Isä meidän -rukous ei oikeastaan
sisällä ohjeita Jumalalle siitä,
miten Hän tekee sen,
mitä pyydämme.
Eikä siinä oikeastaan
sillä tavoin pyytämällä pyydetäkään,
vaan paremminkin julistetaan sitä,
että meillä on Isä Taivaissa,
jolla on Pyhitetty Nimi,
jonka tahto tapahtukoon
myös maan päällä.
Pyydämme sitten kyllä leipää,
ja sen mukana kaikkea terveyttä elämään.
Pyydämme velkojemme käsittelyä
siten kuin mekin olemme
velallisiamme käsitelleet.
Ja kolmanneksi pyydämme
vielä vapautusta koettelemuksista.
Nämä kolme pyyntöaluetta
koskevat ajallista elämäämme.
Ja samalla tapahtuu siirtyminen
ikuiseen elämään,
jota jo itse asiassa elämme.
Jumalan Valtakunta on jo sisäisesti meissä.
Ja sen myötä tulemme loppujulistuksiin
Jumalan hallitusvallasta, voimasta ja kunniasta.
Selvästikin tuo rukousmalli on tarkoitettu
jokapäiväiseksi.
Anna meille tänä päivänä.
Ja mikä sitten onkin se kuuma peruna
juuri tänä päivänä,
niin siihen voimme sitten kohdentaa
pyyntömme erityisesti.
Mutta se, miten Hän sen tekee,
siinä Hän ei tarvitse ohjeitamme.
Mutta me saamme kun rukoilemme
Hänen tahtonsa mukaan.
Emme voi pyytää oman
mielihalumme mukaan.
Johannes (15:7) kirjoitti:
Jos te pysytte minussa
ja minun sanani pysyvät teissä,
niin anokaa,
mitä ikinä tahdotte,
ja te saatte sen.
Eli rukous on keskusteluyhteys
Herran kanssa,
ja Hän vaikuttaa meissä siinä
tahtomisen ja tekemisen,
ja antaa näin juuri sen Sanansa,
jota meidän tulee pyytää,
ja saamme sen.
Siis harvemmin
Jeesus kehottaa meitä
pyytämään loton päävoittoa.
Pikemminkin niin päin,
että rikkaalle tarjotaan
aarretta taivaissa,
jos jakelee omaisuutensa köyhille.
Palaan vielä tuohon
Isä meidän -rukoukseen.
Matteuksen tallentama
vuorisaarnan rukousmalli
on eri tilanteessa
ja eri kohderyhmälle kuin
Luukkaan tallentama rukous.
Ja siksi niissä on myös vähän eroa.
Vuorisaarnassa Jeesus puhuu
Israelin kansanjoukoille.
Luukas tallentaa Jeesuksen
henkilökohtaisen opetuksen opetuslapsilleen.
Minä pakanana en voi vedota siihen,
että Israel on Jumalan esikoispoika.
Mutta minä olen yksi jäsen
Kristusruumiissa,
ja se mahdollistaa kaiken
vielä henkilökohtaisemmin.
Kun me rukoilemme,
niin itse asiassa kysymys
on siitä,
että Hänen Sanansa
kulkee meidän kauttamme
ja palautuu Hänelle.
Ja sen tähden saamme sen,
minkä Hän on siinä hetkessä luvannut.
Joskus on tietenkin niin,
että meidän on tarpeen hyvin tarkkaan
sanoa, mitä pyydämme.
Jos emme sano,
niin silloin ehkä Hänen Sanansa
ei kulje meidän kauttamme.
Pyydämme vain jotain epämääräistä.
Ja saamme vain jotain epämääräistä.
Luukas (10:39-42) kirjoitti:
"Daavidin poika,
armahda minua!"
Silloin Jeesus seisahtui
ja käski taluttaa hänet tykönsä.
Ja hänen tultuaan lähelle
Jeesus kysyi häneltä:
"Mitä tahdot,
että minä sinulle tekisin?"
Hän sanoi:
"Herra,
että saisin näköni jälleen".
Niin Jeesus sanoi hänelle:
"Saa näkösi;
sinun uskosi on sinut pelastanut".
