautta yksi, eli yksi henki ja siitä sitten voi sydämen kovuuden ja paatumuksen tähden erota ja sellainen eroava sielu on luopio. Luopio luopuu yhtä olosta yhden Hengen kanssa. Luopuio luopuu armosta. Luopio luopuu Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Luopio luopuu uskosta.

Eli ...
He olivat syntyneet uudesti.
He olivat syntyneet Hengestä.

Paavali (1 Kor 6:17) kirjoitti:Mutta joka yhtyy Herraan,
on yksi henki hänen kanssaan.

Miten tuon yhden hengen sitten kävi?

Vastaukseni: He oli uudestisyntyneitä ihmisiä, ennenkuin luopuivat elävästä uskostaan Herraan Jeesukseen Kristukseen. Luopioksi tultuaan he eivät olleet enää uudestisyntyneitä. He olivat luopuneet uskosta ja täten eivät olleet enää myöskään uudestisyntyneen tilassa. Eivät olleet siis uudestisyntyneen, vaan luopion tilassa luopiona.

Ihminen ei voi olla yhtäaikaa luopion tilassa ja asemasa ja uudestisyntyneen tilassa ja asemassa. Tila ja asema voi muuttua. Ihminen voi luopua uudestisyntymisestään, uudestisyntymisen tilastaan ja asemastaan ja Pyhän Hengen sinetistä, joka on Jumalan toimesta annettu sinetiksi lunastuksen päivään asti uudestisyntyneille. Sen voi menettää jos siitä tieten tahtoen luopuu.

He eivät eläneet synnissä, ennenkuin luopuivat uskostaan ja tulivat luopioiksi. Vasta luopioiksi tultuaan he alkoivat elää tietentahtoen synnissä.

Olisikohan tuo keskustelun otsikossa oleva sana
attribuutti.

On kaksi vaihtoehtoa.

1) Uudestisyntynyt ihminen
2) Uudestisyntymätön ihminen

Siis ovatko nuo luonnehtimasi ihmiset
uudestisyntyneitä vai ei?

Luonnehdintasi oli,
että he elävät synnissä
ja heillä on epäuskoinen ja paha sydän.

Milloin? Mitä hetkeä tarkoitat heidän elämässään? Hetkeä ennen luopumista elävästä uskosta, vaiko hetkeä elävästä uskosta luopumisen jälkeen?

Emil kirjoitti:Olivat, ennenkuin luopuivat.

Mutta kun minä en kysynyt tuota asiaa.
Minä voin kyllä kysyäkin sitä tai jotain muuta,
kun ensin vastaat kysymykseen, jota kysyn.

Emil kirjoitti:Tunnen taas uudestisyntyneitä, joilla olikin paha ja epäuskoinen sydän ja luopuivat uskostaan ja tulivat luopioiksi ja agnostikoiksi ja Jumalan kieltäjiksi ja alkoivat elää synnissä.

Ovatko he siis uudestisyntyneitä?

Olivat, ennenkuin luopuivat. Mistä he luopuivat? Uskosta. Milloin he tulivat uskoon? Silloin kun he uudestisyntyivät ja saivat Pyhän Hengen kasteen. Eli luopumuksensa jälkeen, he eivät enää olleet ja ole uudestisyntyneitä. He ovat palanneet takaisin lähtötilanteeseen ja luopioina vielä huonompaan tilanteeseen kuin olivat tilanteessa, ennen uudestisyntymistään.


"Ruoki minun lampaitani. "

En vieläkään ymmärtänyt.
Vastaisitko ihan kyllä/ei.

Ovatko nuo ihmiset uudestisyntyneitä?