Roomalaiskirjeen alkusanat
tekivät kerralla selväksi
Jumalan Evankeliumin.
Hyvän Sanoman siitä,
kuinka Jumala
ja Hänen Vanhurskautensa
ilmenee meissä
Hänen omissaan.
Mutta sitten alkusanojen jälkeen
niin seesteinen rullaus kiskoilla
päättyi heräämiseen
karmeisiin synnin maisemiin.
Meille näytettiin,
minkälainen on
jumalaa vailla oleva ihminen.
Ikkunasta näkyi
Jumalan Vanhurskauden sijasta
ihmisten vääryys.
Tulimme kerralla tietoisiksi siitä,
että synti eli vääryys
on Vanhurskauden vastakohta.
Ja vääryyttä kohtaa tuomio.
Vanhurskaus ja vääryys
ovat oikeastaan oikeudellisia termejä.
Voitaisiin puhua
oikeamielisyydestä ja väärämielisyydestä.
Kun ihminen on ottanut uskon kautta
vastaan Jumalan Sanan
Jeesuksessa Kristuksessa,
niin ihminen on saanut sisimpäänsä
Jumalan Vanhurskauden
eli Jumalan oikeamielisyyden.
Silloin ihminen elää uskosta uskoon
Jumalan Vanhurskaudessa
uskoen eli luottaen Jumalan Sanaan.
Ihiminen,
joka ei elä uskonkuuliaisuudessa
Jumalan Sanaa kohtaan,
elää väärämielisyydessä
ja heijastaa sitä vääryyttä,
mikä alunperin oli syntynyt
kaikkein ihanimman
ja korkea-arvoisimman
kerubin sydämessä.
Kysymyksessä oli ylpeys:
Minä saan istua missä haluan,
enkä halua istua
alempana kuin Jumala.
Ensimmäinen ihmispari
meni lankaan.
Ja vielä tänäkin päivänä
ylpeys tulee esiin kuin
kansalaisoikeutena,
jota marssein vaaditaan.
Sen sijaan ne,
jotka haluavat palvoa Jumalaa
ja olla kuuliaisia Sanalle,
ovat tuomittavina.
Jo ensimmäinen ihmispari
sai lupauksen Jumalalta,
että Vaimon Siemen
tulee pelastamaan
pahan valtaan joutuneen
luomakunnan.
Tämän toteutumisen estämiseksi
paholainen päätti saastuttaa
kaiken ihmissiemenen.
Langenneet Jumalan pojat
yhtyivät ihmisten tyttäriin.
Vedenpaisumus pelasti
viime hetkellä
luomakunnan täystuholta.
Vielä paholainen sai
pelastetun ihmiskunnan
lankeamaan uskonnon kautta
paholaisen palvontaan.
Ja tämä prosessi on edelleen käynnissä,
vaikka silloin Jumala hajotti ihmiset
ympäri maailman
Baabelin tornia rakentamasta.
Jumalan kansa oli saanut alkunsa
uskon isä Aabrahamin myötä.
Aabraham ja Saara eivät vielä
olleet saaneet luvattua lasta.
Loot eli vaarallisilla maisemilla.
Jumalan pitkämielisyys odotti
viime sekunneille saakka.
Ja sitten oli pakko pelastaa ihmiskunta
antamalla sataa tulta ja tulikiveä
Sodoman ja Gomorran ylle.
Sitten alkoi hiljalleen
Jumalan lupauksen täyttyminen.
Saara synnytti Iisakin.
Jumala tarvitsi yhden kansan,
jonka kautta voisi tuoda Pelastajan
maailmaan.
Ja niin Jumala oli kutsunut
epäjumalan palvonnan keskeltä
Abramin.
Ja Aabram sai sitten nimekseen Aabraham.
Korkeasta isästä tuli siis
monien tai paljouden isä.
ja Aabrahamin pojanpoika
sai nimekseen Jaakob,
joka muuttui sitten nimeksi Israel.
Pettäjästä tuli Jumalan ruhtinas.
Maailmaan oli syntynyt
Jumalan kansa. Ruhtinaskansa.
Jo sen esi-isää Aabrahamia
heettiläiset nimittivät
Jumalan ruhtinaaksi.
Ja Jumala antoi lakinsa tuolle kansalle.
Tämä laki oli ankara,
mutta se pelasti
Jumalan ruhtinaskansan tuhoutumasta.
Laki varjeli ja holhosi
tätä yhtä kansaa niskurikansaa
synniltä siinä määrin,
että Jumala saattoi tuoda
oman Poikansa sen kautta maailmaan.
Israelin kansalle annettu laki
siis varjeli sen
täydeltä jumalattomuudelta.
Laki tuomitsi sen rikkojat ankarasti.
Kuitenkin lain ydin jäi tavoittamatta.
Rakkaus oli vaihtunut ylpeydeksi.
Jumalan palvelus
uskonnollisiksi menoiksi.
Ja niin laki,
joka ensin pelasti Israelin kansan
täystuholta,
olikin tullut ansaksi,
joka johti Jumalan kansan
samaan ylpeyteen
pakanakansojen rinnalla
kuin mihin Lucifer lankesi
muiden Jumalan tähtien rinnalla.
Mutta jos sinä kutsut itseäsi
juutalaiseksi ja luotat lakiin
ja Jumala on sinun kerskauksesi
ja tunnet hänen tahtonsa
ja,
opetettuna laissa,
tutkit, mikä parasta on,
ja luulet kykeneväsi olemaan
sokeain taluttaja,
pimeydessä olevien valkeus,
ymmärtämättömien kasvattaja,
alaikäisten opettaja,
sinulla kun laissa on
tiedon ja totuuden muoto:
niin sinäkö,
joka toista opetat,
et itseäsi opeta;
joka julistat,
ettei saa varastaa,
itse varastat;
joka sanot,
ettei saa tehdä huorin,
itse teet huorin;
joka kauhistut
epäjumalia,
kuitenkin olet
temppelin ryöstäjä;
joka laista kerskaat,
häväiset lainrikkomisella
Jumalaa?
Sillä
"teidän tähtenne
Jumalan nimi tulee pilkatuksi
pakanain seassa",
niinkuin kirjoitettu on.
Laki oli jäänyt lihan tasolle.
Ympärileikkaus kyllä on hyödyllinen,
jos sinä lakia noudatat;
mutta jos olet lainrikkoja,
niin sinun ympärileikkauksesi
on tullut ympärileikkaamattomuudeksi.
Ulkoisesti näytti siltä,
että he olivat Jumalan kansa
lakipykälineen.
Mutta sydän ei ollutkaan ympärileikattu.
Se oli yhtä ylpeä kuin Luciferilla.
Kun sen sijaan,
laista tietämättömät pakanat
noudattivat heidän sydämeensä
kirjoitettua Jumalan lakia,
ja olivat näin
ilman ulkoista ympärileikkausta
ympärileikatut sydämeltä.
Jos siis ympärileikkaamaton
noudattaa lain säädöksiä,
eikö hänen
ympärileikkaamattomuutensa
ole luettava
ympärileikkaukseksi?
Ja tätä asiaa
kiihkouskonnolliset juutalaiset
eivät millään tahtoneet ymmärtää.
Vaikka olivat tulleet
Jeesukseen uskoviksi
he tahtoivat edelleen,
että pakanatkin noudattaisivat
Israelin kansalle annettua
ympärileikkaussäädöstä.
Vaikka pakanauskovat olivat
jo suoraan päässeet
ympärileikkauksen päämäärään,
johon juutalaiset eivät olleet päässeet
lihan ympärileikkauksella.
Ja luonnostaan ympärileikkaamaton,
joka täyttää lain,
on tuomitseva sinut,
joka lainkirjaiminesi
ja ympärileikkauksinesi
olet lainrikkoja.
Siis todellista Jumalan kansaa
ovatkin sydämeltä ympärileikatut.
Sillä ei se ole juutalainen,
joka vain ulkonaisesti on juutalainen,
eikä ympärileikkaus se,
joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu;
vaan se on juutalainen,
joka sisällisesti on juutalainen,
ja oikea ympärileikkaus
on sydämen ympärileikkaus
Hengessä, ei kirjaimessa;
ja hän saa kiitoksensa,
ei ihmisiltä, vaan Jumalalta.
Pelkkä ulkoinen ympärileikkaus
ei ollut lain noudattamista.
Siihen piti sisältyä
jo Vanhan Testamentin mukaan
huulten, korvien ja sydämen
ympärileikkaus.
Tämä ei kuitenkaan
monestikaan toteutunut
Israelin kansan keskuudessa
heidän epäuskonsa tähden.
Mutta onneksi
Jumala on uskollinen.
Room 2:17-29
Jumalan Uskollisuus 
Lähetetty: 18.11.2020 09:28