Joskus yksittäisen Raamatun jakeen lukeminen
varsinkin kun joudumme lukemaan sen käännöksestä,
johtaa ajatukset aivan väärään suuntaan.
Näin voi käydä lukiessa otsikon jaetta:
Jesaja (57:10) kirjoitti:Sinä väsyit matkasi pituudesta,
et kuitenkaan sanonut:
"Turha vaiva!"
Sinä sait elpynyttä voimaa,
sentähden et heikoksi käynyt.
Tuon jakeen irrallisena lukiessa
varmaan monikin minun laillani
haluaisi heti vaipua polvilleen,
ja pyytää tuota samaa elpynyttä voimaa.
Mutta!
Kun lukee koko luvun,
niin huomaa, että tuo voima
onkin ihan jostain muusta lähteestä
kuin Jumalasta.
Kirjaimellisesti kääntäen:
löysit kätesi elämän Ja kun tuo asia tapahtuu
sillä hirvittävällä tavalla,
jota tuossa luvussa kuvataan,
niin me emme tule heikoiksi.
Mutta emme myöskään
ole tekemisissä Jumalan voiman kanssa.
Meidän tulee nähdä tilamme
ja tulla heikoiksi - murehtia sitä.
Ja silloin meillä onkin
nöyrä ja särjetty henki,
josta luvun lopussa puhutaan.
Ja silloin me saamme kokea
todellisen virvoituksen
ja tulla tekemisiin
Jumalan lahjoittaman elämän kanssa.
