Paavalin kirje Roomalaisille
alkaa poikkeuksellisesti. Hän heittää ensimmäiseksi
itsensä ulos näyttämöltä.
Hän ei halua lukijoiden näkevän
mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen,
jolta oli ilmestyksen kautta saanut
Jumalan evankeliumin julistettavaksi.
Ja itse asiassa hän julistaa
Jumalan evankeliumin
jo kirjeensä ensimmäisessä virkkeessä.
Roomalaiskirjeen aloitus
on jotenkin verrattavissa
Ilmestyskirjan aloitukseen.
Johannes tuo myös heti kättelyssä
esiin Jeesuksen.
Kirjaimellisesti kääntäen
Ilmestyskirja alkaa sanoin:
Paljastus Jeesuksen Kristuksen ...
Johannes haluaa heti ensimmäiseksi
kiinnittää lukijoiden katseet Jeesukseen,
ja niin tekee myös Paavali
aloittaessaan julistamaan sitä,
minkä oli niin erinomaisten
ilmestysten eli paljastusten kautta
saanut tiedoksi suoraan Jeesukselta.
Muutakin yhteneväistä
löytyy Johannekselta ja Paavalilta.
Johannes kirjoitti
Jeesuksen sanelusta
seitsemän seurakuntakirjettä
ja lähetti ne Jeesuksen käskystä
eri paikkakuntien seurakuntiin.
Jokainen niistä alkaa näin:
... seurakunnan enkelille kirjoita
Samoin Paavali kirjoittaa
seitsemälle seurakunnalle.
Ja mainitsee kirjeissään
vastaanottajan.
tessalonikalaisten
seurakunnalle
...
Galatian
seurakunnille
...
Korintossa olevalle
Jumalan seurakunnalle
...
Roomassa oleville
Jumalan rakkaille
...
Efesossa
oleville pyhille
...
Kolossassa
asuville pyhille
...
pyhille Kristuksessa Jeesuksessa,
jotka ovat Filippissä
Kaikki muut tervehdykset
alkoivat suoraan
vastaanottajan maininnalla,
mutta Roomalaiskirjeessä
se tulee vasta sen jälkeen,
kun Paavali on esitellyt itse
Sanoman.
Roomalaiskirje on siis
luonteeltaan aivan erityinen
koko maailmaan (= Rooma)
julistettava Jumalan Evankeliumi.
Ja tämän evankeliumin
Paavali oli saanut tiedoksi
suoraan Jeesukselta.
Hän oli julistanut sitä
jo esimerkiksi Galatalaisille,
ja muistuttaa heitä siitä
Galatalaiskirjeessä näin sanoen:
Sillä minä teen teille tiettäväksi,
veljet,
että minun julistamani evankeliumi
ei ole ihmisten mukaista;
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut,
eikä sitä ole minulle opetettu,
vaan Jeesus Kristus
on sen minulle ilmoittanut.
Paavali oli asetettu pakanain apostoliksi.
Ja galatalaiset totisesti olivat olleet
syvässä pakanuudessa.
Paavali, apostoli,
virkansa saanut,
ei ihmisiltä eikä ihmisen kautta,
vaan Jeesuksen Kristuksen kautta
ja Isän Jumalan,
joka on hänet kuolleista herättänyt
Mutta paha paholainen oli
vempauttamassa heitä taas
pakanuuteen eli uskon sijasta
uskonnon muotomenoihin.
Minua kummastuttaa,
että te niin äkkiä käännytte hänestä,
joka on kutsunut teidät
Kristuksen armossa,
pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen;
on vain eräitä,
jotka hämmentävät teitä
ja tahtovat vääristellä
Kristuksen evankeliumin.
Mutta vaikka me,
tai vaikka enkeli taivaasta
julistaisi teille evankeliumia,
joka on vastoin sitä,
minkä me olemme teille julistaneet,
hän olkoon kirottu.
Roomassa Paavali ei ollut käynyt.
Hän julistaa heille
tämän kirjeen kautta
Jumalan Evankeliumin.
Matteus, Markus ja Luukas
samoinkuin Johannes
ovat tallentaneet meille
Jeesuksen elämäkerran.
Ja toki niistä löytyy evankeliumi
- Valtakunnan evankeliumi -
eli ilmoitus
tulevasta Jumalan Valtakunnasta.
Mutta Jeesus paljasti
useita salaisuuksia
vasta Paavalille.
Yksi näistä salaisuuksista on
armon evankeliumi.
Jeesus antoi suoraan Paavalille
- pakanain apostolille -
ilmestyksen kautta tiedoksi
tämän nyt meneillään olevan
armotalouskauden salaisuuden.
Tästä Paavali kertoo
Efesolaisille näin:
Sen takia minä,
Paavali,
teidän, pakanain,
tähden
Kristuksen Jeesuksen
vanki,
notkistan polveni -
olette kaiketi kuulleet siitä
Jumalan armon taloudenhoidosta,
mikä on minulle
teitä varten annettu,
että näet tämä salaisuus on
ilmestyksen kautta
tehty minulle tiettäväksi,
niinkuin olen siitä
edellä lyhyesti kirjoittanut
Salaisuus viittaa
nyt meneillään olevaan
armotalouskauteen,
johon hänen julistamansa
armon evankeliumi liittyy.
Siis Paavali ei saanut
julistamaansa evankeliumia tiedoksi
esimerkiksi Jeesuksen opetuslapsilta.
Hän sai sen suoraan Jeesukselta
ihmeellisten ilmestysten kautta.
Jopa niin ihmeellisten,
että Jumalan täytyi sallia
Paavalin lihaan pistin,
jotta Paavali ei ylpeilisi.
Ja etten niin erinomaisten
ilmestysten tähden ylpeilisi,
on minulle annettu lihaani pistin,
saatanan enkeli,
rusikoimaan minua,
etten ylpeilisi.
Mitä sitten on Armon Evankeliumi.
Armo ei ole sormien läpi katsomista.
Vanhurskas Jumala ei voi niin tehdä.
Jos Hän tekisi niin,
emme ikinä pääsisi eroon
paholaisestakaan,
vaan Jumalan täytyisi päästää
paholainenkin joukkoineen taivaaseen
olemaan meidän kiusanamme
aina ja iankaikkisesti.
Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa,
joka otti päälleen
meidän syyllisyytemme
ja kärsi siitä aiheutuvan
Jumalan vanhurskaan tuomion.
Ja niin Jumala voi
sormien läpi katsomatta
lukea meidät syyttömiksi
eli vanhurskauttaa meidät,
koska Hänen ainokainen Poikansa
otti päälleen rikkomuksemme
ja näin sovitti meidät Jumalan kanssa.
Raamatussa synti ja velka
ovat ikäänkuin synonyymeja.
Jos joku maksaa jonkun ihmisen velat,
niin silloin tämä ihminen on vapaa
veloistaan ja niiden seurauksista.
Jeesus maksoi
koko ihmiskunnan syntivelan.
Siksi Paavali sanookin
evankeliuminsa alkujakeissa,
että Jumalan evankeliumi
on nimenomaan ilosanoma
Hänen Pojastaan.
Jumalan Evankeliumi
on siis
Edeltä luvattu
Jumalan Suosion eli Armon
Evankeliumi
Hänen Pojastaan.
Paavalin alkulause
ei kuitenkaan pääty tähän,
vaan virke jatkuu
lyhyellä analyysilla
Jumalan Pojasta.
Paavali julistaa siis jo
heti ensimmäisessä virkkeessään
Jumalan Evankeliumia.
Paavali,
Jeesuksen Kristuksen palvelija,
kutsuttu apostoli,
erotettu julistamaan
Jumalan evankeliumia,
jonka Jumala on edeltä luvannut
profeettainsa kautta
pyhissä kirjoituksissa,
hänen Pojastansa
- joka lihan puolesta on syntynyt
Daavidin siemenestä
ja pyhyyden hengen puolesta
kuolleistanousemisen kautta
asetettu Jumalan Pojaksi voimassa -
Jeesuksesta Kristuksesta,
meidän Herrastamme
Jumalan Poika
Isän rinnalta/povesta/helmasta
tuli ihmisruumiiseen,
jonka Jumala valmisti neitsyen kohtuun.
Pojan kuolema ristillä
ja sitä seuraava ruumiin ylösnousemus
oli osoitus siitä,
että nyt Pojalla oli kaikki valta.
Tästä vallasta ja voimasta
me tulemme osallisiksi
ja tulemme itsekin
Jumalan lapsiksi
ottamalla Hänet vastaan
ja uskomalla Hänen nimeensä.
Mutta Roomalaiskirjeen
ensimmäinen virke jatkuu edelleen.
Nyt Paavali jatkaa alkulausetta
ilmaisten syyn sille,
miksi hän julistaa
Jumalan Evankeliumia
Hänen Pojastaan.
jonka kautta me olemme saaneet
armon ja apostolinviran,
että syntyisi uskon kuuliaisuus
hänen nimeänsä kohtaan
kaikissa pakanakansoissa,
joihin tekin,
Jeesuksen Kristuksen kutsumat,
kuulutte:
Kysymyksessä on siis myös
uskon kuuliaisuuden evankeliumi.
Kuuliaisuus ja uskominen
tulevat kumpikin
samasta sanajuuresta:
Jos panemme
täyden luottamuksemme
Poikaan,
meillä on iankaikkinen elämä.
Ja nyt Paavali kirjoittaa
Roomassa oleville
uskon kuuliaisuudessa
eläville Jumalan rakkaille.
Näille Paavali toivottaa
Armoa ja Rauhaa.
Ja tähän päättyy
Roomalaiskirjeen
seitsemän jaetta pitkä virke
eli Alkulause.
Koska tämä kirje on
Jumalan Evankeliumi,
niin Paavali pohjustaa
sen näin täydellisesti,
ennenkuin mainitsee
Vastaanottajan.
kaikille Roomassa oleville
Jumalan rakkaille,
kutsutuille pyhille.
Armo teille ja rauha Jumalalta,
meidän Isältämme,
ja Herralta
Jeesukselta Kristukselta!
Room 1:1-7
Ilm 1
Gal 1:1-12
Ef 3:1-3
2 Kor 12:7
Tervehdys 
