Riivaajien ulosajamisesta ja riivatuksi joutumisesta.
On totta, että UT:ssa ei tapahdu kätten päällepanemista tilanteissa jossa ajetaan ulos riivaajia. Siksi on syytä olla panematta käsiä silloin. Mutta on aika pitkälle viety oma päätelmä, että tämä johtuu siitä, että riivaajat tulisivat kätten kautta. Tällaista selitystä ei löydy Raamatusta. Mielestäni tällaisten päätelmien tekeminen on vähintään tarpeetonta, pahimmillaan vaarallista.
Mitä Raamattu opettaa riivaatuksi joutumisesta? Nostan tähän pari tärkeää ja selkeää kohtaa. Lihavoin ne sanat joihin tässä yhteydessä on syytä kiinnittää huomiota.
Johannes (1 Joh 5:18) kirjoitti:Me tiedämme,
ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä;
vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin,
eikä häneen ryhdy se paha.
Paavali (2 Tess 10-12) kirjoitti:...niille, jotka joutuvat kadotukseen,
sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua.
Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen,
niin että he uskovat valheen,
että kaikki ne tuomittaisiin,
jotka eivät ole uskoneet totuutta,
vaan mielistyneet vääryyteen.
Riivaajat ovat suorassa yhteydessä syntiin. Voitaisiin sanoa, että synti on riivaajien käyttövoima. Luomiskertomuksessa jo näemme, miten paholainen sai syntiin houkuttelemalla ihmisen petettyä tottelemaan itseään. Synti on ainoa keino, jolla paholainen voi hallita ihmistä.
Ensimmäinen lainaus Johanneksen kirjeestä lienee selkeä. Jumalasta syntynyt varjelee itsensä synniltä, eikä häneen silloin voi ryhtyä se paha, eli hänessä ei voi olla riivaajaa.
Salomo (San 4:23) kirjoitti:Yli kaiken varottavan varjele sydämesi,
sillä sieltä elämä lähtee
Toinen lainaus vahvistaa tämän asian. Ihmiset uskovat valheen ja eksyvät, koska eivät ota sydämessään vastaan rakkautta totuuteen. Kuka on valheen isä? Perkele.
Sydän on siis ainoa "ovi" jonka kautta synti ja sen myötä paholainen käy ihmiseen. Ei kädet. Jos uskovan sydän on puhdas, ei saatana voi käydä häneen. Siellä hallitsee Jeesus, joka on jo voittanut saatanan.
Toki silti on syytä toimia UT:sta löytyvän mallin tai ohjeiden mukaan, myös ajettaessa riivaajia ulos. Jos ja kun näemme, ettei siellä tehdä sitä kätten päällepanemisen kautta, ei ole syytä tehdä niin. Mutta jos ja kun Raamatussa ei selitetä
miksi niin ei tule toimia, ei ole myöskään syytä alkaa itse keksimään mahdollisia syitä joille ei löydy perusteluja Raamatusta.
Esimerkiksi tuossa Kalamoksen tuomassa lainauksessa perustellaan asiaa 1 Tim 5 luvun jakeella jota olemme tässä käyneet läpi, eli kohdalla jossa ei todellisuudessa puhuta riivaajista tai toisten puolesta rukoilemisesta, vaan ihan muista asioista. En myöskään näe outona, että Paavali ei kirjeissään opastanut Timoteusta riivaajien kohtaamisesta - onhan kirjeet melko lyhyitä eikä niissä ole opastusta suurimmasta osasta uskonelämän tai apostolin tehtävään liittyvistä asioista. Voisin kuvitella, että Timoteus oli Paavalin seurassa kohdannut paljonkin riivattuja ja nähnyt miten niitä ajetaan ulos, eli tästä ei enää häntä tarvinnut opastaa. Mutta Timoteus tarvitsi enemmän ohjausta vanhimpien asettamisen yms suhteen, kun Paavali oli jättänyt hänet Efesoon lähtiessään itse Makedoniaan, kuten kirjeen ensimmäisessä luvussa ilmenee.