Mitä enemmän ihmiset sinua kunnioittaa, sitä vähemmän Jumala

[Kirjoittaja]

Mitä enemmän ihmiset sinua kunnioittaa, sitä vähemmän Jumala. Mitä vähemmän ihmiset, sitä enemmän Jumala

[kalamos]

Seurakunnan alkuaikoina
kristityt olivat kuitenkin
kaiken kansan suosiossa.

Ja he pysyivät
apostolien opetuksessa
ja keskinäisessä yhteydessä
ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.

Ja jokaiselle sielulle tuli pelko;
ja monta ihmettä ja tunnustekoa
tapahtui apostolien kautta.

Ja kaikki, jotka uskoivat,
olivat yhdessä
ja pitivät kaikkea yhteisenä,
ja he myivät maansa ja tavaransa
ja jakelivat kaikille,
sen mukaan kuin kukin tarvitsi.

Ja he olivat alati, joka päivä,
yksimielisesti pyhäkössä
ja mursivat kodeissa leipää
ja nauttivat ruokansa riemulla
ja sydämen yksinkertaisuudella,

kiittäen Jumalaa
ja ollen kaiken kansan suosiossa.

Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä
joka päivä niitä,
jotka saivat pelastuksen.

Entä kunnioittiko Jumala
näitä kaiken kansan suosiossa olevia uskovia.
Jeesus sanoi:

Jos joku minua palvelee,
seuratkoon hän minua;
ja missä minä olen,
siellä on myös minun palvelijani oleva.

Ja jos joku minua palvelee,
niin Isä on kunnioittava häntä.

Isä kunnioittaa ihmistä,
joka palvelee Jeesusta.

Isä Rakastaa jokaista,
mutta kunnioittaa eli arvostaa
erityisellä tavalla sellaista,
joka antautuu palvelemaan Jeesusta.

Jakeen edellä puhutaan
nisunjyvän kuolemasta.

Ja sitä ennen on esillä
Lasaruksen herättäminen kuolleista,
mikä johti raivoon uskonnollisessa johdossa.

Jumala siis Rakastaa jokaista,
mutta kunnioittaa eli arvostaa
suuresti niitä,
jotka antautuvat palvelemaan Jeesusta
jopa kadottaen elämänsä
Jeesuksen ja evankeliumin tähden.

Mitä tällainen antautuminen
sitten saa aikaan kansan keskuudessa.

Ja Filippus meni
Samarian kaupunkiin
ja saarnasi heille Kristusta.

Ja kansa otti yksimielisesti vaarin
siitä, mitä Filippus puhui,
kun he kuulivat hänen sanansa
ja näkivät ne tunnusteot,
jotka hän teki.

Sillä monista,
joissa oli saastaisia henkiä,
ne lähtivät pois
huutaen suurella äänellä;
ja moni halvattu ja rampa parani.

Ja syntyi suuri ilo
siinä kaupungissa.

Jumala on meidän kunniamme.

Mutta sinä, Herra,
olet minun kilpeni,
sinä olet minun kunniani,
sinä kohotat minun pääni.

Mutta me jäämme siitä paitsi,
jos etsimme sen sijaan ihmiskunniaa.

Kuitenkin useat hallitusmiehistäkin
uskoivat häneen,
mutta fariseusten tähden
he eivät sitä tunnustaneet,
etteivät joutuisi synagoogasta erotetuiksi.

Sillä he rakastivat ihmiskunniaa
enemmän kuin Jumalan kunniaa.

Tästä ei ole pitkä matka enää siihen,
että kääntyminen jää tekemättä.

Vai halveksitko hänen hyvyytensä
ja kärsivällisyytensä
ja pitkämielisyytensä runsautta,
etkä tiedä,
että Jumalan hyvyys
vetää sinua parannukseen?

