Tuossa Jeesuksen puheessa
on ihmeellinen ryhmittely.
Niinkuin kylläkin kaikissa Jeesuksen puheissa
ja kaikissa Raamatun teksteissä.
Mutta nyt tässä
saastuttavien asioiden luettelossa
ensimmäiset ovat monikkomuodossa
ja viimeiset yksikössä.
Käännöksissä on hiukan eroja
yksikkö- ja monikkomuotoisten sanojen määrässä.
Suomennoksista esimerkiksi
aina uskollinen Vanha Biblia kääntää
katkelman erittäin tarkoin:
Biblia 1776Markus 7:20-23) kirjoitti:Ja hän sanoi: mitä ihmisestä tulee ulos,
se saastuttaa ihmisen.
Sillä sisältä ihmisten sydämestä tulevat ulos
pahat ajatukset,
huoruudet,
salavuoteudet,
miestapot,
Varkaudet,
ahneudet,
pahat juonet,
petos,
irstaisuus,
pahansuomuus,
Jumalan pilkka,
ylpeys,
hulluus.
Kaikki nämät pahuudet
sisältä tulevat ulos
ja saastuttavat ihmisen.
Eli ensimmäiset asiat
ovat monikkomuotoisia
samoinkuin kaikkien yhteisenä
nimittäjänä loppukommentissa on
monikkomuotoinen sana
Siis meillä on luettelo,
joka on yhteiseltä minittäjältään
Pahojan asioiden varasto
on ihmisen sydämessä.
Sieltä ne nousevat ajatuksiin.
Ja silloin olemme jo astumassa
pahuuden maailmaan.
Ensimmäisenä mainittu
pahat ajatukset on siis toisaalta kuin otsikko sen jälkeen
seuraavalle luettelolle,
jossa on sitten 12
eli 6 monikollista
ja 6 yksikkömuodossa olevaa
pahojen ajatusten seurausta.
kirjSisältä sillä
sydämestä ihmisten
ajatukset pahat
lähtevät
aviorikokset
huoruudet
murhat
varkaudet
ahneudet
pahuudet
petollisuus
irstaus
silmä paha
pilkkaaminen
ylimielisyys
mielettömyys
Hyvin pian syntiinlankeemuksen jälkeen
ihmiset tulivat sellaisiksi,
joiden ajatuket olivat kaiken aikaa
ainoastaan pahat.
Taustalla oli se,
että pahan voimat
olivat aivan konkreettisesti
valtaamassa ihmissuvun.
Mooses (Gen 6:1-6) kirjoitti:
Kun ihmiset alkoivat lisääntyä
maan päällä
ja heille syntyi tyttäriä,
huomasivat Jumalan pojat
ihmisten tyttäret ihaniksi
ja ottivat vaimoikseen kaikki,
jotka he parhaiksi katsoivat.
Silloin Herra sanoi:
"Minun henkeni
ei ole vallitseva ihmisessä iankaikkisesti,
koska hän on liha.
Niin olkoon hänen aikansa
sata kaksikymmentä vuotta."
Siihen aikaan eli maan päällä jättiläisiä,
ja myöhemminkin,
kun Jumalan pojat
yhtyivät ihmisten tyttäriin
ja nämä synnyttivät heille lapsia;
nämä olivat noita
muinaisajan kuuluisia sankareita.
Mutta kun Herra näki,
että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä
ja että kaikki heidän
sydämensä aivoitukset ja ajatukset
olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle,
ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.
Raamatun viimeisessä kirjassa pahuus
valtaa ihmiset yhtä konkreettisesti.
Antautuminen pedolle
sinetöidään lähtemättömästi.
Ja silloin ihminen on ajatuksiaan myöten
sidottu pahuuden valtaan.
Kuusi on ihmisen luku.
Nuo kaksi kuuden kohdan luetteloa
on kokonaispaketti,
joka kattaa kaiken mahdollisen pahan.
Ensimmäiset 6 monikollista pahaa ajatusta
Kohdistuvat toisiin ihmisiin.
Mutta sitten viimeiset 6 yksikkömuotoista
pahaa ajatusta ovat kuin sinetti sille,
että ihminen ei enää ole
minkäänlaisessa suhteessa Jumalaan.
Eli ihmisen pahuus ilmenee
ensin suhteessa muihin ihmisiin,
mutta sitten se eskaloituu
Jumalan pilkkaamisen ja vihaamiseen.
Lopputulema kaikelle
ilman parannusta on
viimeisenä mainittu mielettömyys.
Ihminen voi luulla eläneensä loisteliaasti
ihanaa elämää ilman Jumalaa,
mutta sitten ehkä aivan yllättäin
tuleekin viimeinen päivä,
ja petetty ihminen huomaa olleensa
mieletön/järjetön.
Luukas (12:16-21) kirjoitti:Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: "Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin.
Niin hän mietti mielessään ja sanoi: 'Mitä minä teen,
kun ei minulla ole,
mihin viljani kokoaisin?'
Ja hän sanoi: 'Tämän minä teen:
minä revin maahan aittani
ja rakennan suuremmat
ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni;
ja sanon sielulleni:
sielu,
sinulla on paljon hyvää tallessa
moneksi vuodeksi;
nauti lepoa, syö, juo ja iloitse'.
Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön,
tänä yönä sinun sielusi
vaaditaan sinulta pois;
kenelle sitten joutuu se,
minkä sinä olet hankkinut?'
Näin käy sen,
joka kokoaa aarteita itselleen,
mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä."
Tällaisen ihmisen on saastuttanut lopullisesti
ja vienyt tuhoon pahat ajatukset.
Ja kaikki alkoi yhdestä pienestä kysymyksestä
hyvän- ja pahantiedon puun juurella,
jonka käärme syötti ihmisen ajatuksiin:
Mooses (Gen 3:1) kirjoitti:
Onko Jumala todellakin sanonut:
'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?