Raamattu on Jumalan omasivu

Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,
sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,

että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.

Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,
mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.

Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.

Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.
Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,
mutta henki on elämä vanhurskauden tähden.

Jos nyt hänen Henkensä,
hänen,
joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen,
on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta, joka teissä asuu.

Niin me siis, veljet, olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.
Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.

Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.
Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.

Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan, vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.

Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo, jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee?

Mutta jos toivomme, mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.
Samoin myös Henki auttaa
meidän heikkouttamme.
Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,
mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.

Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

Mutta me tiedämme,
että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi,
jotka Jumalaa rakastavat,
niiden,
jotka hänen aivoituksensa mukaan
ovat kutsutut.

Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa;
mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme?
Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?
Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se,
joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?
Niinkuin kirjoitettu on:

Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää;
meitä pidetään teuraslampaina.

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton
hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat, ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Taisteluissa Valittu

Jumalan evankeliumin julistaminen
tulee nyt täytetyksi.

Paavali on jakanut meille
Jumalan Hyvän Sanoman,
jonka sai tiedoksi
suoraan Jeesukselta.

Niin ei nyt siis ole
mitään kadotustuomiota niille,
jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.

Kadotustuomio
on synnin ja kuoleman lain
säätämä seuraamus
syntiä tehneille.

Syntiä tehnyt on rikkonut
Jumalan lain eli käskysanan.

Mutta nyt Jeesus on
sovittanut meidät verellään
kärsien meille kuuluvan
kuoleman tuomion.

Ja kun meidät on upotettu Jeesukseen
ja Hänen ristinkuolemaansa,
niin me olemme tuossa Kristuksen
sovitustyössä kuolleet Hänen kanssaan
ja vaellamme nyt Hänessä
kuolleista herätettyinä
Hänen ylösnousemisvoimassaan.

Jumalan laki on toki edelleen
vieläpä ihan uudella ulottuvuudella
säätelemässä meidän elämäämme,
mutta synnin ja kuoleman laki
on jo täytetty Kristuksen kuolemassa.

Sillä elämän hengen laki
Kristuksessa Jeesuksessa
on vapauttanut sinut
synnin ja kuoleman laista.

Laki itsessään
ei ole meitä vapauttanut,
vaan päinvastoin tuominnut.
Mutta synti on saanut jo tuomionsa,
joka pantiin täytäntöön Golgatalla.

Sillä mikä laille oli mahdotonta,
koska se oli lihan kautta heikoksi tullut,

sen Jumala teki,
lähettämällä oman Poikansa
syntisen lihan kaltaisuudessa
ja synnin tähden
ja tuomitsemalla synnin lihassa,

Ja nyt me olemme Kristuksessa
kuolleet synnille.
Synti ei enää ole hallitsijamme
eikä määrääjämme,
vaan meitä ohjaa Elämän Hengen laki.

että lain vanhurskaus
täytettäisiin meissä,
jotka emme vaella lihan mukaan,
vaan Hengen.

Meissä tapahtui mielenmuutos,
kun käännyimme ja uskoimme
Evankeliumin eli Hyvän Sanoman.

Sillä niillä,
jotka elävät lihan mukaan,
on lihan mieli,

mutta niillä,
jotka elävät Hengen mukaan,
on Hengen mieli.

Nyt me ilolla yhdymme
Hengestä syntyneinä Jumalan lapsina
Jumalan lakiin.

Sillä lihan mieli on kuolema,
mutta hengen mieli on
elämä ja rauha;

sentähden että lihan mieli
on vihollisuus Jumalaa vastaan,
sillä se ei alistu Jumalan lain alle,
eikä se voikaan.

Jotka lihan vallassa ovat,
ne eivät voi olla
Jumalalle otolliset.

Lihan mieli on kuolema.
Se halajaa tehdä
synnin lain mukaisia tekoja,
jotka johtavat
iankaikkiseen kuolemaan
eli eroon Jumalasta.

Mutta me halajamme tehdä
Elämän Hengen lain mukaisia tekoja.

Mutta te ette ole lihan vallassa,
vaan Hengen,
jos kerran Jumalan Henki teissä asuu.

Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä,
se ei ole hänen omansa.

Meissä on Elämän Henki,
ja me olemme siirtyneet
kuolemasta Elämään.

Toki asumme edelleen
kuolevaisessa ruumiissa.

Mutta jos Kristus on teissä,
niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden,

mutta henki on elämä
vanhurskauden tähden.

Mutta synteihin kuollut henkemme
on jo herätetty eloon
ja aikanaan myös ruumiimme
kokee saman ihmeen.

Jos nyt hänen Henkensä,
hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista,
asuu teissä,
niin hän,
joka herätti kuolleista
Kristuksen Jeesuksen,

on eläväksitekevä
myös teidän kuolevaiset ruumiinne
Henkensä kautta,
joka teissä asuu.

Ja jonkin verran saamme
myös kokea maistiasia
jo täällä ajassa
ruumiimme eläväksi tekemisestä
esimerkiksi parantumisihmeiden muodossa.

Paavali ei siis nyt enää puhu
uskosta osattomista
vaan Jumalan lapsista.

Nimenomaan Jumalan lapsina
me olemme ensinnäkin
koko ajan oikein suurjännitteessä
Hengen ja lihan välisessä taistelussa,
jota Paavali selvitti edellisessä luvussa.

Nyt hän siirtyy puhumaan siitä,
mitä meidän
kuuliaisina Jumalan lapsina
kuuluisi tehdä maailmassa.

Niin me siis, veljet,
olemme velassa,
mutta emme lihalle,
lihan mukaan elääksemme.

Meillä on siis
Jumalan lapsen velvollisuuksia
eli velkaa Isän Rakkauden tähden.
Meidän kuuluu jakaa
saamaamme Rakkautta eteenpäin.

Missään tapauksessa
emme enää ole velkaa
eli meillä ei enää ole
velvollisuutta synnin palvelemiseen.

Tämän tähden meidän
tulee elää jatkuvassa
mielen uudistuksessa
voidaksemme antaa
itsemme eläväksi pyhäksi
Jumalalle otolliseksi uhriksi
toimelliseen Jumalanpalvelukseen,
josta Paavali ohjeistaa myöhemmin.

Mutta jos emme
anna itseämme eläväksi uhriksi,
niin elämämme on
Jumalan lapsenakin kuollutta.

Sillä jos te lihan mukaan elätte,
pitää teidän kuoleman;
mutta jos te Hengellä
kuoletatte ruumiin teot,
niin saatte elää.

Kysymys ei siis ole siitä,
että meidän pitäisi
teoillamme vahvistaa se,
että me olemme Jumalan lapsia.

Me olemme syntyneet Hengestä
Jumalan lapsiksi.
Ja Paavali vahvistaa vielä sen,
että hän puhuu nyt veljille
eli Jumalan lapsille,
joita Jumalan Henki johdattaa.

Sillä kaikki,
joita Jumalan Henki kuljettaa,
ovat Jumalan lapsia.

Emme siis elä pelossa,
että jos teen väärin,
niin Isä hylkää lapsensa.

Sillä te ette ole saaneet
orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,

Me olemme saaneet lapseuden Hengen
sinetiksi ruumiin lunastuksen päivään saakka.

Ja tämä Henki saa meidät
pienen lapsen tavoin huutamaan:
Isi !

vaan te olette saaneet
lapseuden hengen,
jossa me huudamme:
"Abba! Isä!"

Siis tämä Henki todistaa meille sen,
että me olemme Jumalan lapsia.

Ei se,
kuinka kuuliasia olemme.

Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.

Ja kun olemme Jumalan lapsia
niin me olemme myös perillisiä.
Ja perillisinä meillä on
myös velvollisuuksia.

Velvollisuuksien täyttäminen
ei tee meistä Jumalan lapsia.
Mutta Jumalan lapseus
asettaa meille velvollisuuksia.

Mutta jos olemme lapsia,
niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä
ja Kristuksen kanssaperillisiä,

jos kerran yhdessä
hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.

Siis olemme Kristuksen kanssaperillisiä.
Olemme Hengestä syntyneitä
Jumalan lapsia,
ja jo sen perusteella
Kristuksen kanssaperillisiä
ollen itse asiassa yhtä Hänen kanssaan.

Mutta mitä meille sitten on testamentattu
riippuu siitä, mitä meille on uskottu,
ja miten uskollisia taloudenhoitajia olemme.

Meillä on siis itse kullakin perintöosa.
Ja saamme periä kirkkauden.

Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat
siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.

Me uskovat kärsimme.
Ja ne, jotka ovat paljon kärsineet,
tulevat saamaan myös suuren kirkkauden.

Koko luomakunta on kärsinyt
aivan hirveästi koko
tämän 6000 vuotta,
jonka ajan kuolema on
ollut maan päällä.

Sillä luomakunnan
harras ikävöitseminen
odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.

Sillä luomakunta on alistettu
katoavaisuuden alle
- ei omasta tahdostaan,
vaan alistajan -
kuitenkin toivon varaan,
koska itse luomakuntakin
on tuleva vapautetuksi
turmeluksen orjuudesta
Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.

Tämä luomakunta on alistettu ihmisen tähden.
Siis eläimet eivät tee syntiä.
Eläimillä on yhteys Jumalaan.
Ja tulevat vapautetuksi
katoavaisuuden orjuudesta
Jumalan lasten vapauteen
aivan samoin kuin
me Jumalan lapsetkin.

Sillä me tiedämme,
että koko luomakunta
yhdessä huokaa
ja on synnytystuskissa
hamaan tähän asti;

eikä ainoastaan se,
vaan myös me,
joilla on Hengen esikoislahja,
mekin huokaamme sisimmässämme,
odottaen lapseksi-ottamista,
meidän ruumiimme lunastusta.

Me olemme jo pelastetut.
Mutta ihminen on henki,
joka asuu nyt kuolevaisessa ruumiissa.

Tämä henki oli kuollut
tekemiimme synteihin
ja syntyi uudesti/ylhäältä Hengestä.

Tämä on jo toteutunut.
Me olemme jo Jumalan lapsia.

Sillä toivossa me olemme pelastetut,
mutta toivo, jonka näkee täyttyneen,
ei ole mikään toivo;
kuinka kukaan sitä toivoo,
minkä näkee?

Mutta on toinenkin toivo,
joka ei ole vielä täyttynyt.
Ruumiimme lunastus.
Ja sitä me odotamme
yhdessä luomakunnan kanssa.

Mutta jos toivomme,
mitä emme näe,
niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä.

Eli koko luomakunta huokaa
odottaen tuota vapautusta.

Ja me, joilla on Hengen esikoislahja,
huokaamme ja rukoilemme
tuon iki-ihanan Herran päivän tulemista.

Mutta sitä ennen on vielä
hyvin vaikeat ajat.

Ruumiin lunastus tapahtuu
eri kohderyhmille eri aikoina.

Ja me Krisuksen omat
olemme olleet ahdistuksessa
koko seurakunnan historian ajan.
Ja niin me rukoilemme
ja huokailemme Hengessä.

Samoin myös
Henki auttaa meidän heikkouttamme.

Sillä me emme tiedä,
mitä meidän pitää rukoileman,
niinkuin rukoilla tulisi,

mutta Henki itse rukoilee
meidän puolestamme
sanomattomilla huokauksilla.

Minä olen maailman huonoin rukoilija.
Sydän on täynnä murhetta,
mutta sanoja ei löydy.

Oleellista kuitenkin on,
että sydämeni on kääntynyt
Jumalan puoleen ja linja on auki.

Mutta sydänten tutkija tietää,
mikä Hengen mieli on,
sillä Henki rukoilee
Jumalan tahdon mukaan
pyhien edestä.

Jumalalla on hyvä suunnitelma
jokaista ihmistä kohtaan.

Ja vaikka synti on ensin
vienyt meidät pois
tuosta suunnitelmasta,
niin me palaudumme siihen,
kun synnymme uudesti Hengestä.

Ja silloin me voimme palautua
myös siihen kutsumukseen,
mikä itse kullekin on aivoiteltu.

Sillä ne,
jotka hän on edeltätuntenut,
hän on myös edeltämäärännyt
Poikansa kuvan kaltaisiksi,
että hän olisi esikoinen
monien veljien joukossa;

mutta jotka hän on edeltämäärännyt,
ne hän on myös kutsunut;
ja jotka hän on kutsunut,
ne hän on myös vanhurskauttanut;
mutta jotka hän on vanhurskauttanut,
ne hän on myös kirkastanut.

Jumala kutsuu meitä eri tehtäviin.
Jeesus kirkastettiin Golgatalla.
Jotkut Jumalan edeltätuntevista ihmisistä
ovat juoneet saman maljan.

Mitä me siis tähän sanomme?

Jos Jumala on meidän puolellamme,
kuka voi olla meitä vastaan?

Oli kutsumuksemme mikä tahansa,
niin olemme parhaassa turvassa
toteuttaessamme Jumalan lapsina
tätä kutsumustamme.

Hän,
joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan,
vaan antoi hänet alttiiksi
kaikkien meidän edestämme,
kuinka hän ei lahjoittaisi meille
kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kun Jeesus siirsi
meidät kuolemasta Elämään
kärsien itse meille kuuluvan tuomion,
kuinka Hän ei pitäisi meistä huolen
lahjoittaen kaiken muunkin,
mitä mitä tässä ajassa tarvitsemme,
vaikka meillä onkin maailmassa ahdistus.

Kuka voi syyttää
Jumalan valittuja?
Jumala on se,
joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut,
onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella,
ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Kuka voi meidät erottaa
Kristuksen rakkaudesta?
Tuskako,
vai ahdistus,
vai vaino,
vai nälkä,
vai alastomuus,
vai vaara,
vai miekka?

Kärsimyksemme on loppujen lopuksi
meidän ylenpalttinen voittomme,
jota ei kukaan eikä mikään
voi meiltä ryöstää.

Niinkuin kirjoitettu on:

"Sinun tähtesi
meitä surmataan
kaiken päivää;
meitä pidetään
teuraslampaina".

Mutta näissä kaikissa
me saamme jalon voiton
hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.

Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa
Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
meidän Herrassamme.

Room 8


Olemme päässeet
Jumalan Evankeliumin
eli Roomalaiskirjeen
puoleen väliin
eli huippukohtaan.

Uusi Elämä merkitsee
meille kärsimystä tässä ajassa
mutta valtavaa kirkkautta
tulevassa ajassa.

Paavali siirtyy seuraavaksi
Israelin kohtaloihin.

Israel