Huomasin,
että foorumillamme ei ole tainnut
olla ennestään mitään keskustelua
Gideonin pasuunoista, saviruukuista ja tulesta.
Sen sijaan
minäkin olen kyllä kirjoittanut siitä,
että me ihmiset olemme saviastioita.
Ja meillä on aarre saviastiassamme.
Ja niin kauan
kuin olemme tässä saviastiassa,
me olemme maailmassa,
jossa meillä on ahdistus.
Ja kuitenkin saamme olla turvallisella mielellä.
Jeesus on voittanut maailman.
Uusi vuosi ja uusi elämä
alkoi niin Israelin kuin
meidänkin kohdallamme siitä,
että sisimpämme tuli osalliseksi
Jumalan Karitsasta,
ja sydämemme oven pihtipielet
siveltiin Jumalan Karitsan verellä.
Ja sitten tuli äkkilähtö
orjuudesta vapauteen.
Ja se tapahtui Pilven alla.
Eli ensin meidät kastetaan Pilvessä.
Me koemme uudestisyntymisen
Ylhäältä Hengestä.
Hengitämme tuota Pyhän Hengen Pilveä,
ja kaikki kudoksemme
saavat elävää vettä sitä kautta.
Sitten toisessa vaiheessa
meidät erotetaan maailmasta.
Vanha ihmisemme haudataan kasteen hautaan.
Ylistyslaulut soivat.
Näiden hautajaisten jälkeen
vastarannalla ylistyslaulut soivat.
Mutta kohta olemmekin jo
erämaan ahdingossa.
Tässä kolmannessa vaiheessa
astiamme saa täyttyä elävästä vedestä.
Ei siis enää niin,
että jokainen solumme elää siitä,
vaan meillä on saven mudostaman astian
täyteys elävää vettä tarjottavana muillekin.
Mutta sitten,
jos haluamme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalla otolliseksi uhriksi,
on väistämätöntä,
että astiamme kokee
paitsi upottamisen Pilvee ja Mereen
myös upottamisen Tuleen.
Ja nyt tapahtuu jotain sellaista,
että astiamme murskataan pölyhienoksi
ja poltetaan uudeksi astiaksi
jaloa käyttöä varten.
Ja silloin tuo murskattu astiamme
upotaan kärsimyksiin,
mikä on viimeinen vaihe
viiden kohdan elämän vaelluksessa.
Emme enää ole ollenkaa sama astia,
joka olimme alussa.
Nyt olemme yhtä tuon tulen kanssa.
Olemme kirkkauden astia.
Ja nyt olemme valmiit puhaltamaan
pasuunaan.
Ja saamme kulkea
Gideonin lailla voittosaatossa.
Paavali (2 Kor 2:14-17) kirjoitti:
Mutta kiitos olkoon Jumalan,
joka aina kuljettaa meitä
voittosaatossa Kristuksessa
ja meidän kauttamme
joka paikassa tuo ilmi
hänen tuntemisensa tuoksun!
Sillä me olemme
Kristuksen tuoksu Jumalalle
sekä pelastuvien
että kadotukseen joutuvien joukossa:
näille tosin kuoleman haju kuolemaksi,
mutta noille elämän tuoksu elämäksi.
Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
Sillä me emme ole
niinkuin nuo monet,
jotka myyskentelevät Jumalan sanaa;
vaan puhtaasta mielestä,
niinkuin Jumalan vaikutuksesta,
Jumalan edessä,
me Kristuksessa puhumme.
Kuka on kelvollinen.
Ei kukaan meistä.
Mutta Kristus on.
Paavali vastaa kysymykseensä:
Paavali (2 Kor 3:18) kirjoitti:
Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin
katselemme Herran kirkkautta
kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niinkuin muuttaa Herra,
joka on Henki.
Kun me olemme murskatut
ja vain Herra, joka on Henki,
on meidän Valkeutemme,
niin me olemme maailman valkeus,
eikä pimeys voi mitään ... Valkeudelle.
Me emme enää olekaan saviastia,
vaan kivitaulu edestä ja takaa
täynnä Jumalan kaiverrusta
ja loistamme Hänen Kirkkauttaan
ja huudamme täyttä kurkkua
niinkuin pasuuna.
