Raamattu on Jumalan omasivu

Minulla ja vaimollani
on kokemusta
omaishoitajan tehtävästä.

Jossain vaiheessa se
oli hyvin rankkaa.

Mutta näin jälkikäteen
ajatellen tuntuu hyvältä,
kun molempien vanhemmat
saivat elää elämänsä
loppuun asti
omassa kodissaan,
eikä kukaan heistä
joutunut hoitokotiin.

Nyt asumme
kahdestaan kotonamme
ja hoitelemme toisiamme.

Minä puhun leikkisästi,
että asumme
vanhusten itsepalvelutalossa.

Niinkin paljon itsepalvelutalossa,
että olemme itse talomme rakentaneet.
Alkaen rakennuspuiden kaatamisesta
kotimaasta.

Ja vieläkin taloamme lämmitämme
polttopuilla,
jotka kotimaasta kaadamme.

Ja syömme perunoita,
jotka kotimaassa kasvatamme.

Tämä kaikki on suurta ihmettä.
Suurta Jumalan armoa eli suosiota.
Jokainen elämämme päivä.

En muista ollenkaan tuon kirjoittamista. Aika oli rankkaa, asuin äitini luona hänen omaishoitajanaan.
Äidillä oli dementian ja Alzheimerin sekamuoto. Ei erottanut vuorokaudenaikoja, ja minä olin aivan loppu.
Haukkasin liian suuren palan, mutta en voinut jättää häntä yksinkään, kun Helsingissä ei hoivapaikkaa saanut.

Runsas kaksi kuukautta tuosta äiti nukkui pois. Suru ja uupumus ei ole oikein vieläkään loppunut.

Mielestäni omaishoitajasysteemi on väärin kaikkia kohtaan, ei edes kysytä, onko omaisella mitään hoitokokemusta. Sama jos ottaisi kadulta ohikulkevan hoitajaksi.

Tämä vuodatus tästä. Menestystä tälle foorumille ja sen jäsenille.

Mitä Sinulle nykyään kuuluu?

...pitkästä aikaa. Selkävaivojen ja kuumuuden takia. Kiitos herralle!

Pesuveden kuvaukseksi riittänee, että olen häpeäksi talolle, kaupungille, maallemme ja ehkä koko ihmiskunnalle kautta aikojen.

Mutta nyt sietää taas hetken tassutella ilman jalkapohjiin takertuvia pieniä teräviä kikkareita.