Meillä Savossa varmaan puhuttaisiin plokista, joka ajanoloon pyöristyisi lokiksi, jolla on taas oma merkityksensä, vaikkei niin kaukana alkuperäisestä.
Lopunaikana vain alkuperäinen on aitoa, kaikki muut huonoja kopioita.
'Lopunaikojen usko' onkin sydämelläni, ei omasta halustani tai ymmärryksestäni. Niinikään ajattelen, että kun ihminen uskosta osalliseksi tultuaan armoitetaan rukoillen julistamaan jonkin asian puolesta, hänelle valtuutetaan myös työkalut siihen. Suurin on rakkaus. Kaikki muu on yhtä suurta sivulausetta.
Niin, olen pellavapäinen tyttölapsi Savosta, joka näki päivänvalon 1960-luvun alussa ja joka iloitsee oppia joka päivä uutta. Keski-iän iloisia oivalluksia onkin oppia muilta. Mielellään Häneltä itseltään.
Sydämelläni on tänä armon aamuna ollut kysymys: Kuinka ihminen tulee autetuksi?
Ja vastaus alkaa - rakastamisesta. Ihmisellä on tarve tulla kuulluksi ja vielä sen jälkeen kuunnelluksi loppuun asti. Se, miten tästä jatketaan, on toinen asia, josta lisää joskus myöhemmin, jHs.