HENKI JA SIELU

Keskustelemme kaikesta taivaan ja maan välillä - Sanan pohjalta.
Alku. Synti, Sovitus, Pelastus, Usko ja Elämä. Lopun tapahtumat.

HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja Jukka » 28.12.2014 22:19

Jumala muovasi ihmisen maasta, puhalsi häneen elämän hengen ja näin ihmisestä tuli elävä sielu (1. Moos. 2:7). Ihminen on siis henki ja sielu ja ruumis (1. Tess. 5:23) Fyysistä olemustamme jokaisen on kohtalaisen helppo ymmärtää; onhan se nähtävissä, käsin kosketeltavissa ja siitä on runsaasti tutkittua tietoa. Sen sijaan omakohtainen havaintoni on, ettei kaikilla uskovilla ole yhtä selvää käsitystä ihmisen hengestä ja sielusta. Onpa niitäkin, jotka pitävät näitä kahta samaa tarkoittavana. Tällainen erehdys on mahdollinen, jos uskova on alkutaipaleella tai laiminlyönyt Raamatun tutkimisen. Raamattu nimittäin opettaa hyvin selvästi, että ihmisen henki ja sielu ovat eri asioita, niillä on omat tehtävänsä ja Jumalan Sana erottaa ne toisistaan (Hebr. 4:12). Sama jaottelu löytyy myös VT:sta.

Kuva
(Ps 73:26) Aasaf kirjoitti:Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti

Tässä ihmisen henkeä kutsutaan sydämeksi. Mitä sillä tarkoitetaan ei jää epäselväksi, koska samassa yhteydessä erikseen mainitaan ruumis ja sielu. Sydämellä tarkoitetaan siis myös ihmisen sisintä eli henkeä. Sydän ja henki ovat mielestäni synonyymejä puhuttaessa ihmisen itsetajunnan keskuksesta. Raamattu kehottaakin ”turvaamaan Herraan kaikesta sydämestä” ja vakuuttaa, että ”sydämellä uskoen tullaan vanhurskaaksi” (San. 3:5, Room. 10:9-10). Edelleen, myös omatuntomme 'asuu' hengessämme eli sydämessämme (1. Joh. 3:20-21), kun taas ruumiin viisi aistia sekä mm. äly ja järki kuuluvat sielunelämän piiriin.

Jotta tästä aloituksesta ei tulisi mahdottoman pitkää, sanon tähän alkuun vain joitakin omia näkemyksiäni otsikon aiheesta joista toivon heräävän keskustelua. Näkemykseni mukaan uudestisyntymättömän ihmisen henki on kuollut Jumalaan päin. Yhtäällä se ei kykene olemaan ollenkaan yhteydessä Jumalaan, toisaalla se ei kykene alistamaan sielua tahtoaan tekemään. Uudestisyntymättömän ihmisen henki on sielun orja eikä se voi muuttua. Ainoa ulospääsy tästä on jo profeetta Hesekielin kautta tullut Herran sana, että nimittäin ihmisen on saatava uusi sydän ja henki s.o ihmisen täytyy syntyä uudesti.

Kuva
(Hes 36:26-27) Hesekiel kirjoitti:Minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne


Uudestisyntyminen tapahtuu ihmisen hengessä Pyhän Hengen vaikutuksesta. Tämän uudestisyntymisen mahdollistaa Jeesuksen risti ja ylösnousemus. Todetaan vielä, että ihmisen sielu ei synny uudesti eikä uudestisyntyminen ole sama asia kuin Pyhän Hengen asuminen ihmisessä, vaikka toki Hän jokaisessa uudestisyntyneessä asuu. Aloitetaanko tästä rakentava keskustelu? Aihe on laaja ja monisyinen eikä omat näkemykseni asiasta ole välttämättä oikeita. Tarkoitukseni on tuoda tämän aloituksen pohjalta myöhemmin muitakin aiheita käsiteltäväksi palstalle (mm. kilvoittelusta, pyhityksestä ja vapaudesta).
Jukka
 

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja pökkelö » 29.12.2014 12:12

Sana puhuu usein ihmisen "sydämestä", eli omantunnostako lie kyse ?

Tunnen ihmisiä, jotka ovat täysin "kuolleita" hengellisillle asioillle. Ne eivät heitä kiinnosta. Silti saattavat olla jaloja luonteita, joissa näkyy "hyviä hedelmiä", eli ovat rehellisiä ja sydämellisiä ihmisiä. Heissä on vielä paljon luomisessa tullutta Jumalan kuvaa, vaikka henkeä heissä ei ole.
Ja taas päinvastoin. Uskovien joukossa on ihmisiä, joissa näkyy pikemminkin lankeemuksen ikäviä hedelmiä.
Pyhä Henki ei ole vielä saanut heissä sijaa (vaikka omasta mielestään ovatkin kovinkin hurskaita, ja jopa armolahjoin varustettuja) ja päässyt vaikuttamaan heidän sydämeensä.
Minä itse on valtiaana.

