Kirjoittaja hypomenoo » 18.12.2018 13:32
Vain hetki vielä uskossa vaeltamista
Herra Sinä puhdistat, poltat ja eristät yhtä ainoaa tarkoitusta varten,
kaiken sen mieltymyksen hävittämistä, mitä Sinä et ole aloittanut, ja kaiken sen kiintymisen hävittämistä, mikä ei ole Sinuun päin.* Me emme siihen kykene, eikä tarvitsekaan, sillä vain Sinä siihen kykenet. Voimme ainoastaan olla edessäsi suostuen tähän.
Kiitos heistä, jotka ovat runoilleet sanoiksi sen, mitä ovat kokeneet Tiellä. Sanoohan Paavali, että monen ahdistusten kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan valtakuntaan. Kertoohan itse Jeesus, että jokaisen oksan, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, jotta se kantaisi runsaamman hedelmän.
Auta meitä sitoutumaan Sinuun ja suostumaan kaikkeen, mitä Sinä annat meille kasvatukseksemme. Auta meitä olemaan oikeudenmukaisia, eikä odottamaan sitä muilta. Tarvitsemme Sinua joka hetki kipeämmin kuin ymmärrämmekään. Kenet olet vienyt yksinäisyyteen kasvatuskouluusi, niin varjele meitä, ettemme lähde siitä itse ulos, vaan odotamme, kunnes Sinä avaat oven.
1.
Sä ristin kansa kallis, kuin Kuninkaasikin
Pian kirkastuva olet kunniassa.
Ja ilmestyissä Herran*ilmestyt sinäkin,
Jos kätkettynä olet voimassansa.
Vain hetki vielä uskossa vaeltamista,
Ja sitten ikirauhaa ja*ikilepoa.
Tuo kallis toivo elvyttävi* mielen.
2.
On kulta sulattava, niin sulattajansa
Kuvansa selvään siinä nähdä voisi.
Jos liekki oikein kuuma, sen hehku polttava,
Ei vaaraa siitä pienintäkään oisi.
On sulattaja itse, mi valvoo työtänsä,
Ja kullan aikanansa pois ottaa liekistä.
Hän itse hetken tietää parahimman.
3.
On kivi hiottava, mi voittokruunussa
On kerran Kuninkaasi säteilevä.
Saa siinä nähdä vaivaa, saa siinä hioa,
Ei isku pieninkään oo säästettävä.
Ne kivet taasen, joilla ei määränä oo tää,
Saa koskematta maassa vain hiljaa levätä,
Vaan myöskin tiedotonna onnestansa.
4.
On oksat hennoimmatkin myös puhdistettava,
Niist' ettei voiman neste katoaisi.
Jos veitsen viiltäessä ois tuska polttava,
Sen Isä tekee vain sun parhaaksesi.
Ei kuolettaa voi veitsi, se puhdistaapi vaan,
Saa satakertaisesti hedelmän kasvamaan.
Oi, mielellämme tuskat kestäkäämme!
5.
Nää maiset tuskat, vaivat, ne mitä ovatkaan,
Kun autuus niitä pian seurajaapi.
Niin lyhyt ompi taisto, mi täällä taistellaan,
ja sitten kodin rauha avautuupi.
Oi Herra, valvovaisna meit' pidä matkalla.
Jos horjahtaisi jalka, taas katse kohota,
Ett' Karitsata aina seuraisimme.
[Harpun säveliä]