Kovuudellasi
ja sydämesi katumattomuudella
sinä kartutat päällesi vihaa
vihan
ja Jumalan vanhurskaan tuomion
ilmestymisen päiväksi,
hänen,
"joka antaa kullekin
hänen tekojensa mukaan":

niille,
jotka hyvässä työssä
kestävinä etsivät
kirkkautta ja kunniaa
ja katoamattomuutta,
iankaikkisen elämän,

mutta niiden osaksi,
jotka ovat itsekkäitä
eivätkä tottele totuutta,
vaan tottelevat vääryyttä,
tulee viha ja kiivastus.

Tuska ja ahdistus
jokaisen ihmisen sielulle,
joka pahaa tekee,
juutalaisen ensin,
sitten myös kreikkalaisen;

mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha
jokaiselle,
joka tekee sitä, mikä hyvä on,
juutalaiselle ensin,
sitten myös kreikkalaiselle!

Myös uskovaisten välillä voi olla
kunnioitusongelmia.

Korinttolaiset olivat
kovin ongelmaisia.
Paavali ei mittää ... jne.

Kuitenkin meidän itse kunkin
tulisi olla Kristuksen kunnia.
Ja kunnioittaa veljiä ja sisaria
nimenomaan sellaisina.

Paavali tuskailee tämän
ongelman kanssa
ja lähettäessaan kolme veljeä
heidän luokseen
joutuu muistuttamaan tästä asiasta.

meidän veljemme taas
ovat seurakuntien lähettiläitä,
ovat Kristuksen kunnia.

Krituksen kunnia on meidän kunniamme.
Olemmehan yhtä Hänen kanssaan,
Hänen ruumiinsa jäseniä.

Jos emme ylistä ja palvo Jeesusta,
niin emme itsekään ole
Hänen kunniastaan osallisia.

Tulee mieleen aika
puolen vuosisadan takaa,
kun kristikansa opetteli ylistämään.

Yksi ylistyslaulu meni näin:

Kiitos Kunnia Kirkkaus
Valta Voima ja Herraus
Karitsalle Halleluja

Taivaan jätti Hän tähtein mun
Ristillä kuollakseen
Kuolon voitti Hän noustessaan
Hän elää Hallelujaa

Meidän tehtävämme
on loistaa niinkuin tähdet.

olisitte
moitteettomat ja puhtaat,
olisitte
tahrattomat Jumalan lapset
kieron ja nurjan
sukukunnan keskellä,
joiden joukossa te loistatte
niinkuin tähdet maailmassa,
tarjolla pitäessänne elämän sanaa

Ja sitten ikuisuudessa
olemme kaikki osallisia
samasta kunniasta ja kirkkaudesta,
joskin sen voimakkuudessa on eroja.

Toinen on auringon kirkkaus
ja toinen kuun kirkkaus
ja toinen tähtien kirkkaus,
ja toinen tähti
voittaa toisen kirkkaudessa.

Tulee taas lopuksi mieleen Joosef.
Hän sai lopulta kunnian
niin Jumalalta
kuin omalta perheväeltään
kuin myös koko Egyptin kansalta.

[Kirjoittaja]

Niin, historia on usein kaunista. Tässä meidän aika ja tulevaisuus:


Luuk. 21:17

ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.

[kalamos]

Jeesus puhuu tuossa
nimenomaan Israelin kohtaloista.

ja te joudutte
kaikkien vihattaviksi
minun nimeni tähden.

Mutta ei hiuskarvaakaan
teidän päästänne katoa.

Kestäväisyydellänne
te voitatte omaksenne elämän.

Mutta kun te näette
Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä,
silloin tietäkää,
että sen hävitys on lähellä.

Tämä toteutui 40 vuotta myöhemmin.
Valitettavasti Israel ei kääntynyt.

Kaksi päivää eli kaksi millenniumia
on kulunut nyt sitten
pakanain toimiessa viestinviejinä.

Ja koko ajan alusta asti
seurakunta on ollut vainon kohteena.

