Kalamoksen esittämän kysymyksen kysyvät sellaiset uskovat, jotka haluavat todella sisäistää Herramme sanat, ymmärtää niitä sekä ajatuksessa, että teoissa - kuulla sydämellään, mitä Hyvä Paimen sanoo. Alkuun voimme kysyä jo sitäkin, mikä on mallirukouksen tarkoitus meidän hartauselämäämme ajatellen. On aivan hyvä, että Isä meidän -rukousta toistetaan rukoustilanteissa sana sanalta; sillä tavalla sisäistämme aina uudelleen, kuinka meidän tulisi rukoilla. Kuulun kuitenkin niihin, joiden mielestä Isä meidän -rukous on kaikkien rukoustemme ydin, sellainen kantarukous, joka sisältyy kaikkiin rukouksiimme. Ilman Isä meidän rukouksen henkeä, sisäistä sanomaa, rukouksemme muuttuvat helposti lihallisiksi, itsekeskeisiksi ja meidän itsemme ympärillä pyöriviksi. Jokaisessa rukoushetkessä on siis tiedostettava, että lähestymme meidän Isäämme, joka on Taivaassa, joka on pyhä, jonka valtakunnan on oltava sisällämme Pyhässä Hengessä, jotta alistuisimme ja antaisimme Hänen tahtonsa tapahtua ja niin edelleen. On ihanaa tiedostaa rukoushetkissämme, että meillä on taivaallinen Isä, emmekä ole yksin - Hän on meidän Isämme: on muitakin Isämme lapsia, vaikka en olisi heihin suorassa kontaktissakaan. Yksinäisyydessämme saamme tiedostaa, että jossain on muitakin Isämme perheeseen kuuluvia.
On mahdollista, että Herramme antamaa mallirukousta toistetaan ilman, että sydämessämme millään lailla tiedostamme puhuvamma Taivaalliselle Isällemme. Näin voi tapahtua sellaisissa jumalanpalveluksissa, joissa seurakunta yhteen ääneen kyseisen rukouksen lausuu. Moni voi lausua ilman, että varsinaisesti rukoilee.
Matt.6:7 "Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan."
Mitä Kalamoksen esittämään kysymykseen tulee, niin siitä muutama ajatus. Ensiksikin, Jumalan anteeksianto ja armo eivät ole ehdollisia.
"jos te annatte anteeksi..."
Toiseksi, me emme osaa antaa anteeksi samalla tavalla kuin Jumala.
"niin kuin mekin annamme anteeksi..."
Ehdollista anteeksiantoa selventää hyvin Herramme antama vertaus, jossa palvelija saa anteeksi suunnattoman suuren velan, mutta on sydämessään ankara ja kova lähimmäiselle, joka on hänelle vain pienen summan velkaa. Vertaus osoittaa, että jos olet saanut kaikki syntisi anteeksi, sydämesi on muuttunut, olet uudestisyntynyt, ja mielesi on anteeksiantavainen lähimmäisiäsi kohtaan. Jos vain sisästämme saaneemme koko syntielkamme anteeksi, me annamme anteeksi myös lähimmäisillemme. Vertauken kovasydäminen palvelija osoittaa ankaruudellaan, että hän ei ole sisäistänyt lainkaan saamaansa armoa ja laupeutta. Armo ei ole pehmentänyt hänen sydäntään rahtusenkaan vertaa.
Matt. 18 " Silloin palvelija lankesi maahan ja rukoili häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle kaikki.' Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa, ja hän päästi hänet ja antoi hänelle velan anteeksi. Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi erään kanssapalvelijoistaan, joka oli hänelle velkaa sata denaria; ja hän tarttui häneen, kuristi häntä kurkusta ja sanoi: 'Maksa, minkä olet velkaa.' Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja pyysi häntä sanoen: 'Ole pitkämielinen minua kohtaan, niin minä maksan sinulle.' Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja heitti hänet vankeuteen, kunnes hän maksaisi velkansa."
Toinen asia on sitten meidän kykymme antaa anteeksi. Meillä on muisti ja valitettavasti usein monet asiat, jotka haluaisimme unohtaa ja jotka olemme saaneet Herraltamme anteeksi, saattavat vaivata meitä. Emme useinkaan huomaa, että pyörittäjänä on itse sielumme vihollinen, jota Raamattu kuvaa osuvasti veljiemme syyttäjäksi. Emme ole yksin syyttäjän hyökätessä; Paavali oli saanut kaikki syntinsä anteeksi, mutta kuitenkin vanhat muistot elivät hänen mielessään.
1.Ko. 15:9 "Sillä minä olen apostoleista halvin enkä ole sen arvoinen, että minua apostoliksi kutsutaan, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa."
Monet jalot uskovat ovat kokeneeet elämänsä aikana sellaista pahaa, että he taistelevat ja pyytävät aina vain uudestaan Jumalaa vapauttamaan heidät traumaattisista muistoista. Lapsena hyväksikäytetty, raiskatuksi joutunut, narsistin uhrina vuosia ollut, ne, joiden itsetunto on jo lapsuudessa maahan poljettu, lukuisten vääryyksien, valheiden ja väärintekemisten kohteena ollut uskova saattaa kokea hyvin raskaana sen, että hän ei pysty antamaan anteeksi rikkojilleen niin kuin hän haluaisi. Vain Jumala on täydellinen. Kun Hän antaa anteeksi, Hän ei enää muista meidän rikkomuksiamme eikä Hän halua nostaa virheitämme ja haavojamme meidän arkielämäämme jatkuvasti rasittamaan.
Heb. 8:12 "Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä."
Jumala käyttää aikaa parantaessaan meidän haavojamme. Kokonaan eheytyneiksi emme tässä ajassa koskaan tule. On ihanaa tietää, että Jumala auttaa meitä Pyhässä hengessä kasvamaan Taivaallisen Isämme lapsina. Mitä enemmän kasvamme armossa, sitä anteeksiantavaisemmaksi me tulemme sekä itseämme, että lähimmäisiämme kohtaan. Tarvitsemme yhä uudestaan Sanan totuutta, siinä on anteeksiantamuksen ja vapauden voimaa. Jumalalta saamamme armon ja Hänen Sanansa kehotuksen tähden me annamme anteeksi meitä haavoittaneille lähimmäisillemme ja pyydämme samalla varjelusta ja suojelua sielunvihollien syytöksi vastaan sekä vapauttamaan meidät kaikesta katkeruudesta.
Saamme uskova kaikki syntimme anteeksi annetuiksi Vapahtajamme ristinkuoleman perusteella, myös sen, että meidän oma anteeksiantamuksemme on usein puutteellista. Kaikki meissä on puolinaista, Hänen ristinsovituksensa on täydelinen. Armahdettuina saamme olla Herramme kasvatettavina ja Hänen Sanansa totuudesta voimaa ja lohdutusta nauttivia.
2. Piet. 3:18 "ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään."
Joh. 8:32 "ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi."