Eli uskonnollinen johto
oli loukkaantunut Jeesukseen.
Ja vaarana oli,
että Jeesukseen turvautuneetkin
loukkaantuvat Jeesukseen,
kun heidät erotetaan synagoogasta
ja jopa tapetaan.
Paavalikin luuli palvelevansa Jumalaa,
kun raastoi Jeesukseen uskovia.
Tämä sen tähden,
että vaikka Paavali oli edistynyt
Kirjoitusten opiskelussa huippuunsa,
hän ei tosiasiassa tuntenut
Isää Jumalaa eikä Jeesusta.
Jeesuksen ristiinnaulitseminen
oli vakava koetinkivi opetuslapsille.
Tähän asti Jeesus oli ollut
fyysisesti läsnä ja he olivat
kokeneet olevansa turvassa.
Myrskyt olivat tyyntyneet,
riivaajat kaikonneet.
Ihmeet ja merkit olivat seuranneet.
Mutta nyt oli edessä
Puolustajan vaihto.
Pyhä Henki tulisi
jatkossa olemaan heidän kanssaan
ja jopa sisäisesti heissä.
Ja Hän näyttäisi maailmalle todeksi
synnin, vanhurskauden ja tuomion.
Ja näin Jeesus on tosiasiassa
heidän kanssaan ja nyt jopa heissä,
kun Pyhä Henki tulee heihin,
ja ilmoittaa heille sen,
minkä Jeesus käskee ilmoittaa.
Ja niin Pyhä Henki sitten ilmoitti
esimerkiksi sen,
minkä Juuda tallensi kirjeeseensä.
Mutta te, rakkaani,
muistakaa nämä sanat,
mitkä meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen apostolit
ovat edeltäpäin puhuneet,
sanoen teille:
"Viimeisenä aikana tulee pilkkaajia,
jotka vaeltavat
jumalattomuutensa himojen mukaan".
Nämä juuri saavat aikaan hajaannusta,
he ovat sielullisia, henkeä heillä ei ole.
Mutta te, rakkaani,
rakentakaa itseänne
pyhimmän uskonne perustukselle,
rukoilkaa Pyhässä Hengessä
ja pysyttäkää niin itsenne
Jumalan rakkaudessa,
odottaessanne
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen laupeutta
iankaikkiseksi elämäksi.
Kristuksen Ruumis eli seurakunta
on vielä maan päällä,
ja niin meillä on etuoikeus
kärsiä Hänessä,
kun Häntä edelleen vainotaan.
Ja pahinta on se,
että valhevehnä kasvaa
nisun seassa.
Juuda kirjoittikin vähän aiemmin:
He likapilkkuina
teidän rakkausaterioillanne
julkeasti kemuilevat
ja itseään kestitsevät.
He ovat vedettömiä,
tuulten ajeltavia pilviä,
paljaita,
syksyisiä puita,
hedelmättömiä,
kahdesti kuolleita,
juurineen maasta reväistyjä,
rajuja meren aaltoja,
jotka vaahtoavat omia häpeitään,
harhailevia tähtiä,
joille pimeyden synkeys
ikuisiksi ajoiksi on varattu.
Heistäkin Eenok,
Aadamista seitsemäs,
on ennustanut, sanoen:
"Katso,
Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
tuomitsemaan kaikkia
ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia
kaikista heidän jumalattomista teoistansa,
joita he jumalattomuudessaan
ovat tehneet,
ja kaikesta julkeasta,
mitä nuo jumalattomat syntiset
ovat häntä vastaan puhuneet".
Maailma kostaa nyt meille,
jotka uskallamme vaikka sakon uhalla
laulaa tulevan ikuisen
suven suloisuudesta.
Mutta kun tuo aika koittaa,
niin laskun maksamisen aika
onkin pilkkaajilla.