Raamatusta löytyy ainakin kaksi sisältöä sanalle ystävyys - toinen on kavereina oleminen ja toinen on yhteenkuuluvuuden tunne samoin ajattelevien kanssa.
Sananlaskuista löytyy mielenkiintoinen ilmaisu:
Salomo (San 22:24) kirjoitti:Älä rupea pikavihaisen ystäväksi
äläkä seurustele kiukkuisen kanssa.
Salomo (San 19:4) kirjoitti:Tavara tuo ystäviä paljon,
mutta vaivainen joutuu ystävästänsä eroon.
Biblia 1776
Salomo (San 14:20) kirjoitti:Köyhää vihaavat hänen lähimmäisensäkin;
vaan rikkaalla on monta ystävää.
Mitä se aito ystävyys käytännössä on?
Tuo lienee totta tänäkin päivänä, jotta rikkaalla on paljon ystäviä, mutta ovatko
ne aitoja ystäviä vai sellaisia suhteita, joissa yritetään tavalla tai toisella saada itselleen jotain hyötyä? Tietenkin autamme ystäviämme, mutta sen tulisi olla vuorovaikutteista, molemminpuolista.
Sanaa "ystävä" uudessa testamentissa näytetään käyttävän siinä merkityksessä, että ystävät ovat samaa mieltä jostain asiasta. Kyse ei välttämättä olekaan muutaman ihmisen keskeisestä kaveruussuhteesta.
Johannes (15:15) kirjoitti:En minä enää sano teitä palvelijoiksi,
sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee;
vaan ystäviksi minä sanon teitä,
sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki,
mitä minä olen kuullut Isältäni.