Raamattu on Jumalan omasivu

Matteus (17:10-13) kirjoitti:

Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen:
"Miksi sitten kirjanoppineet sanovat,
että Eliaan pitää tulla ensin?"

Jeesus vastasi ja sanoi:
"Elias tosin tulee ja asettaa kaikki kohdalleen.
Mutta minä sanon teille, että Elias on jo tullut.
Mutta he eivät tunteneet häntä,
vaan tekivät hänelle, mitä tahtoivat.
Samoin myös Ihmisen Poika saa kärsiä heiltä."

Silloin opetuslapset ymmärsivät
hänen puhuneen heille Johannes Kastajasta.

Elias tai Elia on jo tullut, eikä Elias tai Elia tule enää toista kertaa säkkipukuisena todistajana.


Jeesus sanoi totuuden. He eivät tunnistaneet Eliasta ja surmasivat Eliaksen.


Toinen säkkipukuisista todistajista ei myöskään ole Eenok. Ihmiselle on määrätty kerran eläminen maanpäällä, sitten tulee tuomio. On vain yksi ainoa elämä.


Lisäksi, liha ja veri eivät peri taivasten valtakuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että lihaa ja verta oleva keho ei voi diirtyä Jumalan kolmanteen taivaaseen ja säilyä hengissä. Se on mahdottomuus, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, ja tämä poikkeus on ylösnousemus uudessa katoamattomassa kehossa.

Eenok otettiin Jumalan kolmanteen taivaaseen kyllä kokematta kuolemaa maanpäällä. Elia ei kuollut maanpäällä, mutta lihaa ja verta oleva Eenokin keho ei voinut toisen taivaan jälkeen siirtyä elossa kolmanteen taivaaseen kodka kolmas taivas on kokonasn toinen ulottuvuud jonne ri mikään materia voi mennä.
Koska Eenok ei ole vielä kokenut ylösnousemusta, ei Eenok voi olla lihaa ja verta olevassa kehossa Jumalan kolmannessa taivaassa. Vain Jeesuksella on kaiken esikoisena katoamaton ylösnousemuskeho. Missä kehossa Eenok ditten on Jumalan kolmannessa taivaassa? Henkiruumiissa, hengessä, taivaallisessa kehossa. Palaako kukaan taivaallisessa kehossa oleva fyysisesti maanpäälle, ennen ensimmäistä ylösnousemusta ja Jeesuksen toista tulemusta? Ei palaa. Vasta Ilm.19 luvussa myös Elias ja Eenok palaavat ratsastaen valkoisilla hevosilla Jeesuksen perässä taivaasta alas maanpäälle. Ilm.19 ja Juuda.7


Keitä säkkipukuiset todistajat ditten Raamatun mukaan ovat?

He ovat Jeesuksen ylösnousemuksen todistajia, jotka jäivät tänne elossa, ja kuolevat vasta kun Jeesus palaa takaisin, toisen tulemuksensa ollessa käsillä.

Säkkipukuiset todistajat ovat miehiä. Kaksi miestä.

Säkkipukuiset todistajat ovat profeettoja ja profetoivat.

Säkkipukuisrt todistajat ovat juutalaisia.

Säkkipukuiset todistajat ovat apostoleita.

Säkkipukuiset todistajat todistivat Jeesuksen kuoleman ja kuolleista ylösnousemuksen ja taivaaseen nousemisen silminnäkijöinä paikanpäällä.


Ilmestyskirjan Johannes on toinen näistä säkkipukuisista todistajista.


02.02.2025 18:00

Johanneskin kuitenkin kuolee pedon sotiessa sitä vastaan Ilmestyskirjan tapahtumissa. Johanneksen ruumis näkyy Jerusalemin kaduilla ja satelliitti ja verkko televisioissa ympäri maapallon ja ihmiset juhlivat kahden säkkipukuisen todistajan kuolemaa ja lähettävät toisilleen lahjoja kuin jouluna.


Eli opetuslasten luulo, että Apostoli Johannes ei kuolisi, oli väärä käsitys. Jeesus vain tahtoi minun ymmärrykseni mukaan, että Johannes jää tänne eloon, kunnes Jeesus palaa toisessa tulemuksessaan.

Tiedän, että tämä palaaminen tulkitaan yleisimmin, niin että kitkastusvuori kokemus oli se, mutta minun logiikkaani ja sydämen puheeseen se ei vain sovi.

Uskon, että Jeesus pystyi tekemään vanhenemattomuus ihmeenkin ja teki sen Apostoli Johannekselle ja jollekkin toiselle Apostolille myös.

Apostoli Johannes ei maista kuolemaa, ennenkuin Jeesuksen toinen tulemus on käsillä ja Hän palaa takaisin kirkkaudessaan alas taivaasta määnpäälle.


02.02.2025 18:56

Perimätiedon mukaan Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Apostoli Jihannes yritettiin murhata marttyyrina öljypadassa keittämällä,mutta tulikuuma öljy ei mitenkään vahingoittanut Apostoli Johannesta ja häntä ei kyetty murhaamaan edes palavassa öljypadassa keittämällä.


04.02.2025 08:22

Johanneksen evankeliumi:
21:1 Sen jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla; ja hän ilmestyi näin: >> Jakeen lisätiedot
21:2 Simon Pietari ja Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, ja Natanael, joka oli Galilean Kaanasta, ja Sebedeuksen pojat sekä kaksi muuta hänen opetuslapsistaan olivat yhdessä.
21:3 Simon Pietari sanoi heille: "Minä menen kalaan". He sanoivat hänelle: "Me lähdemme myös sinun kanssasi". Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen; mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.
21:4 Ja kun jo oli aamu, seisoi Jeesus rannalla. Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet, että se oli Jeesus.
21:5 Niin Jeesus sanoi heille: "Lapset, onko teillä mitään syötävää?" He vastasivat hänelle: "Ei ole".
21:6 Hän sanoi heille: "Heittäkää verkko oikealle puolelle venhettä, niin saatte". He heittivät verkon, mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös kalojen paljouden tähden.
21:7 Silloin se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, sanoi Pietarille: "Se on Herra". Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, vyötti hän vaippansa ympärilleen, sillä hän oli ilman vaatteita, ja heittäytyi järveen.
21:8 Mutta muut opetuslapset tulivat venheellä ja vetivät perässään verkkoa kaloineen, sillä he eivät olleet maasta kauempana kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.
21:9 Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää.
21:10 Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita nyt saitte".
21:11 Niin Simon Pietari astui venheeseen ja veti maalle verkon, täynnä suuria kaloja, sata viisikymmentä kolme. Ja vaikka niitä oli niin paljon, ei verkko revennyt.
21:12 Jeesus sanoi heille: "Tulkaa einehtimään". Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä häneltä: "Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra.
21:13 Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille, ja samoin kalan.
21:14 Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa.
21:15 Kun he olivat einehtineet, sanoi Jeesus Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Ruoki minun karitsoitani".
21:16 Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani".
21:17 Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: "Olenko minä sinulle rakas?" ja vastasi hänelle: "Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas". Jeesus sanoi hänelle: "Ruoki minun lampaitani.
21:18 Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo."
21:19 Mutta sen hän sanoi antaakseen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Ja tämän sanottuaan hän lausui hänelle: "Seuraa minua".
21:20 Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: "Herra, kuka on sinun kavaltajasi?"
21:21 Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: "Herra, kuinka sitten tämän käy?"
21:22 Jeesus sanoi hänelle: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua."
21:23 Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"
21:24 Tämä on se opetuslapsi, joka todistaa näistä ja on nämä kirjoittanut; ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on tosi.
21:25 On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.


04.02.2025 20:50

Kokoajan on kyse Jeesuksen toisesta tulemuksesta.
Apostoli Johannes ei kuole, ENNENKUIN Jeesus tulee toisessa tulemuksessaan takaisin.

Eli luulo, että Apostoli Johannes ei koskaan kuolisi, oli väärä.

Apostoli Johannes kyllä kuolee, mutta vasta Herran päivänä, Jerusalemin kadulla, kun Jeesuksen toinen tulemus on käsillä.

Eli Johannes jäi tänne maanpäälle elämään, niin pitkäksi aikaa kunnes Jeesus palaa takaisin toisessa tulemuksessaan fyysisesti valkoisella hevosella ratsastaen.

Mistä siis tuli muille luulo, että Apostoli Johannes ei ollenkaan kuolisi?

Mitä Jeesuksen on täytynyt sanoa ja sanoikin Raamatun mukaan, jotta tämä väärä käsitys pääsi syntymään muille kuulijoille??

Jeesus sanoi:

"Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"

Eli Jeesus tahtoi, että apostoli Johannes jää tänne maanpäälle eloon, siihen asti kunnes Jeesus tulee takaisin maanpäälle toisessa tulemuksessaan.

Tämä selittää sen väärän luulon, että Apostoli Johannes ei kuolisi, koska heillä oli jo tiedossa Raamatun opetus, jossa on selvitetty, se kuinka Jeesuksen toisessa tulemuksessa kuolleet heräävät ja pyhät ja valitut kootaan Herran eteen ja he pääsevät suoraan Jeesuksen luo.

Jos Jeesus olisi vain tarkoittanut, että Apostoli Johannes jää Genessaretin järven rannalle kuuden päivän ajaksi odottamaan, kunnes Jeesus palaisi takaisin kuuden päivän kuluttua Apostoli Johanneksen luokse, niin ei silloin kukaan järkevä sen sanan kuullut alkaisi puhua Apostoli Johanneksen kuolemasta ja varsinkaan alkaisi tämän perusteella epäillä ja uskoa jotain niin älytöntä, että Apostoli Johannes EI KUOLISI ollenkaan!!!????

LISÄKSI JEESUS PUHUI SIITÄ, KUINKA OPETUSLASTEN JA APOSTOLIEN JOUKOSSA OLI MUUTAMIA, JOTKA EIVÄT MAISTA KUOLEMAA, ENNENKUIN HE NÄKEVÄT JEESUKSEN TOISEN TULEMUKSEN KUNNIASSAAN.

KUOLIKO KUKAAN HEISTÄ TUON KUUDEN PÄIVÄN ODOTUKSEN AIKANA? EI KUOLLUT!!!

MIKSI SITTEN JEESUKSEN MUKAAN, OLI VAIN MUUTAMIA HEIDÄN JOUKOSSAAN JOTKA EIVÄT KUOLISI, KUN KUKAAN HEISTÄ EI KUOLLUT!!!!!???????? KAIKKI JÄIVÄT ELOON KOKEMAAN KIRKASTUSVUORI Kokemuksen


05.02.2025 19:51

Alkutekstin mukaan:


235 [e] ἀλλ’
all’ but, Conj
1437 [e] Ἐὰν
Ean If Conj
846 [e] αὐτὸν
auton him PPro-AM3S
2309 [e] θέλω
thelō I desire V-PSA-1S
3306 [e] μένειν
menein to remain V-PNA
2193 [e] ἕως
heōs until Conj
2064 [e] ἔρχομαι,
erchomai I come, V-PIM/P-1S
5101 [e] τί
ti what [is it] IPro-NNS
4314 [e] πρὸς
pros to Prep
4771 [e] σέ;
se you? PPro-A2S


05.02.2025 21:24

SUOMEKSI:

"Mutta jos hänet minä kaipaamalla haluan ,( Desire= halu, kaipaus, toive, mielihalu) jäävän pysymään ( remain= olla jäljellä, pysyä, pysytellä, jäädä ) kunnes minä tulen ( come= tulla, palata ) mitä se sinulle kuuluu"

Eikös tuossa lue juuri teoriasi kumoava jae:

Joh.
21:23 Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: "Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?"

Jos ... Minä tahtoisin
Siis ... Jeesus ei tahtonut.

Emil kirjoitti:
Apostoli Johannes ei kuole, ENNENKUIN Jeesus tulee toisessa tulemuksessaan takaisin.

Mitään tällaista Jeesus ei sanonut.

Eikä puhunut tuossa
mitään säkkipukuisista todistajista.

Mutta mitä tulee säkkipukuisiin todistajiin,
niin he kuolevat ennen Jeesuksen toista tulemusta.

Jos minä tahdon on sama asia ilman kysymysmerkkiä, kuin "kun minä tahdon". Kyse on siitä, että Jeesus tahtoi niin ja se mitä Jeesus tahtoi, ei muille kuulu.


Jumalalla on hyvä syy, jättää kahden säkkipukuisen todistajan henkilöllisyys avautuvaksi, vasta kunnes he aloittavat todistamisensa Jerusalemissa, Israelissa. Raamattu ei myöskään sano missään kohden että he tulisivat alas taivaasta, mutta heidän nouseminen taivaaseen kaikkien nähden pilvessä, kyllä manitaan.

Emil kirjoitti:
Jos minä tahdon on sama asia ilman kysymysmerkkiä, kuin "kun minä tahdon". Kyse on siitä, että Jeesus tahtoi niin ja se mitä Jeesus tahtoi, ei muille kuulu.

"Jos" ilmaisee ehtoa ja viittaa epävarmaan tilanteeseen. "Kun" taas viittaa johonkin, jonka odotetaan tapahtuvan varmuudella. Vielä pakkaan kun lisätään "tahtoisin" niin ei jää edes senkään vertaa jossiteltavaa.

Alkuteksti kertoo toisin. Kyse ei alkutekstin mukaan ole siitä, että Jeesus olisi jotenkin kysyvä tai epävarma tahdossaan tässä kyseisessä kohdassa.

Alkutekstin sanoma on hyvin selkeä:

Pietari oli juuri saanut kuulla,
millaisella kuolemalla oli kuoleva.

Ja niin häntä kiinnosti tietää
sama asia Johanneksesta.

Ja tähän uteluun Jeesus vastaa
tekemällä kerralla selväksi,
että se asia ei kuulu Pietarille.

Johannes (21:22) kirjoitti:
mitä se sinuun koskee

Emil kirjoitti:Alkutekstin mukaan:


235 [e] ἀλλ’
all’ but, Conj
1437 [e] Ἐὰν
Ean If Conj
846 [e] αὐτὸν
auton him PPro-AM3S
2309 [e] θέλω
thelō I desire V-PSA-1S
3306 [e] μένειν
menein to remain V-PNA
2193 [e] ἕως
heōs until Conj
2064 [e] ἔρχομαι,
erchomai I come, V-PIM/P-1S
5101 [e] τί
ti what [is it] IPro-NNS
4314 [e] πρὸς
pros to Prep
4771 [e] σέ;
se you? PPro-A2S

Hyvä.Kiitos. Siinä on sana "jos"(eng. "if"), ei "kun". Jos Jeesus olisi tahtonut sanoa, että Johannes jää, hän olisi käyttänyt sanaa "kun".


06.02.2025 18:38

sitäpaitsi tuo θέλω on subjunktiivissa, eli jos minä haluaisin on oikein hyvä käännös mielestäni.

"Subjunktiivi on verbin tapaluokka, jolla ilmaistaan epävarmuutta, toivetta tai muuta vastaavaa." (Wiki)

Johannes on juuri
kuin päättänyt evankeliuminsa
luvun 20 loppujakeissa:

Johannes (20:30-31) kirjoitti:
Paljon muitakin tunnustekoja,
joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan,
Jeesus teki opetuslastensa nähden;

mutta nämä ovat kirjoitetut,
että te uskoisitte,
että Jeesus on Kristus,
Jumalan Poika,
ja että teillä uskon kautta
olisi elämä hänen nimessänsä.

Mutta sitten
verhot näyttämön edestä
aukeavat vielä kerran,
ja valtava pettymys valtaa yleisön.

Heidän mielessään kun pyöri vielä
päättyneen luvun niin valtava visio
mahtavasta tulevaisuudesta
ja evankeliumin voittokulusta.

Johannes (20:19-23) kirjoitti:
Samana päivänä,
viikon ensimmäisenä,
myöhään illalla,
kun opetuslapset olivat koolla
lukittujen ovien takana,
juutalaisten pelosta,
tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään
ja sanoi heille:

"Rauha teille!"

Ja sen sanottuaan
hän näytti heille kätensä ja kylkensä.

Niin opetuslapset iloitsivat
nähdessään Herran.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen:

"Rauha teille!

Niinkuin Isä on lähettänyt minut,
niin lähetän minäkin teidät."

Ja tämän sanottuaan
hän puhalsi heidän päällensä
ja sanoi heille:

"Ottakaa Pyhä Henki.
Joiden synnit te anteeksi annatte,
niille ne ovat anteeksi annetut;
joiden synnit te pidätätte,
niille ne ovat pidätetyt."

Ja kaiken huipentuma oli,
että epäuskoisin Tuomaskin
tuli uskovaksi
Jeesuksen järjestämässä terapiassa.

Johannes (20:24-29) kirjoitti:
Mutta Tuomas,
jota sanottiin Didymukseksi,
yksi niistä kahdestatoista,
ei ollut heidän kanssansa,
kun Jeesus tuli.

Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle:

"Me näimme Herran."

Mutta hän sanoi heille:

"Ellen näe
hänen käsissään naulojen jälkiä
ja pistä sormeani naulojen sijoihin
ja pistä kättäni hänen kylkeensä,
en minä usko".

Ja kahdeksan päivän perästä
hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa,
ja Tuomas oli heidän kanssansa.

Niin Jeesus tuli,
ovien ollessa lukittuina,
ja seisoi heidän keskellään
ja sanoi:

"Rauha teille!"

Sitten hän sanoi Tuomaalle:

"Ojenna sormesi tänne
ja katso minun käsiäni,
ja ojenna kätesi
ja pistä se minun kylkeeni,
äläkä ole epäuskoinen,
vaan uskovainen".

Tuomas vastasi ja sanoi hänelle:

"Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Jeesus sanoi hänelle:

"Sentähden,
että minut näit,
sinä uskot.

Autuaat ne,
jotka eivät näe
ja kuitenkin uskovat!"

Tähän ihmeistä suurimpaan
päättyi Johanneksen evankeliumi
edellä lainaamillani päätössanoilla.

Ja niin
jos yleisön rytmikkäät tapautukset
saavat sulkeutuneen verhon
vielä aukeamaan,
niin ilman muuta he saisivat
nähdä opetuslasten joukon
levittämässä valtavaa sanomaa
kuolleista nousseesta Jeesuksesta,
joka vahvistaisi sanoman
sitä seuraavin ihmein ja merkein.

Ja sitten verhot alkavat aueta.
Jännitys tiivistyy.
Onko edessä rukouskokous.
Ehkä parantamiskokous.

Ee..ee..ii

Vielä kerran kohtaammekin Jeesuksen
ja hänen surkeat opetuslapsensa
nälkäisinä, toivottomina, suuntaa vailla,
aamusumun sokaisemina,
ulkona kaikesta.

Johannes (21:1) kirjoitti:
Sen jälkeen
Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen
Tiberiaan järven rannalla;
ja hän ilmestyi näin:

Yleisön odottavat silmät ja korvat
joutuvatkin todistamaan
suurta pettymystä
- läts läts läts läts läts -
johon Pietari jälleen kerran
johdattaa niin yleisön
kuin opetuslapsetkin.

Johannes (21:2-3) kirjoitti:
Simon Pietari ja Tuomas,
jota sanottiin Didymukseksi,
ja Natanael,
joka oli Galilean Kaanasta,
ja Sebedeuksen pojat
sekä kaksi muuta
hänen opetuslapsistaan
olivat yhdessä.

Simon Pietari sanoi heille:

"Minä menen kalaan."

He sanoivat hänelle:

"Me lähdemme myös sinun kanssasi".

Niin he lähtivät ja astuivat venheeseen;
mutta eivät sinä yönä saaneet mitään.

Opetuslapsijoukko
nälkäkuoleman partaalla.
Ei tämän näin pitänyt mennä.

Jokin on vielä pahasti pielessä.
Ja se jokin on Pietari.

Jos ei Pietaria saada kuntoon,
niin sitten ei mistään tule mitään.

Ja niin Jeesus saapuu paikalle
väsyneen ja uupuneen
kalastajajoukon luo
aamuvarhaisella.

Johannes (21:4-5) kirjoitti:
Ja kun jo oli aamu,
seisoi Jeesus rannalla.

Opetuslapset eivät kuitenkaan tienneet,
että se oli Jeesus.

Niin Jeesus sanoi heille:

"Lapset,
onko teillä mitään syötävää?"

He vastasivat hänelle:

"Ei ole".

Kummallista.

Ammattikalastajat ovat kai
unohtaneet tiedot ja taidot
kolmen vuoden aikana,
kuinka kalaa saadaan.

Satunnainen kulkija rannalla
antaa ohjeita.

Johannes (21:6) kirjoitti:
Hän sanoi heille:

"Heittäkää verkko
oikealle puolelle venhettä,
niin saatte".

He heittivät verkon,
mutta eivät jaksaneet vetää sitä ylös
kalojen paljouden tähden.

Nyt koho värähtää
Johanneksen sydämessä.
Se on Jeesus.
Ja Pietari kirjaimellisesti kääntäen
heitti itsensä mereen
kuin kelvottoman kalan.

Johannes (21:7) kirjoitti:
Silloin se opetuslapsi,
jota Jeesus rakasti,
sanoi Pietarille:

"Se on Herra".

Kun Simon Pietari kuuli,
että se oli Herra,
vyötti hän vaippansa ympärilleen,
sillä hän oli ilman vaatteita,
ja heittäytyi järveen.

Pietari jäi järveen,
mutta muut opetuslapset
lähestyivät rantaa
yrittäen raahata kalansaalista perässään.

Johannes (21:8) kirjoitti:
Mutta muut opetuslapset
tulivat venheellä
ja vetivät perässään verkkoa kaloineen,
sillä he eivät olleet maasta kauempana
kuin noin kahdensadan kyynärän päässä.

Mutta rannalla heitä
odotti ihmeellinen näky.

Tuo satunnainen kulkija
oli jostain jo saanut kalaa.
Ja leipääkin oli hiilloksella.

Tässä on jotakin tuttua.

Johannes (21:9) kirjoitti:
Kun he astuivat maalle,
näkivät he siellä hiilloksen
ja kalan pantuna sen päälle,
sekä leipää.

Tämä ei ollut ensimmäinen
leipä- ja kalaihme.

Ja kun niitä muistelee,
niin opetuslapset kyllä jo tiesivät,
että tuo kala ja leipä hiilloksella
olisi riittänyt heille vasin mainiosti,
mutta Jeesus käski heitä kuitenkin
tuon ison kalansaaliin tuomaan.

Ja niin Pietarikin syttyy.

Johannes (21:11) kirjoitti:
Niin Simon Pietari astui venheeseen
ja veti maalle verkon,
täynnä suuria kaloja,
sata viisikymmentä kolme.

Ja vaikka niitä oli niin paljon,
ei verkko revennyt.

Pettymyksen kokenut yleisö
alkaa tajuta extranäytöksen sanoman.

Ja se on saanut nähdä jo monta ihmettä.
Ainakin kolme konkreettista ihmettä.

Ja opetuslapsetkin näyttämöllä
ymmärtävät jo sen,
että se on Herra,
joka nämä ihmeet sai aikaan.
Mutta eivät enää uskalla kysyä mitään
eivät ihmekalaa ja leipää syödessäänkään.

Johannes (21:12) kirjoitti:
Jeesus sanoi heille:

"Tulkaa einehtimään".

Mutta ei kukaan opetuslapsista
uskaltanut kysyä häneltä:

"Kuka sinä olet?",

koska he tiesivät,
että se oli Herra.

Tässä kaikessa
uuden päivän aamun ihmeessä
on kuin kertaus
kaikesta mitä he olivat
yhdessä Jeesuksen kanssa
saaneet kokea.

Vielä juuri ennen ristinnnaulistsemista
Jeesuksen jakaman ehtoollisen.

Johannes (21:13) kirjoitti:
Niin Jeesus meni
ja otti leivän
ja antoi heille,
ja samoin kalan.

Synkkä yö oli edessä,
kun Jeesus jakoi heille ehtoollisen.

Nyt oltiin uudessa aamussa,
ja Jeesus jakaa heille
aamiaisen.

Johannes (21:14) kirjoitti:
Tämä oli jo kolmas kerta,
jolloin Jeesus noustuaan kuolleista
ilmestyi opetuslapsillensa.

Jeesus oli toki ilmestynyt
ylösnousemisensa jälkeen jo moneen kertaan
eri ihmisille.
Mutta opetuslapsille nyt kolmannen kerran.

Ensimmäiset, joille Jeesus ilmestyi,
olivat naisia.
Heidän Jeesus käski viedä sanan
opetuslapsille ja erityisesti Pietarille.

Mutta eiväthän nämä epäuskoiset
opetuslapset olleet uskoneet naisia.

No nuhteet saivat sitten aikanaan
Jeesukselta.

Mutta nyt oli vielä yksi vakava ongelma.
Ja ongelma oli edelleen Pietari.

Jos Pietaria ei saada kuntoon,
niin mistään ei tule mitään.
Sillä Pietarin pitäisi
ruokkia
Jeesuksen karitsoja
ja
kaita
Jeesuksen lampaita
ja
ruokkia Jeesuksen lampaita.

Mutta nyt Pietari oli itse
kaikken surkein rääpäle koko pesueessa.

Miten Pietari tuossa jamassa
voisi olla opetuslapsijoukossa se,
joka ruokkii karitsat lampaiksi
ja vielä kaitsee niitä.

Ja niin alkaa syvältä luotaava terapia,
sellainen hiillos-sielunhoito-terapia.

Johannes (21:15) kirjoitti:

Kun he olivat einehtineet,
sanoi Jeesus Simon Pietarille:

"Simon,
Johanneksen poika,

rakastatko sinä minua
enemmän kuin nämä?"

Hiillostaminen on alkanut.
Ja hiillostettava kala
yrittää väistää kysymyksen.

Jeesus kysyi
Agape-Rakkautta.

Pietari vastaa puhuen
Filia-Rakkaudesta.

Johannes (21:15) kirjoitti:
Hän vastasi hänelle:

"Rakastan, Herra;

sinä tiedät,
että olet minulle rakas".

Opettaja ei lyö karttakepillä,
vaikka oppilas oikuttelee.

Tarvitaanhan sitä filiaakin.
Siis veljesrakkautta.
Ruoki sitten näitä muita karitsoja.

Johannes (21:15) kirjoitti:
Hän sanoi hänelle:

"Ruoki minun karitsoitani".

Mutta sitten Jeesus palaa
alkuperäiseen kysymykseen.

Siis toistaa kysymyksensä
Agape-rakkaudesta,
jota Pietari ei kuitannut.

Jeesus kuitenkin laskee rimaa.
Hän ei enää kysy,
että rakastatko enemmän
kuin nämä toiset karitsat.

Johannes (21:16) kirjoitti:
Hän sanoi hänelle
taas toistamiseen:

"Simon,
Johanneksen poika,

rakastatko minua?"

Terapoitava oikuttelee edelleen
puhuen vain filiasta.

Johannes (21:16) kirjoitti:
Hän vastasi hänelle:

"Rakastan, Herra;

sinä tiedät,
että olet minulle rakas".

No,
tarvitaanhan sitäkin.

Paitsi muiden kartisojen ruokkimiseen,
myös niiden kaitsemiseen,
kun ovat kasvaneet ja
kipittävät sinne suun tänne.

Johannes (21:16) kirjoitti:
Hän sanoi hänelle:

"Kaitse minun lampaitani".

Mutta terapiaa ei voi jättää kesken.
Jeesusa avaa kolmannen kerran suunsa,
ja jo kolmannen kerran kuuluu nimitys
Simon Johanneksen Poika.

Nyt ei siis terapian aikana
puhuta kalliosta
eikä edes kivilohkareesta
eli Pietarista.

Puhutaan Simonista,
Johanneksen pojasta.

Simon tarkoittaa
rukouksen kuulemista.

Johannes tarkoittaa
Jahve on armollinen.

Ja nyt pitäisi mahtaileva kivilohkare
saada muutettua
armoa tarvitsevaksi ja sitä rukoilevaksi.

Ja niin Jeesus laskee rimaa edelleen,
ja nyt se on niin alhaalla,
että filia riittää.

Terapeutti rohkenee kysyä
Pietarilta,
onko Sinussa edes tuota
toistamasi filiaa.

Johannes (21:17) kirjoitti:
Hän sanoi hänelle kolmannen kerran:

"Simon,
Johanneksen poika,

olenko minä sinulle rakas?"

Ja nyt
värähtää ja rävähtää.

Ei sen tähden,
että Jeesus kysyy kolmannen kerran jotakin.

Vaan sen tähden,
että kolmannella kerralla
Jeesus kysymyksellään asettaa
kyseenalaiseksi tuon Pietarin
tyrkyttämän filiankin.

Käännöksemme on ontuva.
Se puhuu ikäänkuin
rakastamisesta koko ajan,
mutta alkuteksti käyttää
aivan eri sanoja
eri vaiheissa seuraavaan tapaan:

- Rakastatko Minua?
- Pidän Sinusta.

- Rakastatko Minua?
- Pidän Sinusta.

- Pidätkö Minusta?

Ja Pietari tuli siis murheelliseksi siitä,
että hän ymmärsi,
että ongelman ydin on juuri siinä,
ettei hän ole kohdellut Jeesusta
edes ystävänä.

Ei ystävää kielletä kiroillen.
Ja nyt terapia pääsee juuriin asti.

Johannes (21:17) kirjoitti:
Pietari tuli murheelliseksi siitä,
että hän kolmannen kerran
sanoi hänelle:

"Olenko minä sinulle rakas?"

ja vastasi hänelle:

"Herra,
sinä tiedät kaikki;

sinä tiedät,
että olet minulle rakas".

Siis tällä tasolla ollaan.
Agapea ei löydy Pietarista.
Mutta Filia riittäisi kyllä
jo kasvaneidenkin lampaiden ruokkimiseen.

Johannes (21:17) kirjoitti:
Jeesus sanoi hänelle:

"Ruoki minun lampaitani.

Mutta filia ei riitä kaikkeen.
Agapea tarvitaan.

Terapoitavan on tultava ensin
Simon, Johanneksen pojaksi,
ennenkuin on valmis kaikkeen.

Pietarista on tultava
Rukoukset kuulevan Jahven
armahtama.

Silloin hän voi täyttyä
Agape-rakkaudella.

Silloin hän voi palvella
täysimääräisesti kutsumuksessaan.

Silloin meillä ei enää ole
kerskuvaa Pietaria,
joka korotti itsensä
kaikkien muiden yläpuolelle
uhoten antavansa henkensä
Jeesuksen edestä.

Vaan silloin meillä on pieni poikanen,
joka on valmis siihen,
että toinen vyöttää hänet
ja toinen vie hänet,
minne hän ei tahdo.

Johannes (21:18) kirjoitti:
Totisesti, totisesti
minä sanon sinulle:
kun olit nuori,

niin sinä vyötit itsesi
ja kuljit, minne tahdoit;

mutta kun vanhenet,
niin sinä ojennat kätesi,
ja sinut vyöttää toinen
ja vie sinut, minne et tahdo."

Ja nyt Pietari voi valita sen,
että hän on valmis
seuraamaan Jeesusta.

Rakastaa Jeesusta.

Jeesus ei kuitenkaan kysy
enää mitään.

Terapia on tehnyt tehtävänsä.
Ja se ilmenee Pietarin
suurella kysymysmerkillä:

Johannes (21:20-22) kirjoitti:
Niin Pietari kääntyi
ja näki sen opetuslapsen seuraavan,
jota Jeesus rakasti
ja joka myös oli aterioitaessa
nojannut hänen rintaansa vasten
ja sanonut:

"Herra,
kuka on sinun kavaltajasi?"

Kun Pietari hänet näki,
sanoi hän Jeesukselle:

"Herra,
kuinka sitten tämän käy?"

Jeesus sanoi hänelle:

"Jos minä tahtoisin,
että hän jää tänne siihen asti,
kunnes minä tulen,
mitä se sinuun koskee?

Seuraa sinä minua."

Tämä puhe synnytti väärinkäsityksiä,
jotka Johannes itse oikaisee.

Mutta nyt Pietari
oli valmis kaikkeen.

Jos Jeesus vielä olisi kysynyt
Pietarilta agape-rakkaudesta,
niin Pietari olisi vastannut
sillä samalla Sanalla:

Rakastan Herra!

Minä ruokin Sinun Karitsoitasi.
Minä kaitsen Sinun Lampaitasi.
Minä ruokin Sinun Lampaitasi.

Ja näihin tunnelmiin päättyy
Johanneksen evankeliumi.

Johanneksen,
joka oli se opetuslapsi,
jota Jeesus Rakasti.

Joka vielä viimeisinä päivinään
kannettiin paareilla kokoustilan lavalle,
josta hän huusi yhden virkkeen.

Lapset, Rakastakaa toisianne!

Ja sitten hänet kannettiin lavalta pois.

Ja sitten lopulta
ensimmäisen vuosisadan lopussa
Johannes kuoli.


Jeesus ei ollut missään vaiheessa
antanut millään tavoin ymmärtää,
ettei Johannes kuolisi.

Eikä Pietari sitä edes kysynyt.

Väärinjäsitys
muiden opetuslasten joukossa
johtui siitä,
että Jeesus ei sanonut sitä,
mitä nuo muut olivat kuulevinaan.

Johannes oli aina lähellä Jeesusta.
Ja hän kuuli nytkin tarkkaan,
mitä Jeesus sanoi Pietarille.

Jeesus ei sanonut tahtovansa
Johanneksen jäävän tänne.

Ja se,
miten Johanneksen elämä päättyi,
on kyllä tiedossa.

Laitan tähän pari lainausta
Isosta Raamatun tietosanakirjasta.

Perimätiedon mukaan
Johannes oli useitten vuosien ajan seurakunnanjohtajana Efesossa.
Keisari Domitianuksen aikana (81-96 jKr.) toimeenpannun kristittyjen vainon aikana
hänet karkotettiin Aigeianmeressä olevaan
Patmoksen saareen, Ilm. 1:9,
jossa hän kirjoitti muistiin
hänen nimellään tunnetun ilmestyksen.
Herran käskystä kirjoitus osoitettiin
seitsemälle
Vähän-Aasian seurakunnalle, 1:11,
joiden kanssa Johannes oli ilmeisesti ollut
erityisen läheisessä kosketuksessa
Efesossa vaikuttaessaan.
Keisari Nervan aikana (96-98)
Johannes vapautettiin,
ja perimätiedon mukaan hän palasi Efesoon. Luultavasti juuri siellä hän kirjoitti
evankeliuminsa ja kolme kirjettään.
Perimätieto kertoo edelleen,
että Johannes oli ainoa
marttyyrikuolemalta säästynyt apostoli,
vrt. Joh. 21:23,
että hän kuoli n. 100 vuoden ikäisenä
ja että hänet haudattiin Efesoon.

Perimätiedon mukaan
hänet kannettiin vanhuksena usein
uskovien kokouksiin,
ja hänen toistuva kehotuksensa heille oli:
»Lapset, rakastakaa toisianne! »

Raamattu vahvistaa kyllä tämän.
Joten tavataan nyt yhdessä
ja Rakkaudessa
Johanneksen toista kirjettä.

Ensimmäinen sana
viittaa tietenkin kirjoittajaan
eli Johannekseen.

Johannes (2 Joh 1:1) kirjoitti:
Vanhin ...

Johannes oli vanhin monessakin mielessä.
Hän oli vanha.
Muut Jeesuksen 12 opetuslapsesta
olivat jo kuolleet.
Johannes oli siis koko kristikunnan
vanhin eli ainoa elossa oleva
apostoli noiden 12 joukosta.

Kysymys on siis seurakunnan
eli Kristuksen Morsiamen vanhimmasta
niin asemaltaan kuin iältäänkin.

Johannes vaikutti Efeson seurakunnassa.
Itse asiassa Johannes kirjoitti
aikanaan Patmos-saarelta
Jeesuksen saneleman kirjeen
ensimmäiseksi omalle seurakunnalleen
eli Efeson seurakunnalle.

Ja sanoma oli Rakkaus.
Hänen oma seurakuntansa
oli hyljännyt ensimmäisen rakkautensa.

(Ilmestyskirjassa
Johannes itse
on kuva seurakunnasta.)

