Kirjoittaja עֵד » 12.03.2018 09:10
Joskus kerroinkin, miten omalla kohdallani (mielestäni) toimi F-kyyti.. Yritin selittää sitä järjellä toiseksi, mutten löytänyt vastausta. Niinikään yritin googlata aihetta, mutta tuolloin, noin kymmenen vuotta sitten, matskua netissä oli vähemmän.
Minulla oli lääkäriaika tasalta (aamupäivällä), ja olin laittanut herätyksen, mutta tarpeettomana sen sammuttanut. Istahdin tuoliini lukemaan uutisia, ja säpsähdin, kun en tajunnut ajankulua. Katsoin kelloa, ja se oli tasan. Katsoin toista ja kolmatta kelloa, nekin oli tasan. Olin yöpaidassa.
Huokasin kiireessä ylöspäin, puin itseni ja päällysvaatteet kourassa lähdin rappukäytävään ja juostessani puin lisää. Kyse oli lähetteellisestä ajasta ja minun olisi tarvinnut olla ilmoittautumassa toisella luukulla.
Juoksin lyhyen matkan meiltä ja kävelin reippaasti sairaalan ulko-ovelta ilmoittautumaan. En uskaltanut katsoa kelloa, maksoin eikä hoitaja huomauttanut mistään. Reippaasti portaat vielä kakkoskerrokseen, ja käytävän päässä oli vastaanotto. Katseeni osui kelloon, se oli - tasan!
Ajattelin seuraavaksi, josko kello oli pysähtynyt, mutta ei ja sitten alkoi odottelu.. Tänne asti täsmälliset ajat oli tänään myöhässä? Istuin yksin odotushuoneessa, kunnes lääkäri tuli noin vartti yli ja anteeksipyydellen kertoi, että ensiavussa oli tullut tilanne, jossa myös häntä tarvittiin. Vielä lääkäri mainitsi, että kyse oli poikkeustapauksesta..
Ehdin siis monin tavoin.
Mutta isoin uutinen oli se, että olin - terve.