Kirjoittaja עֵד » 21.09.2023 05:51
Olemme perheessämme monta kertaa saaneet kokea Jeesuksen parantavaa voimaa. Talvella 1984 teini-ikäinen Timo-poikamme sairastui vakavasti. Alkututkimusten jälkeen Iisalmessa hänet siirrettiin Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan. Perusteellisten tutkimusten jälkeen haimasta löytyi kasvain. Lasten kirurgian ylilääkäri kertoi pelkäävänsä pahinta ja sanoi, että ainoa toivo on kiireinen leikkaus.
Kerroin puhelimessa vaimolleni tilanteen, ja pyysin häntä tulemaan Kuopioon. Hän kertoi tuskasta, joka täytti hänen sisimpänsä hänen rukoillessaan junassa: "Jumala, Sinä lahjoitit meille Timon. Kiitos vuosista, jotka olemme saaneet pitää häntä luonamme. Herra, mielellämme pitäisimme hänet edelleen perheessämme. Herra, me uskomme Sinuun. Sinä olet voimallinen parantamaan. Jos se on Sinun tahtosi, paranna Timo. Kuitenkin, jos näet parhaaksi ottaa hänet Taivaan kotiin, tapahtukoon Sinun tahtosi."
Oli toisiakin ystäviä, jotka rukoilivat. Siinä tilanteessa minulta haihtui kuin tuuleen kaikki uskottelu omasta "uskovan auktoriteetista", jota käyttäen tuo toivomamme ihme tapahtuisi. Samoin kuin vaimoni, minäkin rukoilin uskoen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan: "Paranna, Herra, Timo. Tapahtukoon Sinun tahtosi."
Tuli päivä, jolloin leikkaus piti suorittaa. Aamulla lääkärit tahtoivat vielä selvittää, olisiko tuo sairaus mahdollisesti levinnyt muuallekin Timon kehossa. He tahtoivat vielä ottaa koepalan haimassa olevasta kasvaimesta. Istuin ja odotin sairaalan käytävällä. Aika kului. Rukoilin hiljaa. Vihdoin paareilla makaava Timo tuotiin pois leikkaussalista. Väsyneillä kasvoilla oli hymyn häive: "Isä, eivät ne löytäneet mitään."
Ihme oli tapahtunut
Seuraavina päivinä sairaalassa kaikki kokeet tehtiin uudestaan, kuten tomografiatutkimukset, verikokeet, haima- ja maksakokeet. Kaikki ne testit, jotka olivat paljastaneet Timon sairauden, tehtiin nyt uudelleen. Tuosta päivästä alkaen kaikki muutkin kokeet osoittivat muutoksen tapahtuneen.
Parin päivän kuluttua keskustelin ylilääkärin kanssa. "Kuinka tämä tapahtunut voidaan selittää?" Lääkäri kertoi, että jos kysymyksessä olisi ollut esimerkiksi vain ultraäänitutkimuksen tulos, olisi heidän diagnoosinsa saattanut olla virheellinen. Nyt kuitenkin kaikki heidän kokeensa olivat osoittaneet samaa. Virhediagnoosin mahdollisuus oli hyvin pieni. Toistin kysymykseni: "Kuinka te selitätte tämän tapahtuneen?" Hän katsoi minuun ja vastasi: "Meidän tehtävämme ei ole selitellä. Me vain toteamme." Sitten hän jatkoi: "Tehän olette lähetyssaarnaaja. Tehän uskotte ihmeisiin.."http://www.uskonet.fi/artikkelit/161/ih ... ei_ole_ohi
[i] Olemme perheessämme monta kertaa saaneet kokea Jeesuksen parantavaa voimaa. Talvella 1984 teini-ikäinen Timo-poikamme sairastui vakavasti. Alkututkimusten jälkeen Iisalmessa hänet siirrettiin Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan. Perusteellisten tutkimusten jälkeen haimasta löytyi kasvain. Lasten kirurgian ylilääkäri kertoi pelkäävänsä pahinta ja sanoi, että ainoa toivo on kiireinen leikkaus.
Kerroin puhelimessa vaimolleni tilanteen, ja pyysin häntä tulemaan Kuopioon. Hän kertoi tuskasta, joka täytti hänen sisimpänsä hänen rukoillessaan junassa: "Jumala, Sinä lahjoitit meille Timon. Kiitos vuosista, jotka olemme saaneet pitää häntä luonamme. Herra, mielellämme pitäisimme hänet edelleen perheessämme. Herra, me uskomme Sinuun. Sinä olet voimallinen parantamaan. Jos se on Sinun tahtosi, paranna Timo. Kuitenkin, jos näet parhaaksi ottaa hänet Taivaan kotiin, tapahtukoon Sinun tahtosi."
Oli toisiakin ystäviä, jotka rukoilivat. Siinä tilanteessa minulta haihtui kuin tuuleen kaikki uskottelu omasta "uskovan auktoriteetista", jota käyttäen tuo toivomamme ihme tapahtuisi. Samoin kuin vaimoni, minäkin rukoilin uskoen Kaikkivaltiaaseen Jumalaan: "Paranna, Herra, Timo. Tapahtukoon Sinun tahtosi."
Tuli päivä, jolloin leikkaus piti suorittaa. Aamulla lääkärit tahtoivat vielä selvittää, olisiko tuo sairaus mahdollisesti levinnyt muuallekin Timon kehossa. He tahtoivat vielä ottaa koepalan haimassa olevasta kasvaimesta. Istuin ja odotin sairaalan käytävällä. Aika kului. Rukoilin hiljaa. Vihdoin paareilla makaava Timo tuotiin pois leikkaussalista. Väsyneillä kasvoilla oli hymyn häive: "Isä, eivät ne löytäneet mitään."
[b]Ihme oli tapahtunut[/b]
Seuraavina päivinä sairaalassa kaikki kokeet tehtiin uudestaan, kuten tomografiatutkimukset, verikokeet, haima- ja maksakokeet. Kaikki ne testit, jotka olivat paljastaneet Timon sairauden, tehtiin nyt uudelleen. Tuosta päivästä alkaen kaikki muutkin kokeet osoittivat muutoksen tapahtuneen.
Parin päivän kuluttua keskustelin ylilääkärin kanssa. "Kuinka tämä tapahtunut voidaan selittää?" Lääkäri kertoi, että jos kysymyksessä olisi ollut esimerkiksi vain ultraäänitutkimuksen tulos, olisi heidän diagnoosinsa saattanut olla virheellinen. Nyt kuitenkin kaikki heidän kokeensa olivat osoittaneet samaa. Virhediagnoosin mahdollisuus oli hyvin pieni. Toistin kysymykseni: "Kuinka te selitätte tämän tapahtuneen?" Hän katsoi minuun ja vastasi: "Meidän tehtävämme ei ole selitellä. Me vain toteamme." Sitten hän jatkoi: "Tehän olette lähetyssaarnaaja. Tehän uskotte ihmeisiin.."[/i]
http://www.uskonet.fi/artikkelit/161/ihmeiden_aika_ei_ole_ohi