Vaeltaminen edellyttää kahta asiaa.
Ensinnäkin
katseen kiinnittämistä
kohti päämäärää.
Suunnistuksessa otetaan
kaukainen kohde
ja sitten juostaan sinne.
Ei katsota vasemmalle eikä oikealle
vaan määränpäähän.
Mutta yhtä tärkeää
kuin katsoa eteenpäin
on vilkaista aina välillä
peruutuspeiliin.
Mitä on jo jäänyt taakse.
Nimittäin me helposti unohdamme
jo tapahtuneet tosiasiat.
Voimme alkaa uudelleen
toistaa samoja asioita,
jotka ovat jo toteutuneet.
Etsimme kohtaa,
jossa meidän pitäisi kääntyä.
Vaikka olemme jo kääntyneet.
Jne.
Heprealainen (Hepr 6:1-2) kirjoitti:
Jättäkäämme sentähden
Kristuksen opin alkeet
ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
ryhtymättä taas uudestaan
laskemaan perustusta:
parannusta kuolleista töistä
ja uskoa Jumalaan,
oppia kasteista
ja kätten päällepanemisesta,
kuolleitten ylösnousemisesta
ja iankaikkisesta tuomiosta.
Yksi perus asia,
mikä helposti unohtuu,
on se,
että me olemme
jo kuolleet synnille.
Siksi on hyvä aina välillä
vilkaista peruutuspeiliin
ja muistuttaa itselle,
mitä on jo tapahtunut.
Paavali (Kol 3:3) kirjoitti:
te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa
Siis me olemme jo kuolleet synnille.
Paavali (Room 6:2) kirjoitti:
Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä?
Jos unohdamme ja jätämme huomiotta
edellä olevan tosiasian,
niin me olemme omillamme,
emmekä vaella Hengessä.
Silloin punnerramme lihan voimassa.
Ja aika pitkälle voimme päästä niinkin.
Ainakin Paavali pääsi.
Hän oli
lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.
Mutta ihan uuteen ulottuvuuteen
Paavali pääsi kun kohtasi Jeesuksen armon.
Paavali (Fil 3:7-9) kirjoitti:
Mutta mikä minulle oli voitto,
sen minä olen
Kristuksen tähden
lukenut tappioksi.
Niinpä minä todella
luen kaikki tappioksi
tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani,
tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä
minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä
ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee,
vaan sen,
joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta
uskon perusteella
Taistelu ei siis ole minun.
Se on Herran.
Herran Henki sotii minun lihaani vastaan.
En minä siihen taisteluun
halua ollenkaan sekoilla.
Minä pidän itseäni kuolleena synnille.
Kun annoin itseni Jeesukselle,
niin se merkitsi sitä,
että minut upotettiin
Hänen Ristinkuolemaansa.
Siis minun lihani on siitä
asti ollut ristiinnaulittuna.
Kaikki tällainen on tarpeellista
aina välillä
muistuttaa itselleen,
vilkaisten peruutuspeiliin.
Kaikki tämä on siis jo takana.
Mutta tietenkin on tärkeää
katsoa eteenpäin.
Ja täytyy olla varovainen,
ettei sekoita taustapeilistä
näkyviä asioita siihen,
mitä näemme tuulilasista.
Esimerkiksi se,
että minä olen ristiinnaulittu,
on historiallinen tositapahtuma.
Ja sen tähden,
minä en enää taistele lihani kanssa.
Minä olen synnille kuollut.
Ja nyt minä voin taistella
sitä taistelua,
joka meille uskoville on tarkoitettu.
Me voitamme sieluja Kristukselle.
Ja siinä taistelussa meitä kohtaa
monet haasteet.
Ja tästä taistelusta pois jääminen
merkitsee sitä,
että mahtavinkin Herran sotilas
lankeaa ja syvästi lihan himoihin.
Siis meidän ei kuulu
taistella itsemme kanssa.
Me pidämme totena sitä,
että olemme synnille kuolleita.
Ja näin olemme vapaat
siihen taisteluun,
joka on meille tarkoitettu.
Taisteluun Goljattia vastaan.
Ja nyt tullaankin Daavidiin.
