RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

Keskustelemme kaikesta taivaan ja maan välillä - Sanan pohjalta.
Alku. Synti, Sovitus, Pelastus, Usko ja Elämä. Lopun tapahtumat.

RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja Jukka » 22.09.2014 14:17

Kävin tänään kaupalla ja tarkoitukseni oli laittaa yksi kenorivi ilta-arvontaan. Olen tehnyt niin usein ajattelematta asiaa sen enempää. Olen voittanutkin toisinaan pieniä summia, mutta pitkässä juoksussa taitaa pelitilini saldo olla miinuksella.

Tänään kävi niin, että ennen kassalle tulemistani tämä rahapelin pelaaminen alkoi vaivata minua. Ikään kuin minulta olisi kysytty: "Miksi pelaat rahapeliä?" Ajattelin heti, että teen sen siksi, kun olen köyhä ja tarvitsisin rahaa siihen ja siihen hankintaan. Mutta silloin mieleeni nousi kysymys, että enkö ollut saanut matkani varrella kaikkea tarpeellista ilman rahapelejäkin? Muistin myös Jeesuksen antaman ohjeen omilleen, että "etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan, niin kaikki muu sen ohessa teille annetaan".

En jättänyt tänään kenolappua. Tunsin häpeää, kun olin niin usein pelannut tuota peliä saadakseni vähän lisää rahaa ja olin unohtanut, että Jumala on luvannut pitää minusta huolen, kun ensin etsin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskauttaan.

Mitä mieltä muuta palsalaiset ovat rahapeleistä ja motiiveista osallistua niihin? Haluammeko rikastua ja saada maallista mammonaa? Olemmeko unohtaneet Jeesuksen lupauksen, että Hän pitää meistä huolen, kun kuljemme totuudessa ja valossa?
Jukka
 

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja Kari » 22.09.2014 22:09

Vaikeaa on kuvitella Jeesusta "yksikätisen" kimpussa.
Kari
 
Viestit: 20
Liittynyt: 11.09.2014 12:06

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja Lemmikki » 23.09.2014 09:29

On minuakin vaivannut.......

harvoin ostan arvan tai laitan jonkun veikkausrivin. En varsinaisesti luule himoitsevani rikkautta mutta
jos oikeasti miettii niin haaveilen kyllä että voisin joskus asua omakotitalossa tai omistaa auton.
Elän velaksi ja velalla joskus tai oikeastaan joka kuukausi joudun ostamaan myös ruokaa.

Olen vuosia rukoillut että Jumala voisi auttaa minut eroon edes tuosta pienestä luottolainasta joka työttömälle
on mahdoton suorittaa koskaan pois. Sitten kun ei apua tule niin ajattelen jospa kuitenkin voittaisin sen verran
että voisin lainan maksaa pois ja sossutuki riittäisi edes ruokaan......

Usein unohdan ostaa sen arvan ja sitten vain mietin että ehkä Herra haluaa pitää minut veloissa jotta en
innostuisi tuhlaamaan ......... tai jospa se olisi kuitenkin turhaa se velasta pääseminen koska maailmanloppu
kuitenkin tulee kohta....... tai ehkä mun hätä ei vaan ole vielä riittävän suuri ja köyhyys on kuitenkin normaalia
monissa muissa maissa.......ehkä ymmärrän slummien kaatopaikkadyykkäreitä paremmin kun itse olen köyhä, jos vaikka
itse joskus joudun siihen tilanteeseen että pitää onkia ahvenia ruuaksi niin ei sitten masennu kun on jo siihen ajatukseen
tottunut. :|

sellaisia vain mietin ........ :roll:
Lemmikki
 
Viestit: 26
Liittynyt: 08.09.2014 08:51

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja Jukka » 23.09.2014 19:47

Lemmikki kirjoitti:En varsinaisesti luule himoitsevani rikkautta mutta
jos oikeasti miettii niin haaveilen kyllä että voisin joskus asua omakotitalossa tai omistaa auton.


Omakotitalossa asumisessa on puolensa, mutta halpaa se ei ole kuten ei ole autonkaan pitäminen. Minä olen noiden kahden suhteen onnekas. Saan asua sisarusteni omistamalla pienellä maatilalla ja ympärillä on vähän metsää ja peltoakin. Eivät peri vuokraakaan, vaikka en omista enää tilasta mitään. No autokin on (arviolta alle sadan euron arvoinen), se on "liikkuva ihme" sekä ruosteisten peltiensä että moottorin nakutuksen ja paukahdusten tähden. Varsinkin kesämökkiläisten päät se kääntää :lol:

Mutta tuosta pelaamisesta tahdon luopua ja luottaa Jumalan lupauksiin, että Hän pitää lapsestaan huolta. En kuitenkaan moiti niitä, jotka toisinaan pelaavat. Mikä olisin moittimaan, kun itsekin olen pelannut monta vuosikymmentä.
Jukka
 

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja Lemmikki » 24.09.2014 08:54

niin, kyllähän sitä miettii että jos vaikka tulee todellinen romahdus niin ei kovin korkealta
putoa. Sinäkin kun jo näytät elävän valmiiksi siellä "alhaalla" niin onhan siinä oma turvallisuuden tunteensa :)

siunausta kovasti ja luottamusta Herran sanoihin kun Hän sanoo "ole turvallisella mielellä , Minä olen voittanut maailman"
ja "Minä olen Uskollinen" !
Lemmikki
 
Viestit: 26
Liittynyt: 08.09.2014 08:51

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja Jukka » 30.09.2014 06:43

Lemmikki kirjoitti:siunausta kovasti ja luottamusta Herran sanoihin kun Hän sanoo "ole turvallisella mielellä , Minä olen voittanut maailman" ja "Minä olen Uskollinen" !


Unohdin kiittää Sinua rohkaisevista sanoistasi, itse asiassa Jumalan omista lupausten sanoista, joita kirjoitit.

Eräs 'lempikohdistani' Raamatussa on Jeesuksen sanat omilleen (Mark. 11:22), "Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Pitäkää usko Jumalaan". Alkutekstistä voidaan kääntää "pitäkää usko Jumalaan" tai "pitäkää Jumalaa uskollisena". Tämä käykin ilmi Jaakon käännöksestä. "And Jesus answering saith unto them, Have faith in God. [Have...: or, Have the faith of God]". Textus Receptuksessa virke kuuluu näin: "και αποκριθεις ιησους λεγει αυτοις εχετε πιστιν θεου".
Jukka
 

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja עֵד » 17.07.2015 06:51

Olen aina pitänyt kaikenlaisista peleistä, poliisisarjoista, jännityselokuvista tms. Joskus ne ovat olleet jonkinlainen pakoreitti puuduttavasta työstä, kun pää kelaa työpäivän sattumuksia lähes alitajuisesti.

Siinä kohden ei ole jaksanut keskittyä katsomaan tai kuuntelemaan hengellistä ohjelmaa, saarnaa tms. Vain kirjoitettu Sana on ollut ja on voimakkaampaa. Siinä on jälleen ollut enemmän voimaa. Ja toinen on ulkoilu, 'menkää rauhalliseen paikkaan' ja 'levähtäkää vähän'.

Kerran erään addiktiota lähestyvän asian suhteen rukoilin ulospääsytietä. Keittiössä touhuillessani niitä näitä laskeutui selkeänä sydämelleni sanat 'mutta hallitse sinä sitä'.

Voimme perata elämästämme koko joukon asioita, mutta kirjoitettu on:

Kuva
1 Moos. 4:7 kirjoitti:"Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!"

If thou doest well, shalt thou not be accepted? and if thou doest not well, sin lieth at the door. And unto thee shall be his desire, and thou shalt rule over him. [be accepted: or, have the excellency] [unto...: or, subject unto thee]
Avatar
עֵד
 
Viestit: 1462
Liittynyt: 06.06.2015 07:37

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja kalamos » 08.12.2017 13:50

jukka1954 kirjoitti:tämä rahapelin pelaaminen alkoi vaivata minua. Ikään kuin minulta olisi kysytty: "Miksi pelaat rahapeliä?" Ajattelin heti, että teen sen siksi, kun olen köyhä ja tarvitsisin rahaa siihen ja siihen hankintaan.


Tämä aloitus on ollut mielessäni jo yli kolme vuotta.
Ja kuinka paljon tekemätön työ rasittaakaan.
Ja kuinka paljon sitä minullakin on.

Tuo Jukan esiintuoma ajatuskuvio on minulle tuttu lapsuudesta ja nuoruudesta.
Mutta mistä aloittaisin. En oikein vieläkään tiedä.

Eräs kouluretki huipentui Linnanmäelle.
Elämäni ensimmäinen ja viimeinen vierailu siellä.

Katselin härveleitä ja totesin, että tästä tulee pitkä ja tylsä ilta.
Yhteenkään en kyllä mene.
Mutta sitten löytyi yksi viattoman tuntuinen portti,
jossa luki Vekkuli. Kyllä tuohon varmaan uskaltaa mennä.
Se olikin niin vekkuli, että hyvä kun pysyin kasassa.
Olin ihan kansakoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla
joutunut auton töytäisemäksi, ja vatsan alueelle oli tullut paljon repeämiä.

No Vekkulin jälkeen tylsyys jatkui.
Mutta sitten löytyi joku taikuriesitys.
Siellä ei varmaan tarvitse tehdä mitään. Katsoa vaan.
Lavalla oli silinterihatussa vanha mies, jonka tunnistin taikuriksi.
Hänen kummallakin puolella heilui lihava vähäpukeinen nainen.
Jotain ihan tylsiä temppuja.
Sitten oli edessä vielä odotettu loppunäytös.
Auto taiotaan olemattomiin.
Kuului pamauksia. Taikuri ampuikin kerran lattialle paukkupyssyllä.
Ja yksi ääni kuului selvästi sälekaihtimesta, joka suljettiin niin,
että sen takana oleva auto meni pois näkyvistä.

Tylsyys jatkui. Hortoilin alueella ja löysin ison hallin,
jossa oli paljon ihmisiä kuin sumussa.
Jokaisen edessä oli sellainen kiilvävä kone, jossa oli vipu.
Seurasin tuota touhua ja huomasin, että tämä systeemi toimii niin,
että yhteen koloon laitetaan kaksikymmentäpenninen
ja sitten vedetään vivusta.

Ja minä ajattelin uhrata yhden kaksikymmenpennisen.
Ja sitten vedin vivusta. Jotain hedelmän kuvia pyöri jonkin aikaa,
ja sitten ne pysähtyivät. Muuta ei sitten tapahtunutkaan.

Laitin uuden kolikon. Sama juttu. Elämä meni ranttaliksi.
Laitin vielä kolmannenkin kaksikymmenpennisen.
Se olikin todella huono kierros.
Nimittäin nyt kävi niin, että kun nuo hedelmän kuvat pysähtyivät,
niin en saanut ensimmäistäkään hedelmän kuvaa.
Niiden sijasta luki kussakin kolmessa ruudussa jokin sana.

Sitten se kone alkoi rätistä ja paukkua ja sylkeä kaksikymmenpennisiä.
Niitä pursui kuin rahakoneesta pöydälle ja lattialle asti.
Muutama aika kovan näköinen stadilainen kaveri tuli koputtelemaan olkapäälle
ja pyytämään osinkoa. Annoinkin muutaman kolikon heille.
Mutta sitten luokkakaveri, joka sattui olemasan aika pitkä,
sanoi minulle määrätietoisesti, että pidä vaan itse rahat.
Ja niin minä ammensin kaikki taskut pullolleen kaksikymmenpennisiä.
Painoni lisääntyi huomattavasti.

Mutta kun tylsyys jatkui, niin minä myöhemmin illalla jatkoin pelaamista.
Se oli kyllä tyhmä päätös, kun en minä enää olisi mihinkään niitä kolikoita saanut mahtumaan.
Jos nimittäin olisin tyhjentänyt toisenkin koneen.

Kävi kuitenkin niin, että illan myötä minä ehdin pelata kaikki
miljoona kaksikymmenpennistä. Taskut olivät tyhjät.
Mieli oli niin paha, että menin lainaamaan luokkakaverilta viisi markkaa.
Ja nekin hävisin.
Siten alkoi minun rahapelimaailmani.
Aikamoinen opetus.
Mutta ei se vielä riittänyt.

Aloin kehitellä veikkauksen hajarivisysteemejä.
Lottoa tai muitakaan veikkausmuotoja ei ollut olemassakaan.
Vain veikkaus, jossa laitettiin pystysarakkeeseen
yksi, risti tai kaksi yhteensä 12 kertaa.
Ja jos ne osuivat kohdalleen, niin saattoi tulla rikkaaksi,
ja ostaa vaikka oman talon.

Äitini sai kerran 12 oikein.
Minulle sitä ei kerrottu.
Mutta paha pettymys se oli äidille ja isälle ollut.
Ei loppunut hyyryläisen elämä,
kun äidin lisäksi lukemattomat muutkin olivat saaneet 12 oikein.

Minä piirsin vihkot täyteen hajarivisysteemejä.
Sitten aikoinaan kun lotto keksittiin,
aloin suunnitella systeemiä siihenkin.
Jonkinlaista todennäköisyyslaskentaa.

Olin jo nuori aikuinen, joka työttömänä
yritin maksaa pois opintovelkoja,
kun vielä viimeisetkin markat saatoin laittaa johonkin koneeseen.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin kaikki häviöni olivat vain pieniä
mutta karvaita maistiaisia siitä, mihin rahapelit voivat johtaa.
Ne jäivät maistiaisiksi siitä yksinkertaisesta syystä,
että minulla ei ollut rahaa, millä pelata.

Olin jo asennoitunut siihen,
että minä olen köyhä loppuelämäni ja asun aina hyyryläisenä jossakin.
Kunnes eräänä päivänä vaimoni sanoi, että rakennetaan talo.
Se oli jotenkin käsittämätöntä.
Mutta me olimme jo kumpikin kuitenkin oppineet sen,
että vaikka rahapula onkin, niin Jumalalta ei pidä varastaa.
Jumalalle kuuluu kymmenykset. Eikä Hän jää velkaa.

Ja niin me aloimme rakentaa taloa.
Ostin moottorisahan ja aloin kaataa rakennuspuita.
Vuodet vierivät.
Tuli todella paljon vaikeuksia.
Jouduin suureen leikkaukseen. Elämäni oli vaakalaudalla.
Mutta vuosien ja vuosien jälkeen muutimme
itse rakentamaamme omakotitaloon.

Entä se rahoitus. En käsitä sitä vieläkään.
Mutta me olimme molemmat töissä viikot.
Lauantaisin rakensimme. Sunnuntaisin lepäsimme.
Ja kymmenykset maksoimme.
Ja niin vain kävi, että rahat,
joita ei alunperin edes oikeastaan ollut, eivät koskaan loppuneet.
Pankinjohtajakin oikein kysyi välillä, että eikö laina kiinostaisi.
Mutta lopulta emme tarvinneet ollenkaan lainaa.
Hartiapankkii riitti. Ja Jumalan ihme.

Se rahapelien pelaamisesta.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6550
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja עֵד » 09.12.2017 08:26

Kiitos todistuksesta.

Joskus olen miettinyt niinkin, että kun puhutaan kohtuudesta ja ehdottomuudesta (absolutismi) vaihtoehtoina, päteekö se muuhunkin kuin riippuvuuksiin? Koskeeko se valehtelemista, panettelua, juoruamista tms? Vai ovatko nekin - riippuvuuksia?

Voi, tätä rujoa lihaa.
Avatar
עֵד
 
Viestit: 1462
Liittynyt: 06.06.2015 07:37

Re: RAHAPELIEN PELAAMISESTA.

ViestiKirjoittaja kalamos » 09.12.2017 10:28

Tuota veikkausta aloin joskus nuorudessani sitten oikein pähkäilemään,
että onko se oikein vai väärin.
Riippuvuutena se on ilman muuta synti.
Mikään ei saa meitä hallita.
Mutta aloin miettiä veikkausta periaatteellisesti.
Siinä kerätään rahoja köyhiltä iihmisiltä.
Joskus minäkin annoin tuohon keräykseen muutaman veikkausrivin verran.
Jos minun osakseni sitten tulisi tuosta köyhiltä kerätystä summasta,
vaikka 100 000 markkaa, niin enkö minä silloin ole varas ja ryöväri.
Tulin siihen tulokseen, että tuossa toiminnassa on jo periaatteessa kysymys synnistä.
Enkä minä tietenkään silloin halua osallistua sellaiseen toimintaan, mikä on synti.
Onko sitten tarkkaan ottaen kysymys varastamisesta tai ahneydesta
tai mistä, en osaa sanoa. Ainakin rahan himosta.

:bible:
Paavali (Ef 5:3-5) kirjoitti:Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta
älköön edes mainittako teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii -
älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia,
vaan paremmin kiitosta.
Sillä sen te tiedätte ja tunnette,
ettei yhdelläkään haureellisella eikä saastaisella eikä ahneella
- sillä hän on epäjumalanpalvelija -
ole perintöosaa Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa.


Aika absoluuttinen sävy tuossa kaikkeen on.
Ei kukaan voi palvella kahta herraa.
Avatar
kalamos
 
Viestit: 6550
Liittynyt: 27.08.2014 07:31

Seuraava

Paluu Sana ja Elämä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa