Kirjoittaja עֵד » 18.08.2018 08:16
Nyt maistuu kirjoittaminen! Ja se on paljoa se. Silloin voi tulla tarve suodattamiselle, jos sanat kertovat tarinaa, jolla ei ole primaarista iankaikkisuusarvoa, mutta kuinka sitä voi mitata, jos toinen rakentuu eri asioista..
Loma merkitsee minulle rytmin murtamista. Mikä onkaan ihanampaa, kun voi yön hiljaisena hetkenä istahtaa parvekkeelle hetkeksi? Jostakin syystä näitä hetkiä on ollut harvassa, mutta viime yönä hereillä ollessani tuli ajatus 'vertailukohdasta'. Ja siinä muistui mieleeni Jeesuksen vertaukset, kuinka niissä käytettiin konkreettista, aistein havaittavaa asiaa - vertailukohtana.
Parhainkin, tavoiteltavin ja houkuttelevin tässä ajassa on mitaltaan ja määrältään kovin köykäistä verrattuna taivaan vastaavaan, mutta kuinka sitä voisi käsittää.
Ihminen, joka on kiinni jossakin, tarvitsee näköalan, jota kohti edetä. Kuinka moni nauttiikaan katsella ulappaa, kukkaniittyä, poutapilviä tai joutsenparvea, vaikkei ne itsessään ole ratkaisu. Jo ymmärrys, että ajallinen on vain välivaihe, tuo tähän hetkeen tarvittavaa balanssia.
Alkuviikolla vieraillessani vuotta nuoremman siskoni luona yöpaikkani kirjahyllyssä oli pieni kirjanen. Lukiessani huomasin, että sen kirjoittaja, pastorin vaimo, on virolainen. Olin hiljakkoin kotiutunut lomamatkalta Saarenmaalta, ja osin siksi jatkoin lukemaani. Kirjanen siunasi minua ja löysin kirjoittajan facebookista. Vaihdoimme tervehdyksen, sydämellisesti. Niin, kuinka tuttavallisesti voimmekaan tervehtiä Häntä, joka aina on paikalla!
Kerran katsellessani erästä elokuvaa, jossa toimiston pöydällä oli valokuvat läheisistä, tuli niin rakkaana ajatus, kuinka Jumalalla on työpöydällään valokuvat omistaan, ja Hän aina pitää heistä oikein hyvää huolta.