Natanael kirjoitti:
Tässä on lakia:
tehkää parannus
ja tässä on evankeliumi:
uskokaa evankeliumi
Tehkää parannus!
Kun tuollainen huuto kajahti jo Johannes Kastajan suusta,
niin kyllä siinä tietenkin oli sellainen tuntu
kuin lain pitkä käsi olisi saavuttanut kuulijan.
Vaatimus - suoranainen uhkavaatimus - on esitetty.
Kirves on jo puun juurella.
Mutta sitten tuohon käskyyn kuitenkin sisältyy aina
maininta Jumalan Valtakunnan läheisyydestä.
Ja vain tämän tähden tuolla kääntymiskehotuksella on katetta.
Vain sen tähden, että Jeesus Jumalan Valtakunnan Kuninkaana
on sydämemme ovella ja kolkuttaa,
meillä on mahdollisuus avata sydämemme ovi Hänelle.
Ja niin loppujen lopuksi tuo käsky lain vaatimuksena
muuttuukin Jumalan lahjaksi.
Siitä tuleekin armontarjous, josta ei kannata kieltäytyä.
Heti kun avaamme oven, astuu Jumalan Valtakunnan Kuningas sisään,
ja Jumalan Valtakunta on sisäisesti meissä.
Silloin meidät on siirretty kuolemasta Elämään, pimeydesta Valkeuteen,
paholaisen vallasta Jumalan Rakkaan Pojan Valtakuntaan.
Silloin on totta se, että me olemme pelastetut,
emme lain kautta vaan armosta,
emme tekojen kautta, vaan se on Jumalan lahja.
Paavali (Ef 2:8-9) kirjoitti:Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Kun kääntymyksessä otimme vastaan Jumalan lahjan
ja meistä näin tuli uskovia,
me saimme vakuudeksi Jumalan lapseudesta ja perinnöstä Pyhän Hengen sinetin.
Paavali (Ef 1:13-14) kirjoitti:Hänessä on teihinkin,
sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin,
uskoviksi tultuanne
pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
sen, joka on meidän perintömme vakuutena,
hänen omaisuutensa lunastamiseksi - hänen kirkkautensa kiitokseksi.
Ja nyt me pelastettuina voimme palvella Häntä niissä tehtävissä,
jotka Hän on meille varannut.
Paavali (Ef 2:10) kirjoitti:Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
Vain pelastettu voi näissä hyvissä teoissa vaeltaa.
Siis hyvät teot seuraavat pelastusta. Ei toisinpäin.
Jokainen pelastettu on kerran seisova Kristuksen palkintotuomioistuimen edessä.
Me Kristuksen omat tulemme siis tämän palkintotuomioistuimen (bema) eteen.
Ja silloin meidät palkitaan ja kruunataan - tai sitten ei.
Sitten on muita tuomioistuimia, mutta me emme tule tuomiolle niiden eteen.
Johannes (5:24 AS) kirjoitti:Totisesti, totisesti sanon teille:
joka kuulee sanani ja uskoo Häneen, joka on Minut lähettänyt,
sillä on iankaikkinen elämä
eikä hän tule tuomiolle,
vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.