Siis uskovilla on maailmassa ahdisus.
Kaikkea sitä,
mitä kirjoitin edellisessä viestissäni,
sävytti taustalla
seurakuntaan kohdistunut raateleminen.

Mutta senkin keskellä
sekä Jumala että kansa
kunnioitti ja piti arvossa uskovia.

Kun Israelin kansan
kahden päivän pituinen sakkokierros
on lähestymässä päätöstään,
niin sitä edeltää
lopputäyttymys sille,
mikä koki esitäyttymyksensä
jo tuolloin.

Silloin ne, jotka Juudeassa ovat,
paetkoot vuorille,
ja jotka ovat kaupungissa,
lähtekööt sieltä pois,
ja jotka maalla ovat,
älkööt sinne menkö.

Sillä ne ovat koston päiviä,
että kaikki täyttyisi,
mikä kirjoitettu on.

Voi raskaita ja imettäväisiä
niinä päivinä!

Sillä suuri hätä on oleva maan päällä
ja viha tätä kansaa vastaan;

ja he kaatuvat miekan terään,
heidät viedään vangeiksi
kaikkien kansojen sekaan,
ja Jerusalem on oleva
pakanain tallattavana,
kunnes pakanain ajat täyttyvät.

Vielä kerran
Israel joutuu pakenemaan vuorille.

Ja pakanat tallaavat Jerusalemia
itse antikristuksen asettuessa
Jumalan temppeliin
julistaen olevansa jumala.

Ja tämä Jaakobin ahdistus
on oleva niin suuri,
ettei sellaista vielä koskaan ole ollut,
eikä sitten koskaan enää tule.

Mutta se päättyy siihen,
että vihdoin Israel ottaa vastaan Messiaansa.

Ja enkelit kokoavat
kaikki israelilaiset ympäri maailmaa Israeliin.

Ja sitten Israelista käsin
hallitaan maailmaa tuhannen vuotta.

Ja silloin kaikki on toisin.
Hesekielin kirjasta
voimme lukea tuon ajan
temppelikompleksista.

Sitten paholainen päästetään
vielä vähäksi aikaa irti.

Mutta pian sen jälkeen
tulee lopputäyttymys kaikelle.

Ja vastaava
mikä kerrotaan Hesekielin kirjassa
on nyt lopputäyttymyksessä
Uuden maan päällä olevaa todellisuutta,
ja siitä kerrotaan
Raamatun viimeisessä luvussa.

Ahdistus päättyy lopullisesti
vasta silloin.

Silloin alkaa ikuisuus
ilman pahan läsnäoloa.

Sillä niinkuin
kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,

mutta jokainen vuorollaan:
esikoisena Kristus,
sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;

sitten tulee loppu,
kun hän antaa valtakunnan
Jumalan ja Isän haltuun,
kukistettuaan kaiken hallituksen
ja kaiken vallan ja voiman.

Sillä hänen pitää hallitseman
"siihen asti,
kunnes hän on pannut
kaikki viholliset jalkojensa alle".

Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.
Sillä:
"kaikki hän on alistanut hänen jalkojensa alle".

Mutta kun hän sanoo:
"kaikki on alistettu",
niin ei tietenkään ole alistettu se,
joka on alistanut kaiken hänen allensa.
Ja kun kaikki on alistettu
Pojan valtaan,
silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan,
joka on alistanut hänen valtaansa kaiken,
että Jumala olisi kaikki kaikissa.

Silloin Jumala on kaikki kaikissa.
Siis ... Jumalan kunnia
täyttää kaiken olevaisen.

Niin Sinut kuin minutkin.

Nytkin Jumalan Valtakunta
on sisäisesti meissä,
mutta ulkoisesti
me emme vielä ole Jumalan Valtakunnassa.

Me olemme maailmassa
ja maailmassa meillä on ahdistus.
Pahan tähden.