Tässäkin näitä ihmeellisiä paradokseja, joita tällaisen tavallisen yksinkertaisen ihmisen on vaikeaa ymmärtää.

Ymmärrän sielun olevan minuutemme, ja sydän (ei fyysinen) kuulunee siihen maailmaan(?).
Henki on yhteydessä Jumalaan. Se on joko kuollut tai lamaantunut, ilman Jumalan kutsua ja herättämistä.

Kiitos Jukalle mielenkiintoisesta avauksesta. Oma ymmärrykseni on kovin vajaa tällakin alueella, ja mielelläni opin lisää.
pökkelö
 
Viestit: 70
Liittynyt: 25.09.2014 20:26

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja kalamos » 29.12.2014 12:22

Kiitos todella mielenkiintoisesta ja haastavastakin aloituksesta.
Kuten totesitkin, tämä on hyvin monisyinen aihe.
Annoit johdannoksi kolme tärkeää Sanan kohtaa.
Otan niistä nyt esiin ensimmäisen.

Kuva
(Gen 2:7) Mooses kirjoitti:Sitten Herra Jumala muovasi ihmisen maan tomusta
ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen.
Näin ihmisestä tuli elävä sielu.


Tuossa jakeessa maan tomusta koottua ihmisruumista sanotaan ihmiseksi.
Siihen Jumala puhalsi Itsestään Elämän Hengen.
Ja niin tuosta maan tomusta muovatusta ihmisruumiista tuli
elävä olento/sielu.

Eli tuossa kokonaisuudessa se oleellinen, mikä tekee ihmisen eläväksi, on henki.
Raamattu puhuu useinkin kuolleista tarkoittaen ihmisiä,
jotka eivät ole vielä kokeneet ruumiillista kuolemaa.

Ja niin meidän, jotka olemme kuolleet synteihimme,
vaikkakin olemme vielä ruumiillisesti eläviä,
täytyy syntyä uudesti ylhäältä, Hengestä.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6560
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja Jukka » 29.12.2014 22:39

pökkelö kirjoitti:Sana puhuu usein ihmisen "sydämestä", eli omantunnostako lie kyse ?


Itse olen käsittänyt, että Raamatussa sydämestä puhuttaessa tarkoitetaan laajempaa asiaa, kuin omatunto, mutta edelleen, että omatuntokin on sisimpäämme ja siis 'osa henkeämme'. Omatuntomme toimi jo silloin, kun emme vielä olleet uudestisyntyneitä, joka sekin todistaa, että henkemme kuolleessakin tilassa voi toimia 'sydämestä ulospäin' vaikkakaan ei Jumalaan päin. Omatunto on sidoksissa siihen tietoon, joka sillä on (1.Kor. 8:1-11). Sillä on myös tietoa Jumalan lain moraalisista vaatimuksista (Room. 2:14-15).

pökkelö kirjoitti:Ymmärrän sielun olevan minuutemme, ja sydän (ei fyysinen) kuulunee siihen maailmaan(?).
Henki on yhteydessä Jumalaan. Se on joko kuollut tai lamaantunut, ilman Jumalan kutsua ja herättämistä.


Tuota pitää miettiä ennen kuin sanoo mitään. Minuudella tarkoittanet kuitenkin persoonallisuutta, joka on se jokin, mikä erottaa minut kaikista muista ja tekee minusta sen omanlaisensa ihmisen, joka olen. Eikö vain? Tässä huomaat etten minäkään ole syvällisesti perillä näistä Jumalan luomistöistä vaan oppimassa lisää päivä päivältä. Oikein Hellaakoski runoili: "Enkö myös hautaan asti minä koululainen lie ".

Jatketaan tästä.
Hyvää yötä, Jeesus myötä.
Jukka
 

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja pökkelö » 29.12.2014 23:07

Kyllä Jukka. Sydän on paljon enemmän kuin omatunto. En vain oikein löytänyt termejä joilla olisin kuvannut sydämen toimintaa laajemmin äkkikseltään.
Sydän on käsitttääkseni keskus, joka säätelee tekemiäsiämme suuntaan tai toiseen, jolla myös voidaan kokea tai analysoida tunteiden kirjoa.

Minuudella tarkoitan todellakin persoonallisuutta.

Aihe on mielenkiintoinen ja monisyinen, ja kaikki taidamme liikkua alueella, josta emme voi sanoa mitään täysin varmaa.
pökkelö
 
Viestit: 70
Liittynyt: 25.09.2014 20:26

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja Jukka » 30.12.2014 19:54

pökkelö kirjoitti:Aihe on mielenkiintoinen ja monisyinen, ja kaikki taidamme liikkua alueella, josta emme voi sanoa mitään täysin varmaa.


Ehkä kuitenkin jotakin varmaakin voimme sanoa, koskien sisäistä olemustamme, mutta tutkiessani tänään raamatunjakeita ihmisen hengestä ja sielusta rupesin miettimään, että teinköhän aloituksen asioista, joista ymmärrän perin vähän. Toisaalta olen vakuuttunut, että näistä asioista uskovaisten tulisi keskustella ja oppia tuntemaan syvemmin hengellisiä totuuksia. Jos Herra suo ja antaa ymmärrystä, niin jatkan tämän aiheen ympärillä vaikkapa koko kevään ja toivon muidenkin palstaa lukevien tahtovan jatkaa sielun ja hengen tutkimista Raamatun ilmoituksen pohjalta.

Lyhyesti tässä sellaisesta, mitä panin merkille jo vuosia sitten ihmisen hengen ja sielun eroavaisuuksia pohtiessani. Nimittäin toisinaan, kun Raamatussa mainitaan sielu, sillä tarkoitetaan koko ihmistä (esimerkiksi kolme tuhatta sielua pelastui ensimmäisenä helluntaipäivänä Ap.t 2:41). Sielulla voidaan tarkoittaa myös elämää ruumiissa (3. Moos. 17:11 "For the life of the flesh is in the blood" KJV). Näistä ja monesta muusta sieluun liittyvästä enemmän paremmalla ajalla... menee minun osalta ehkä ensi vuoden puolelle.
Jukka
 

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja Jukka » 08.01.2015 19:57

Olen verrannut ihmisen kolminaista olemusta (ruumis, sielu, henki) taloon, jossa on kolme toistensa sisään rakennettua huonetta. Olemme kokonaisuus, jossa ruumiimme on olemuksemme ulkoisin osa, sielu sen sisällä ja sisimmässä henkemme.

Tällainen ”talon esikuva” johdattuu Raamatusta, Ilmestysmajasta. Siinä oli kolme toisistaan erotettua aluetta (kuten myöhemmin rakennetussa temppelissäkin): esipiha, pyhä ja kaikkein pyhin. Raamatussa uskovaa ihmistä verrataan tähän Jumalan asumukseen (2.Kor. 6:16) ja opetetaan, että ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli.

Kuva
(1 Kor 3:16) Paavali kirjoitti:Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?


Kuva
(Joh 14:23) Johannes kirjoitti:Jeesus vastasi ja sanoi hänelle:
"Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan


Miksi olemme pyhiä? Miksi Ilmestysmaja oli pyhä? Siksikö, että se oli taitavasti rakennettu, kuten mekin olemme (Ps. 139). Ei. Ilmestysmaja oli pyhä, itse asiassa korkeasti pyhä, koska Jumala oli asettunut sen kaikkein pyhimpään (sisimpään huoneeseen) asumaan. Me olemme pyhiä, koska Jumala asuu sisimmässä hengessämme uudestisyntyneen henkemme kanssa.

Kuva
(1 Kor 3:17) Paavali kirjoitti:Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.


Kuva
(Kol 1:27) Paavali kirjoitti:joille (pyhillensä) Jumala tahtoi tehdä tiettäväksi, kuinka suuri pakanain keskuudessa on tämän salaisuuden kirkkaus: Kristus teissä, kirkkauden toivo


Jumalan läsnäolo (asuminen) Ilmestysmajan sisimmässä teki ilmestysmajan kaksi ulompaakin osaa pyhäksi. Samoin sisimmässämme asuva Jumalan Henki tekee pyhäksi paitsi henkemme myös sielumme ja ruumiimme. Kahteen viimeksi mainittuun liittyy läheisesti käsitteet kilvoittelu ja (elämän) pyhitys.

Kuva
(1 Tess 5:23-24) Paavali kirjoitti:Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä.
Jukka
 

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja kalamos » 09.01.2015 18:45

Tässä tulikin nyt avattuna avauksesi toinen Raamattuviite (1 Tess 5:23).
Eli jokainen meistä on kokonaisuus,
joka sisältää hengen, sielun ja ruumiin.

Asetit nuo kolme sisäkkäin toisiinsa.
Eli ydin ihmisessä on henki.

Edellisessä kommentissani
koskien ensimmäistä Raamattuviitettäsi (Gen 2:7) totesinkin,
että tuossa kokonaisuudessa se oleellinen on henki.

Raamattu puhuu useinkin kuolleista tarkoittaen ihmisiä,
jotka eivät ole vielä kokeneet ruumiillista kuolemaa.

Ihminen on siis henki, elävä tai kuollut,
riippumatta siitä, onko ruumis elävä vai kuollut.
Uudestisyntymisessä henkemme on pelastunut
kuoleman tilasta ja tehty eläväksi.
Meidät on näin siirretty kuolemasta elämään.

Mutta ihminen on henki, jolla on sielu.
Ja tämä sielu meissä ei kertaheitolla tule pelastetuksi/eheäksi.
Sitä pelastetaan/eheytetään koko meidän vaelluksemme ajan.

Ja ruumis, jossa henkemme (jolla on sielu) nyt asuu,
on vielä kuolevainen. Sitä ei ole vielä pelastettu.
Sen lunastus tapahtuu vasta ruumiin ylösnousemuksen hetkenä.
Mutta ruumiinkin osalta saamme joskus jo tässä ajassa
kokea maistiaisia tulevasta maailmasta esimerkiksi siten,
että saamme kokea jonkun sairauden parantumisen ihmeen.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6560
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja Jukka » 09.01.2015 21:55

kalamos kirjoitti:Mutta ihminen on henki, jolla on sielu.
Ja tämä sielu meissä ei kertaheitolla tule pelastetuksi/eheäksi.
Sitä pelastetaan/eheytetään koko meidän vaelluksemme ajan.

Juuri noin minäkin olen ymmärtänyt ja olen hyvin vakuuttunut, että se myös on tuolla tavalla. Uudestisyntymässä Jumala teki henkemme eläväksi. Saimme 1)uuden sydämen ja 2)uuden hengen ja 3)Jumalan Hengen sisimpäämme. Mitään tästä Aatami ei saanut kokea.

Kuva
(Hes 36:26-27) Herran Sana, jonka Hesekiel kirjoitti:
Minä annan teille 1)uuden sydämen, ja 2)uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. 3) Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne
. [Numerot lisäämiäni]

Tämä yliluonnollinen, ylhäältä syntymisen ihme, kohtaa sisintä henkeämme, ei sieluamme. Tässä on se kohta, jossa me räpiköimme, taistelemme ja tuskailemme - kunnes kokemusten kautta alamme ymmärtää, että meidän tulee uhrata luonnollinen elämämme (ts. se elämä, joka meille on annettu elääksemme) uskon kuuliaisuudessa Jumalalle.

Kuva
(1 Piet 1:22-23) Pietari kirjoitti:Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.


Raamattu ei kehota uhraamaan vanhaa ihmistä Jumalalle. Sehän on ristiinnaulittu Kristuksen kanssa niin kuin on kirjoitettu: "Kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni" ja "kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi" (Joh. 12:32, Room. 6:6). Vaan mitä Raamattu kehottaa. "... antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle"(Room. 6:13). Rohkenen sanoa, että tuossa "antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina" tarkoitetaan uudestisyntynyttä henkeämme ja "jäsenenne vanhurskauden aseiksi" tarkoittaa sieluamme ja kehoamme. Tästä näkemyksestäni voi nousta vastaväitteitä, mutta tahdonkin herättää keskustelua aiheen henki ja sielu ympärillä.
Jukka
 

Re: HENKI JA SIELU

ViestiKirjoittaja kalamos » 10.01.2015 09:58

jukka1954 kirjoitti:Tämä yliluonnollinen, ylhäältä syntymisen ihme, kohtaa sisintä henkeämme, ei sieluamme. Tässä on se kohta, jossa me räpiköimme, taistelemme ja tuskailemme - kunnes kokemusten kautta alamme ymmärtää, että meidän tulee uhrata luonnollinen elämämme (ts. se elämä, joka meille on annettu elääksemme) uskon kuuliaisuudessa Jumalalle.


Eli kun henkemme on uudestisyntynyt eläväksi,
niin sen jälkeen meillä on etuoikeus antaa ajallinen vaelluksemme,
se elämä, joka meille on annettu elääksemme, Herran palvelukseen.
Tästä luonnollisesta elämästä Jeesus käyttää sanaa sielu (psykhe).

Uudestisyntyneinä Jumalan lapsina
me voimme uhrata tämän luonnollisen elämämme Herran palvelukseen.
Silloin me kadotamme sielumme Herran tähden.
Se voi merkitä paljon kyyneleitä, vaaroja, vainoa, vaivaa jne.
Mutta kaiken tämän keskellä me löydämme kaikkein rikkaimman elämän.

Kuva
(Mark 8:35) Jeesuksen Sana, jonka Markus kirjoitti:Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä (sielunsa)
minun ja evankeliumin tähden,
pelastaa sen.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6560
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Seuraava

Paluu Sana ja Elämä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa