vilja kirjoitti:rakas äitini rakasti sormustinkukkia
Luoja tietää, mikä miellyttää luomaansa.
Omaksi kuvaksensa kun loi.
Eräänä iltana tänä kesänä makuuhuoneen ikkunasta ulos katsoesssani
minut suorastaan lumosi näkemäni.
Yksi ruusupensaan oksa oli kurottautunut pitkälle,
ja sen päässä oli täydellinen ruusu. Kesän ensimmäinen.
Eikä siinä kaikki.
Taustaksi Luoja oli laittanut luonnonvalkoisen koivunrungon.
Pienestä ikkunasta katsottaessa tuo ruusu osui tuon valkean puunrungon eteen.
Asetelma oli täydellinen.
Minä suorastaan haltioiduin.
Pyysin vaimoanikin katsomaan sitä.
Yhdessä tuota näkyä ihailimme.
Ajattelin ottaa kuvan.
Tunsin oikein kehotusta siihen.
Mutta sitten minä kuitenkin väsyneenä menin nukkumaan.
Yöllä ropsasti vettä.
Aamulla tuo ruusu oli kokonaan viimeistä terälehteä myöten maan mullassa.
Voi kuinka minua harmitti, että kuva jä otttamatta.
En tiedä, olisinko saanut vangittua kameralla
tuota illan asetelmaa. Oli jo hämäräkin.
Ja olisi tarvittu ehkä zoomausta.
Ja jolloin valovoima olisi vielä pienentynyt.
Ehkä olisi tarvittu videota,
ja aina vaan olisi hämärtynyt.
Ehkä se olisi onnistunut.
Minä vain jälleen kerran en tehnyt sitä, mitä olisi pitänyt.
No,
otetaan nyt arkistosta yksi kuva.
Minkäsortin ruususta oli kysymys.
Tämä on pieni detalji - siis osasuurennos kuvasta
ja siksi hyvin epäterävä.
Jos kuva ei näy kokonaan,
niin avaa se uuteen välilehteen tai vieritä sitä.
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.