Hehku liittyy käsitteeseen
tuli.
Tuli toimii kahdella tavalla.
Meidät kastetaan
Pyhällä Hengellä ja Tulella.
Siis upotetaan Pyhään Henkeen
ja Tuleen.
Ja silloin me saamme Voiman.
Jesaja tarvitsi
palelustehtäväänsä varten
tuon Tulen kosketuksen.
Jesja (6:6-7) kirjoitti:
Silloin lensi minun luokseni
yksi serafeista,
kädessään hehkuva kivi,
jonka hän oli pihdeillä
ottanut alttarilta,
ja kosketti sillä
minun suutani sanoen:
"Katso,
tämä on koskettanut sinun huuliasi;
niin on
sinun velkasi poistettu
ja syntisi sovitettu".
Tuossa on ehkä oikeammin kääntäen
kysymys hehkuvasta hiilestä
tai elävästä hiilestä.
Kun hiili henkuu,
niin se ikäänkuin elää.
Joka päivä tähän aikaan vuodesta
minä lämmitän taloa
puilla ja seuraan takan lasin läpi,
missä vaiheessa mennään.
Ensin puut hiiltyneenä
punoittavat siten,
että hehku ikäänkuin liikkuu
hiilen päästä päähän.
Lopulta hehku loppuuu
ja kun kaikki on palanut,
niin sitten voi
laittaa pellin kiinni.
Tällaisesta
hehkuvasta/elävästä
kivestä/hiilestä
puhutaan Jesajan kirjassa.
Mutta kun puhutaan
Jumalan vihasta hehkusta,
niin tuo käsite on eri.
Siinä on pohjana sana,
joka tarkoittaa oikeastaan
poltettua.
Jesajan syntivelka meni
tuon hehkuvan arinakiven
tai elävän hiilen myötä,
ja hän saattoi
julistaa Herran Sanaa.
Mutta jos syntimme
ei ole saanut tätä käsittelyä,
niin sitten me hehkumme jotain muuta.
Ja nyt tulee kolmas alkutekstin
ilmaisu eteen.
Kysymys on edelleen palamisesta.
Jesaja (5:11) kirjoitti:
Voi niitä,
jotka aamuvarhaisesta
väkijuoman jäljessä juoksevat
ja iltamyöhään viipyvät
viinistä hehkuvina!
Mutta siis.
Meidän sydämme olkoon
palava eli hehkuva.
Niinkuin
Emmauksen tien kulkijoiden,
jotka murheellisina
iltahämärässä vaelsivat
tunnistamatta kenen kanssa vaelsivat.
Luukas (24:32) kirjoitti:
Ja he sanoivat toisillensa:
"Eikö sydämemme ollut meissä palava,
kun hän puhui meille tiellä
ja selitti meille kirjoitukset?"
He tunsivat Jeesuksen seurassa,
kuinka heidän sydämessään oli kajo.
καίω kaiō
