Pakanain apostoli joutuu
selvittämään asioita lain tunteville.
Vai ettekö tiedä, veljet
- minä puhun lain tunteville -
että laki vallitsee ihmistä,
niin kauan kuin hän elää?
Niinpä sitoo laki naidun vaimon
hänen elossa olevaan mieheensä;
mutta jos mies kuolee,
on vaimo irti tästä miehen laista.
Sentähden hän saa
avionrikkojan nimen,
jos miehensä eläessä
antautuu toiselle miehelle;
mutta jos mies kuolee,
on hän vapaa siitä laista,
niin ettei hän ole avionrikkoja,
jos menee toiselle miehelle.
Niin, veljeni,
teidätkin on kuoletettu laista
Kristuksen ruumiin kautta,
tullaksenne toisen omiksi,
hänen, joka on kuolleista herätetty,
että me kantaisimme hedelmää Jumalalle.
Laki ei ulkoa käsin
voinut muuttaa ihmistä.
Se vain varjeli ja kasvatti.
Ja laki itse asiassa toi esiin sen,
että synti asuu meissä.
Sillä kun olimme lihan vallassa,
niin synnin himot,
jotka laki herättää,
vaikuttivat meidän jäsenissämme,
niin että me kannoimme
hedelmää kuolemalle,
mutta nyt me olemme
irti laista
ja kuolleet pois siitä,
mikä meidät piti vankeina,
niin että me palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa tilassa
emmekä kirjaimen vanhassa.
Laki ei pitänyt meitä vankeina
vaan synti ja kuolema.
Laki holhosi ja varjeli
kuitenkin täystuholta.
Tämä oli lain tehtävä.
Uudessa Liitossa meitä hallitsee
paljon korkeampi laki
kirjoitettuna suoraan
sydämemme lihatauluihin.
Siis mikään Jumalan laki
ei ole paha,
josta meidät pitäisi vapauttaa.
Eikä laista ole kadonnut
ainoakaan piirto.
Mutta Jumalan laki,
joka annettiin Mooseksen kautta,
oli vain varjo täydellisestä laista.
Mooseksen laki kuitenkin
varjeli Israelin.
Ja nyt me olemme valmiit
ottamaan vastaan
ihan uuden aseman
- Jumalan lapseuden,
jossa meitä ohjaa
Elämän Hengen laki
ja palvelemme Jumalaa
Hengen uudessa olotilassa.
Jos oli vaikea pala nieltäväksi
Jumalan armo,
niin sitä on myös se,
että lain kirjain ei enää
ole holhoojamme.
Ja niin Paavali taas
ottaa esiin uuden lisäkysymyksen.
Mitä siis sanomme?
Onko laki syntiä?
Pois se!
Laki ei ole syntiä.
Eikä meitä ole vapautettu laista.
Meidät on vapautettu synnistä.
Mutta synnin ja kuoleman lakia
meidän ei enää tarvitse täyttää,
koska Jeesus täytti sen.
Jos emme ole Kristuksessa,
niin sitten tuo laki seuraamuksineen
on kohtaava meidät.
Ja itse asiassa jokainen ihminen,
joka ei ole Kristuksessa
on jo hengellisesti kuollut.
Jo ennen Mooseksen lakiakin
oli jokaisen ihmisen sydämeen
kirjoitettu Jumalan laki,
kuten Paavali totesi
jo kirjeen alkupuolella:
Sillä kun pakanat,
joilla ei lakia ole,
luonnostansa tekevät,
mitä laki vaatii,
niin he,
vaikka heillä ei lakia ole,
ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat,
että lain teot
ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä
Mutta Israelin kansa,
jonka kautta luvattu
Pelastaja eli Vaimon siemen
oli tuleva maailmaan,
tarvitsi erityisholhoojan
vaellustaan varten.
Ja niin Jumalan ja Israelin välille
solmittiin aivan erityinen liitto.
Mutta syntiä en olisi tullut tuntemaan
muuten kuin lain kautta;
sillä en minä olisi tiennyt himosta,
ellei laki olisi sanonut:
"Älä himoitse".
Näin laki varjeli Israelin kansan täystuholta,
jota paholainen on koko ihmiskunnalle
jatkuvasti alusta alkaen tavoitellut.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se,
että laki ei vapauttanut himosta.
Aivan samoinkuin kieltolaki
ei estänyt Aadamia syömästä
kiellettyä hedelmää.
Mutta kun synti otti
käskysanasta aiheen,
herätti se minussa
kaikkinaisia himoja;
sillä ilman lakia
on synti kuollut.
Jos Jumala ei olisi säätänyt lakia
Israelin kansalle,
olisi se tuhoutunut väistämättä.
Israel palveli jo
täysin rinnoin paholaista
Aaronin tekemän vasikan ympärillä
samaan aikaan,
kun Jumala antoi kiveen kaivertamansa
kymmenen käskyä Moosekselle.
Ilman lakia olisi siis
ihmiskunta tuhoutunut
ja joutunut paholaisen valtaan
täysimääräisesti,
eikä koskaan olisi voinut tulla
luvattua Vaimon siementä maailmaan.
Laki on hyvä ja pyhä.
Mutta antoi synnille maalitaulun.
Minä elin ennen ilman lakia;
mutta kun käskysana tuli,
niin synti virkosi,
ja minä kuolin.
Niin kävi ilmi,
että käskysana,
joka oli oleva minulle elämäksi,
olikin minulle kuolemaksi.
Laki oli lääke,
joka piti Israelin hengissä.
Mutta syntisairautta se ei poistanut.
Sillä kun synti otti
käskysanasta aiheen,
petti se minut
ja kuoletti minut käskysanan kautta.
Uskon puutteen vuoksi
Aadam rikkoi käskysanan.
Samoin Israel sille annetun lain.
Niin,
laki on kuitenkin pyhä
ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
Laki ei siis suinkaan ole syntiä.
Ja nyt on vielä yhden
jatkokysymyksen paikka.
Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi?
Pois se!
Jälleen yksi järjetön kysymys.
Ja kuitenkin vaikea vastattava.
Ei tietenkään hyvä ole
tullut minulle kuolemaksi.
Synti on tullut minulle kuolemaksi.
Synti - ja kuolema perässä
astuivat minuun,
kun avasin sydämeni oven niille.
Mutta silti laki oli ja on edelleen hyvä.
Ja kiitos lain, minäkin näen sen nyt.
Vaan synti,
että se synniksi nähtäisiin,
on hyvän kautta
tuottanut minulle kuoleman,
että synti tulisi
ylenmäärin synnilliseksi
käskysanan kautta.
Eli minä olen paha,
koska olen myynyt itseni
synnin alaisuuteen.
Sillä me tiedämme,
että laki on hengellinen,
mutta minä olen lihallinen,
myyty synnin alaisuuteen.
Ja edelleen vaikka synti
ei olekaan valtiaani,
niin minä olen taisteluissa
sen kanssa.
Sillä minä en tunne omakseni sitä,
mitä teen;
sillä minä en toteuta sitä,
mitä tahdon,
vaan mitä minä vihaan,
sitä minä teen.
Ja tämä ratkaiseekin lopullisesti sen,
että laki on edellen hyvä.
Mutta jos minä teen sitä,
mitä en tahdo,
niin minä myönnän,
että laki on hyvä.
Niin en nyt enää
tee sitä minä,
vaan synti,
joka minussa asuu.
Miksi minä en ole tuo tekijä.
Koska olen kuollut Kristuksessa.
Mutta vaikka minä olen
kuollut synnille,
niin synti asuu minussa edelleen.
Synti ei ole minun hallitsijani,
mutta ei se ole poiskaan lähtenyt.
Ja nyt asetelma on se,
minkä Paavali kirjoittaa
Galatalaisille:
ja minä elän,
en enää minä,
vaan Kristus elää minussa
Ja siksi
minä haluan tehdä hyvää.
Mutta tuo hyyryläinen
riippuu minussa kiinni.
Sillä minä tiedän,
ettei minussa,
se on minun lihassani,
asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on,
mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon,
minä en tee,
vaan sitä pahaa,
mitä en tahdo,
minä teen.
Jos minä siis teen sitä,
mitä en tahdo,
niin sen tekijä en enää ole minä,
vaan synti, joka minussa asuu.
Niin huomaan siis itsessäni,
minä, joka tahdon hyvää tehdä,
sen lain,
että paha riippuu minussa kiinni;
Synnillä on asumisoikeus meissä.
Mutta tuo hyyryläinen
ei enää ole valtiaamme.
Mutta se asustelee pysyvästi
kodissamme sen joka sopukassa.
Me törmäämme siihen jatkuvasti.
Minkä tahansa kynnyksen yli
menemme huoneesta toiseen,
niin se on sielläkin.
Ruumiimme on
Pyhän Hengen temppeli,
mutta tuossa temppelissä
asuu myös synti.
Ja tuo hyyryläinen
oikein riipuu minussa kiinni.
Se tarrautunut jokaiseen
ruumiin jäseneen minussa.
Mutta enää se ei ole
mieleni vangitsija.
Se ei enää ole
minun elämäni lähde.
Minussa on tapahtunut mielenmuutos
ja tapahtuu jatkuvasti mielenuudistus.
sillä sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.
Ja siksi jokainen uskova ihminen
on jatkuvissa taisteluissa.
Me olemme
kurjia viheliäisiä ihmisiä.
Paavali käyttää adjektiivia
ταλαίπωρος = kärsiväkurja
talaipōros
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut
tästä kuoleman ruumiista?
Jeesus pelastaa meidät
tästä kuoleman ruumiista,
jossa majailee synti.
Mutta niin kauan kuin olemme
tässä ruumiissa,
niin me olemme kärsiviä kurjia
ja sisimpämme
on jatkuva taistelukenttä.
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme, kautta!
Niin minä siis tämmöisenäni
palvelen mielellä Jumalan lakia,
mutta lihalla synnin lakia.
Tätäkö se Uusi Elämä
nyt sitten on.
No sitä se nyt on.
Ja vieläkin enemmän.
Sillä emme pelkästään
ole taisteluissa sisäisesti.
Vaan meitä ympäröi
paha maailma,
jossa meillä on ahdistus.
Room 7
Room 2:14-15
Gal 2:20
Kärsimyksissä 
