Raamattu on Jumalan omasivu

Meillä ei ole muuta annettavaa Jumalalle kuin ymmärrys, että olemme ei mitään, eli nöyryys. Nöyryys on sitä, että ymmärtää, että ei ole mitään. Mitä enemmän on tyhjä, sitä enemmän voi täyttyä Voitelulla.

jännä asia nöyryydessä on, että jos ajattelee olevansa nöyrä, on ylpeä.

Paavali (Kol 2:18) kirjoitti:
Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne
kukaan, joka on mieltynyt
nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen
ja pöyhkeilee näyistään
ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama

Matteus (11:29) kirjoitti:
Ottakaa minun ikeeni päällenne
ja oppikaa minusta,

sillä minä olen
hiljainen ja nöyrä sydämeltä;

niin te löydätte
levon sielullenne.

Sillä minun ikeeni on sovelias,
ja minun kuormani on keveä.

Kirjailmellisesti kääntäen:

sillä
lempeä olen ja vaatimaton sydämeltä

Kysymys ei ole ollenkaan ansioista.
Aivan päinvastoin.

Kun tällainen ihminen lähestyy toista,
niin hän on kuin kipua lievittävä
lempeä voide tämän ihmisen sydämelle.

Hän ei lähesty toista
neuvonantajana
vaan hyvin vaatimattomana
vertaistukea antavana lähimmäisenä,
joka tietää kokemuksesta jotain siitä,
mitä toinen joutuu kärsimään.

Jeesus itse oli kipujen mies
ja sairauden tuttava.

Amen. Minäkin tiedän, mitä on olla paha, niin voin pahoja auttaa. Toivottavasti. Usein tosin näen ennemminkin heidän syntinsä.

Mietteesi ovat todella syvällisiä.

Kirjoittaja kirjoitti:
jännä asia nöyryydessä on, että jos ajattelee olevansa nöyrä, on ylpeä.

Paavali (Kol 2:18) kirjoitti:
Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne
kukaan, joka on mieltynyt
nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen
ja pöyhkeilee näyistään
ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama

On eri asia olla nöyrä
kuin olla mielistynyt nöyryyteen.

Mutta vaikea tuo
esille nostamasi jae on ymmärtää.

Siinä on ilmeisesti kysymys siitä,
että meille armosta pelastetuille,
on tarjolla voittopalkinto.

Itse kukin on etuoikeutettu
palvelustehtävään.
Ja sen suorittamisesta palkitaan.

Paavalikin tiesi aikanaan,
että nyt hänen palvelustehtävänsä
on täytetty
ja häntä odottaa voittopalkinto.

Minäkin aikanaan kovasti etsin paikkaani.
Kunnes sen löysin.
Tuosta löytämisestä olen kertonut.
"... sinä saat kirjoittaa ..."

Mutta voi käydä niinkin,
että kun sitten yrittää toteuttaa
tuota palvelustehtävää,
niin tuleekin vastustajia.
Tai sanotaan niin,
että vastustajia tulee varmasti.

Mutta voi käydä niin,
että vastustajien tähden
asettaa sivuun tuon palvelutehtävän.

Ja silloin vastustajat
ovat riistäneet voittopalkinnon.

Esimerkiksi itse koen tuolla
pahassa somemaailmassa
sellaista vastustusta,
joka hämmentää.

Ei se, mitä maailma kirjoittaa,
vaan se vastustus,
joka tulee uskovaisilta
tai sellaisina esiintyvien taholta.

He sanovat
"... sinä et saa kirjoittaa ..."
ja hyvin mahtipontisesti.

Mutta mitä sanoikaan Paavali.

Sillä siitä,
että julistan evankeliumia,
ei minulla ole kerskaamista;

minun täytyy se tehdä.
Voi minua, ellen evankeliumia julista!

Lihallinen mieli paukuttelee.
Hengen mieli on hiljainen ja nöyrä.

Ottakaa minun ikeeni päällenne
ja oppikaa minusta,
sillä minä olen
hiljainen ja nöyrä sydämeltä;
niin te löydätte levon sielullenne.

Sillä minun ikeeni on sovelias,
ja minun kuormani on keveä.

Ei kiitosta, ei ihailua, ei välittämistä. Ei edes uskovilta. Ei omalta perheeltä. Mahdollisesti ei keneltäkään maan päällä(ja jos kiitos tulee, se ohjataan kokonaan Jumalalle). Vain vihaa vihan päälle ja inhoa. Tässä on Jumalan miehen/naisen tulevaisuus. Jos tähän ei ole hän valmis, ei hän seuraa Jeesusta, vaan omaa ylpeyttään.