Aina kun hyräilen:
"Mä taistelen kuin Daa-aavid"
mieleen tuleekin Batseba.
Daavidin lankeemuksen syy
on juuri se,
että hän jäi pois taistelusta.
Siis rintamalta.
Hän ei ollut oikealla paikalla.
Hän ei vaeltanut
Hengen johdattamana
vaan jäi kotiin loikoilemaan.
Ja kohta edessä oli taistelu
Daavid vastaan Daavid,
jonka Daavid auttamatomasti
tietenkin hävisi.
Paavali (Gal 5:16) kirjoitti:
vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan;
nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.
Taistelu syntiä vastaan
ei siis ole sitä,
että taistelemme itsemme kanssa.
Huidomme kovemmin ja kovemmin.
Ja kohta pyörrymme kanveesiin.
Se on sitä,
että heitämme airot pois,
ja nostamme purjeet.
Ja silloin Tuuli täyttää purjeet
ja vaellamme Hengen kuljetettavana.
Minä en itse voi voittaa lihaani.
Minun on ihan turha taistella
itseni kanssa.
Mutta onneksi Henki on lihaa vastaan.
Ja niin me voimme
Hengellä kuolettaa ruumiin teot.
Paavali (Ef 5:18) kirjoitti:
täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne
psalmeilla ja kiitosvirsillä
ja hengellisillä lauluilla,
veisaten ja laulaen sydämessänne
Herralle
Purjeet täyttyvät
ja pursi kulkee eteenpäin
kohti Kotisatamaa.
Vaeltaminen edellyttää kahta asiaa.
Ensinnäkin
katseen kiinnittämistä
kohti päämäärää.
Suunnistuksessa otetaan
kaukainen kohde
ja sitten juostaan sinne.
Ei katsota vasemmalle eikä oikealle
vaan määränpäähän.
Mutta yhtä tärkeää
kuin katsoa eteenpäin
on vilkaista aina välillä
peruutuspeiliin.
Mitä on jo jäänyt taakse.
Nimittäin me helposti unohdamme
jo tapahtuneet tosiasiat.
Voimme alkaa uudelleen
toistaa samoja asioita,
jotka ovat jo toteutuneet.
Etsimme kohtaa,
jossa meidän pitäisi kääntyä.
Vaikka olemme jo kääntyneet.
Jne.
:bible: [quote="Heprealainen (Hepr 6:1-2)"]
[color=#004000]Jättäkäämme sentähden
Kristuksen opin alkeet
ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
ryhtymättä taas uudestaan
laskemaan perustusta:
parannusta kuolleista töistä
ja uskoa Jumalaan,
oppia kasteista
ja kätten päällepanemisesta,
kuolleitten ylösnousemisesta
ja iankaikkisesta tuomiosta.[/color] [/quote]
Yksi perus asia,
mikä helposti unohtuu,
on se,
että me olemme
jo kuolleet synnille.
Siksi on hyvä aina välillä
vilkaista peruutuspeiliin
ja muistuttaa itselle,
mitä on jo tapahtunut.
:bible: [quote="Paavali (Kol 3:3)"]
[color=#004000]te olette kuolleet,
ja teidän elämänne on kätkettynä
Kristuksen kanssa Jumalassa[/color][/quote]
Siis me olemme jo kuolleet synnille.
:bible: [quote="Paavali (Room 6:2)"]
[color=#004000]Me,
jotka olemme kuolleet pois synnistä,
kuinka me vielä eläisimme siinä? [/color][/quote]
Jos unohdamme ja jätämme huomiotta
edellä olevan tosiasian,
niin me olemme omillamme,
emmekä vaella Hengessä.
Silloin punnerramme lihan voimassa.
Ja aika pitkälle voimme päästä niinkin.
Ainakin Paavali pääsi.
Hän oli
lain vanhurskauteen nähden
nuhteeton.
Mutta ihan uuteen ulottuvuuteen
Paavali pääsi kun kohtasi Jeesuksen armon.
:bible: [quote="Paavali (Fil 3:7-9)"]
[color=#004000]Mutta mikä minulle oli voitto,
sen minä olen
Kristuksen tähden
lukenut tappioksi.
Niinpä minä todella
luen kaikki tappioksi
tuon ylen kalliin,
Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani,
tuntemisen rinnalla,
sillä hänen tähtensä
minä olen menettänyt kaikki
ja pidän sen roskana
- että voittaisin omakseni Kristuksen
ja minun havaittaisiin olevan hänessä
ja omistavan, ei omaa vanhurskautta,
sitä, joka laista tulee,
vaan sen,
joka tulee Kristuksen uskon kautta,
sen vanhurskauden,
joka tulee Jumalasta
uskon perusteella [/color][/quote]
Taistelu ei siis ole minun.
Se on Herran.
Herran Henki sotii minun lihaani vastaan.
En minä siihen taisteluun
halua ollenkaan sekoilla.
Minä pidän itseäni kuolleena synnille.
Kun annoin itseni Jeesukselle,
niin se merkitsi sitä,
että minut upotettiin
Hänen Ristinkuolemaansa.
Siis minun lihani on siitä
asti ollut ristiinnaulittuna.
Kaikki tällainen on tarpeellista
aina välillä
muistuttaa itselleen,
vilkaisten peruutuspeiliin.
Kaikki tämä on siis jo takana.
Mutta tietenkin on tärkeää
katsoa eteenpäin.
Ja täytyy olla varovainen,
ettei sekoita taustapeilistä
näkyviä asioita siihen,
mitä näemme tuulilasista.
Esimerkiksi se,
että minä olen ristiinnaulittu,
on historiallinen tositapahtuma.
Ja sen tähden,
minä en enää taistele lihani kanssa.
Minä olen synnille kuollut.
Ja nyt minä voin taistella
sitä taistelua,
joka meille uskoville on tarkoitettu.
Me voitamme sieluja Kristukselle.
Ja siinä taistelussa meitä kohtaa
monet haasteet.
Ja tästä taistelusta pois jääminen
merkitsee sitä,
että mahtavinkin Herran sotilas
lankeaa ja syvästi lihan himoihin.
Siis meidän ei kuulu
taistella itsemme kanssa.
Me pidämme totena sitä,
että olemme synnille kuolleita.
Ja näin olemme vapaat
siihen taisteluun,
joka on meille tarkoitettu.
Taisteluun Goljattia vastaan.
Ja nyt tullaankin Daavidiin.
Aina kun hyräilen:
"Mä taistelen kuin Daa-aavid"
mieleen tuleekin Batseba.
Daavidin lankeemuksen syy
on juuri se,
että hän jäi pois taistelusta.
Siis rintamalta.
Hän ei ollut oikealla paikalla.
Hän ei vaeltanut
Hengen johdattamana
vaan jäi kotiin loikoilemaan.
Ja kohta edessä oli taistelu
Daavid vastaan Daavid,
jonka Daavid auttamatomasti
tietenkin hävisi.
:bible: [quote="Paavali (Gal 5:16)"]
[color=#004000]vaeltakaa Hengessä,
niin ette lihan himoa täytä.
Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan,
ja Henki lihaa vastaan;
nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan,
niin että te ette tee sitä,
mitä tahdotte.[/color] [/quote]
Taistelu syntiä vastaan
ei siis ole sitä,
että taistelemme itsemme kanssa.
Huidomme kovemmin ja kovemmin.
Ja kohta pyörrymme kanveesiin.
Se on sitä,
että heitämme airot pois,
ja nostamme purjeet.
Ja silloin Tuuli täyttää purjeet
ja vaellamme Hengen kuljetettavana.
Minä en itse voi voittaa lihaani.
Minun on ihan turha taistella
itseni kanssa.
Mutta onneksi Henki on lihaa vastaan.
Ja niin me voimme
Hengellä kuolettaa ruumiin teot.
:bible: [quote="Paavali (Ef 5:18)"]
[color=#004000]täyttykää Hengellä,
puhuen keskenänne
psalmeilla ja kiitosvirsillä
ja hengellisillä lauluilla,
veisaten ja laulaen sydämessänne
Herralle [/color][/quote]
Purjeet täyttyvät
ja pursi kulkee eteenpäin
kohti Kotisatamaa.
:wave:
