Paavali on julistanut
Jumalan evankeliumia.
Ilosanoma täytyy ottaa vastaan.
Jos emme käännä virta-avainta,
niin auto ei käynnisty
eikä automatka ala.
Avain on siis kääntyminen,
joka saa virtalähteen avulla
starttimoottorin hetkeksi pyörimään,
ja kohta alkaa ihan uusi vaihe
ja olemme kohta matkalla
määränpäähän ulkopuolisen
voiman avulla
vain ruorista kiinni pitäen.
Mutta jos emme uskossa käännä
virta-avainta,
niin joudumme tekemään
matkan omin voimin.
Israel oli tätä matkaa tehnyt
jo monessa vaiheessa.
Mutta se ei uskossa mennyt
lupaukseen luottaen
suoraan luvattuun maahan
vaan kiersi 40 vuotta erämaassa
eikä yksikään lähtijöistä
Joosuaa ja Kaalebia
lukuun ottamatta
päässyt perille.
Kaikki Egyptistä lähteneet jäivät
Moosesta ja Aaronia myöten taipaleelle.
Toki nämä pyhät silti kerran
ovat luvatussa maassa.
Mutta vaikka Israel
on Jumalan valittu kansa,
niin se vaeltaa edelleen erämaassa.
Se vaeltaa omin voimin
yrittäen pystyttää vanhurskautta.
Mutta vanhurskaus on jo pystytetty
Golgatalle.
Synti sai siellä oikeudellisen
eli vanhurskaan tuomionsa.
Veljet,
minä toivon sydämestäni
ja rukoilen Jumalaa
heidän edestänsä,
että he pelastuisivat.
Sillä minä todistan heistä,
että heillä on kiivaus Jumalan puolesta,
mutta ei taidon mukaan;
sillä kun he eivät tunne
Jumalan vanhurskautta,
vaan koettavat pystyttää
omaa vanhurskauttaan,
eivät he ole alistuneet
Jumalan vanhurskauden alle.
Kristus ei ole lain loppu
vaan sen täyttymys / päämäärä.
Lainaan nyt Jumalan Kansan Raamattua.
Kristushan on
lain päämäärä ja täyttymys,
vanhurskaudeksi jokaiselle uskovalle.
Kristus on ainoa ihminen,
joka täytti lain.
Kirjoittaahan Mooses
siitä vanhurskaudesta,
joka laista tulee,
että ihminen,
joka sen täyttää,
on siitä elävä.
Sen tähden Kristus
on lain täyttymys/päämäärä.
Joosua,
joka vei Israelin kansan
Mooseksen sijasta
luvattuun maahan
on esikuva Jeesuksesta.
Itse asiassa nimi Joosua
on Jeesuksen nimi
tarkoittaen Pelastusta.
Kaaleb voi tarkoittaa koiraa.
Ja minä olen jonkunkin verran
ollut tekemisissä koirien kanssa.
Ja sen uskollisempaa elävää en tiedä.
Ja jotkut ymmärtävätkin niin,
että Kaaleb tarkoittaa uskollisuutta.
Ja nyt meille on tarjolla vastaava
usko eli luottamus ja uskollisuus.
Mutta se vanhurskaus,
joka uskosta tulee,
sanoo näin:
Siis Vanhurskaus sanoo jotain.
"Älä sano sydämessäsi:
Kuka nousee taivaaseen?"
se on:
tuomaan Kristusta alas,
tahi:
"Kuka astuu alas syvyyteen?"
se on:
nostamaan Kristusta kuolleista.
Kun meillä on
sydämen usko eli luottamus,
niin meillä on
Jumalan Sana sisimmässämme.
Mutta mitä se sanoo?
"Sana on sinua lähellä,
sinun suussasi ja sinun sydämessäsi";
se on se uskon sana,
jota me saarnaamme.
Ja kaikki tämä oli
tarjolla jo Israelille,
kun se oli astumassa
luvattuun maahan.
Paavalin lainaukset ovat
Viidennestä Mooseksen kirjasta
tilannekuvauksesta,
jossa Mooses on luovuttamassa
kansan Joosuan haltuun.
Siinä puhutaan käskystä.
Mutta nyt tämä Käsky eli Sana
oli tullut lihaksi
taivaasta maan päälle
ja sovittanut meidän syntimme.
Meille on siis tarjolla se,
mikä oli tarjolla jo Israelille
sen saapuessa
Pelastuksen ja Uskollisuuden
saattelemana
Jumalan lupaamaan maahan.
Samaa uskon sanaa
saarnataan nyt meille
Jumalan täytetyn lupauksen pohjalta.
Ja niin Paavali siirtyy lainaamaan
VT:n profeetallisia sanomia tästä lupauksesta.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi
Jeesuksen Herraksi
ja uskot sydämessäsi,
että Jumala on hänet
kuolleista herättänyt,
niin sinä pelastut;
sillä sydämen uskolla
tullaan vanhurskaaksi
ja suun tunnustuksella
pelastutaan.
Sanoohan Raamattu:
"Ei yksikään,
joka häneen uskoo,
joudu häpeään".
Psalmi 25 on Daavidin rukous
Pelastuksesta ja anteeksiantamuksesta.
Ei yksikään,
joka sinua odottaa,
joudu häpeään;
häpeään joutuvat ne,
jotka ovat syyttä uskottomat.
Ei yksikään,
jolla on tällainen uskonsuhde
Jeesukseen Pelastuksemme kallioon,
joudu häpeään.
Katso,
minä lasken Siioniin peruskiven,
koetellun kiven,
kalliin kulmakiven,
lujasti perustetun;
joka uskoo,
se ei pakene.
Siis ei yksikään
tai toisinpäin sanoen jokainen.
Tässä ei ole erotusta
juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä;
sillä yksi ja sama
on kaikkien Herra,
rikas antaja kaikille,
jotka häntä avuksi huutavat.
Sillä
"jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu".
Tämän lupauksen esiasteella
alkoi nykyinen seurakuntakausi.
Pietari piti Uuden liiton
ensimmäisen saarnan.
Niin Pietari astui esiin
niiden yhdentoista kanssa,
korotti äänensä
ja puhui heille:
"Miehet,
juutalaiset ja kaikki Jerusalemissa asuvaiset,
olkoon tämä teille tiettävä,
ja ottakaa minun sanani korviinne.
Eivät nämä ole juovuksissa,
niinkuin te luulette;
sillä nyt on vasta kolmas hetki päivästä.
Vaan tämä on se,
mikä on sanottu profeetta Jooelin kautta:
'Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä,
sanoo Jumala,
että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle,
ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat,
ja nuorukaisenne näkyjä näkevät,
ja vanhuksenne unia uneksuvat.
Ja myös
palvelijaini ja palvelijattarieni päälle
minä niinä päivinä vuodatan Henkeni,
ja he ennustavat.
Ja minä annan näkyä ihmeitä
ylhäällä taivaalla
ja merkkejä alhaalla maan päällä,
verta ja tulta ja savupatsaita.
Aurinko muuttuu pimeydeksi
ja kuu vereksi,
ennenkuin Herran päivä tulee,
se suuri ja julkinen.
Ja on tapahtuva,
että jokainen,
joka huutaa avuksi Herran nimeä,
pelastuu.'
Olemme jälleen tukevasti
Paavalin julistaman
evankeliumin lähtötelineillä.
Tarvitaan vielä yksi pamaus
ja sitten alkaa juoksu.
Ja tuo laukaus on usko.
Jos emme sitä saa,
niin mitään ei tapahdu.
Mutta se on tarjolla.
Me pidämme sitä tarjolla.
Jos ihmiset eivät usko
Pelastuksen evankeliumia,
niin vika ei ehkä olekaan heissä
vaan meissä.
Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä,
johon eivät usko?
Ja kuinka he voivat uskoa siihen,
josta eivät ole kuulleet?
Ja kuinka he voivat kuulla,
ellei ole julistajaa?
Ja kuinka kukaan voi julistaa,
ellei ketään lähetetä?
Niinkuin kirjoitettu on:
"Kuinka suloiset ovat niiden jalat,
jotka hyvää sanomaa julistavat!"
Mutta kun tämä on tapahtunut,
ja sanoma on julistettu,
niin silti toki on niin,
että kaikki eivät halua ottaa
Pelastuksen evankeliumia vastaan.
Mutta eivät kaikki
ole olleet kuuliaisia evankeliumille.
Sillä Esaias sanoo:
"Herra,
kuka uskoo meidän saarnamme?"
Mitään ei tapahdu,
jos Sanaa ei julisteta.
Usko tulee siis kuulemisesta,
mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Ja nyt palataan Israelin kohtaloihin.
Onko Israel saanut kuulla Sanan.
Mutta minä kysyn:
eivätkö he ole kuulleet?
Kyllä ovat:
"Heidän äänensä on kulkenut
kaikkiin maihin,
ja heidän sanansa
maan piirin ääriin".
Ja Israelilla on ollut asiasta
sisäpiirin tietoa jo alusta alkaen.
Mutta nyt se on kuin jäämässä
Uskon vanhurskauden ulkopuolelle
pystyttäessään omaa vanhurskauttaan
omavoimaisen lain noudattamisen kautta,
joka ei ole sitä auttanut,
vaan se on pysynyt
tottelemattomana ja uppiniskaisena.
Ja niin me,
jotka emme ole kansa,
joilla ei ole sitä,
mitä heillä on ollut alusta asti,
tulemmekin heille ärsykkeeksi.
Minä kysyn:
eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa?
Ensiksi jo Mooses sanoo:
"Minä herätän teidän kiivautenne
kansan kautta, joka ei ole kansa,
ymmärtämättömän kansan kautta
minä teitä kiihoitan".
Ja Esaias on rohkea ja sanoo:
"Minut ovat löytäneet ne,
jotka eivät minua etsineet;
minä olen ilmestynyt niille,
jotka eivät minua kysyneet".
Mutta Israelista hän sanoo:
"Koko päivän
minä olen ojentanut käsiäni
tottelematonta ja uppiniskaista
kansaa kohden".
Mutta ei Jumala ole hyljännyt kansaansa.
Se on ja pysyy aitona öljypuuna.
Room 10
Ps 25:3
Jes 28:16
Ap.t 2:14-21
