Kirjaimellisesti kääntäen
noissa kohdissa puhutaan
häähuoneen lapsista.
Samoin seuraavassa:
Matteus (9:15) kirjoitti:
Niin Jeesus sanoi heille:
"Eiväthän häävieraat voi surra,
niinkauan kuin ylkä on heidän kanssaan?
Mutta päivät tulevat,
jolloin ylkä otetaan heiltä pois,
ja silloin he paastoavat.
Siis kirjaimellisesti kääntäen:
Eivät voi lapset häähuoneen
murehtia ...
Eli Israelin maa
oli oleva häähuone.
Mutta vielä ei ollut tapahtunut kihlausta.
Sulhanen oli kyllä jo tullut paikalle,
mutta vain seurustelu oli alkanut.
Ja minkälainen seurustelu.
Jeesus seurusteli
syntisten ja publikaanien kanssa.
Söi ja joi.
Ja kaikesta mahdollisesta
fariseukset nurisivat,
kuten Luukas on tallentanut
viitekohtasi ympärillä.
Eli siis
Morsianta ei vielä ollut
oli vain häähuoneen eli Israelin lapsia.
Mutta juuri ennen Golgataa
tapahtui kihlaus.
Ja sitten Jeesus meni valmistamaan
kihlatuilleen asuinsijaa.
Ja sitten hän noutaa Morsianen Isän Kotiin
ja tapahtuu vihkiminen.
Ja sitten tapahtuu siirtyminen
eli Jeesuksen paluu
Vihityn Vaimonsa kanssa
häähuoneeseen eli Israeliin
ja on hääjuhlan aika.
Eli Sulhanen otettiin pois
ensin siten,
että Hänet ristiinnaulittiin.
Silloin opetuslapsilla tietenkin oli murhe.
Mutta sitten murhe kääntyi iloksi.
Kuitenkin 40 päivää myöhemmin
Ylkä otettiin heiltä pois
Isän Kotiin heidän silmiensä nähden.
Ja nyt alkoivat viimeiset päivät.
Ja nyt kihlattu morsian
murehtii ja ikävöi Sulhastaan.
Ja tähän aikakauteen kuuluu
paasto aivan erityisen tärkeänä osana.
Toki Jeesus ja Jeesuksen opetuslapset
paastosivat,
mutta ei vanhan järjestyksen mukaan.
Ja opetuslapsilta paasto oli
joskus jäänyt puolitiehen.
Ja niin juuri ennen pääsiäistä
Jeesus joutui
kirkastusvuorelta palattuaan
heti paikkaamaan asian,
kun opetuslapset eivät
olleet kyenneet parantamaan
miehen poikaa, jossa oli riivaaja.
Ja niin he joutuivat kysymään,
miksi he eivät voineet sitä tehdä.
Syy oli valmistautumattomuus.
Matteus (17:20-21) kirjoitti:
Teidän epäuskonne tähden;
sillä totisesti minä sanon teille:
jos teillä olisi uskoa
sinapinsiemenenkään verran,
niin te voisitte sanoa tälle vuorelle:
'Siirry täältä tuonne',
ja se siirtyisi,
eikä mikään olisi teille mahdotonta.
Mutta tätä lajia
ei saa lähtemään ulos
muulla kuin rukouksella ja paastolla.
Jo vuorisaarnassa
Jeesus antoi Israelin kansalla
ohjeet paastoamisesta.
Matteus (6:16-17) kirjoitti:
Ja kun paastoatte,
älkää olko synkännäköisiä
niinkuin ulkokullatut;
sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi,
että ihmiset näkisivät heidän paastoavan.
Totisesti minä sanon teille:
he ovat saaneet palkkansa.
Vaan kun sinä paastoat,
niin voitele pääsi ja pese kasvosi,
etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset,
vaan sinun Isäsi,
joka on salassa;
ja sinun Isäsi,
joka salassa näkee,
maksaa sinulle.
Siis fariseukset paastosivat
kaksi kertaa viikossa,
ja pitivät sitä jonkinlaisena ansiona.
Luukas (18:11-14) kirjoitti:
Fariseus seisoi ja rukoili
itsekseen näin:
'Jumala,
minä kiitän sinua,
etten minä ole niinkuin muut ihmiset,
riistäjät,
väärämieliset,
huorintekijät,
enkä myöskään niinkuin tuo publikaani.
Minä paastoan kahdesti viikossa;
minä annan kymmenykset kaikista tuloistani.'
Mutta publikaani seisoi taampana
eikä edes tahtonut nostaa silmiään
taivasta kohti,
vaan löi rintaansa ja sanoi:
'Jumala,
ole minulle syntiselle armollinen'.
Minä sanon teille:
tämä meni kotiinsa vanhurskaampana
kuin se toinen;
sillä jokainen,
joka itsensä ylentää,
alennetaan,
mutta joka itsensä alentaa,
se ylennetään.
Paasto on siis asia,
joka kuuluu erityisesti tähän aikaan
ja näihin päiviin,
kun odotamme Yljän tuloa.
Paasto on valmistautumista
eri asioihin.
Suomen kansalla on nyt
aihetta paastoon ja rukoukseen.
Pääsiäiseen on liittynyt
Suomessa traditio,
jossa laskiaisena laskeudutaan paastoon.
Ja niin pääsiäistä lähestyttäessä
on syöty happamattoman leivän
suomalaisena versiona mämmiä
laskiaisesta pääsiäiseen.
Mutta sitten pääsiäinen
antaa aihetta juhlaan.
Paavali (1 Kor 5:7-8) kirjoitti:
Peratkaa pois vanha hapatus,
että teistä tulisi uusi taikina,
niinkuin te olettekin happamattomat;
sillä onhan meidän pääsiäislampaamme,
Kristus, teurastettu.
Viettäkäämme siis juhlaa,
ei vanhassa hapatuksessa
eikä ilkeyden ja pahuuden hapatuksessa,
vaan puhtauden ja totuuden
happamattomuudessa.