Ja Johannes tietenkin teki parannuksen.
Ja julisti kuolemaansa asti:

Lapset, rakastakaa toisianne!

Loppuvaiheessa Johannes kannettiin
paareilla lavalle,
jossa hän lausui tuon kehotuksen.
Eikä muuta.

Lapset ovat siis seurakunnan jäseniä.
Mutta kenelle Johannes nyt kirjoittaa.

Johannes (2 Joh 1:1) kirjoitti:
Vanhin
valitulle rouvalle
ja
hänen lapsilleen,
joita minä totuudessa rakastan

Siis Kristuksen
koko maanpäällisen ruumiin
vanhin
kirjoittaa
rouvalle.

Tämä logiikkapeli ratkeaa
kirjeen viimeisessä jakeessa.

Johannes (2 Joh 1:13) kirjoitti:
Valitun sisaresi lapset
lähettävät
sinulle
tervehdyksen.

Nyt Johannes ilmaisee olevansa
Valitun Rouvan
Valittu Sisar.
Ja kummallakin on lapsia.

Johanneksen lapset
eli Efeson seurakunnan jäsenet
lähettävät tervehdyksen
Valitulle Rouvalle.

Siis sekä Johannes että Rouva
ovat valittuja.
Kenen valittuja.
Yljän eli Jeesuksen.

Johannes
ollen se opetuslapsi,
jota Jeesus rakasti,
ja valittu tehtäväänsä,
kirjoittaa jonkun toisen
seurakunnan johtajalle,
joka myös on valittu tehtäväänsä.

Ja kummallekin on
tehtävänsä mukaisesti
syntynyt lapsia
eli Jumalan lapsia Kristuksessa.

Johannes käyttää
ikäänkuin salakieltä
niin evankeliumissaan
kuin kirjeissäänkin.

Mutta Ilmestyskirjassa
hän paljastaa itsensä suoraan:

Johannes (Ilm 1:9-11) kirjoitti:
Minä, Johannes,
teidän veljenne,
joka teidän kanssanne
olen osallinen
ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen
Jeesuksessa,

minä olin Jumalan sanan
ja Jeesuksen todistuksen tähden
saaressa, jonka nimi on Patmos.

Minä olin hengessä Herran päivänä,
ja kuulin takaani suuren äänen,
ikäänkuin pasunan äänen,
joka sanoi:

"Kirjoita kirjaan, mitä näet,
ja lähetä niille seitsemälle seurakunnalle,
Efesoon ja Smyrnaan
ja Pergamoon ja Tyatiraan ja Sardeeseen
ja Filadelfiaan ja Laodikeaan".

Johannes joutuu kirjoittamaan
monenlaista tekstiä
näiden seurakuntien enkeleille
eli seurakuntien johtajille.

Näin alkoi kirjeenvaihto
Efeson seurakunnan johtajan
eli Johanneksen
ja noiden kuuden muun
seurakunnan johtajan kanssa.

Johanneksen toinen kirje
on yksi tällainen kirje
jonkun seurakunnan enkelille
eli johtajalle eli valtiaalle
(kyria).

Kirjeen on lähettänyt
Kristuksen Morsiusjoukkoon
kuuluva vanhin sisar
toiselle sisarelle.

Muulla tavoin en kykene
yhdistämään
tuon luvun pituisen kirjeen
ensimmästä ja viimeistä jaetta.

Johannes (2 Joh 1:1) kirjoitti:
Vanhin
valitulle rouvalle
ja
hänen lapsilleen,
joita minä totuudessa rakastan

Johannes (2 Joh 1:13) kirjoitti:
Valitun sisaresi lapset
lähettävät
sinulle
tervehdyksen.

Johannes oli siis koko
opetuslapseusajan saanut
kokea erityistä Rakkautta
Jeesuksen taholta.

Mutta sitten ahdistukset
veivät Patmos-saarelle
ja suuret tunteet olivat kadonneet.

Jeesus ilmestyy Johannekselle.
Ihan fyysisesti valtavassa kirkkaudessaan.

Johannes saa kolmiosaisen kirjotustehtävän.
Ensin hän tallentaa,
mitä tapahtui tuossa kohtaamisessa,
jossa hän ruumiillisesti kuolee.
Jeesus herättää hänet
koskettaen Johanneksen ruumista.

Sitten Johannes kirjoittaa
nuo kirjeet.
Ja siis ensimmäisseksi juuri itselleen.
Muista mistä olet langennut.
Ensirakkaus oli kadonnut.

Ja niin Johannes aivan samoin
kuin aikanaan opetuslapsiaikana
myös koko loppuelämänsä
eli tämän Rakkauden julistajana.

Ensin Jeesus Rakasti Johannesta.
Ja sitten Johannes Rakasti
kaikkia Jeesuksen opetuslapsia
ja kehotti heitä Rakastamaan toisiaan.

Ja tästä kaikesta todistaa
aivan yhtä lailla Johanneksen ensimmäinen kirje.

Johnnes (1 Joh 4:7-21) kirjoitti:
Rakkaani,
rakastakaamme toinen toistamme,
sillä rakkaus on Jumalasta;

ja jokainen, joka rakastaa,
on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

Joka ei rakasta,
se ei tunne Jumalaa,
sillä Jumala on rakkaus.

Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus,
että Jumala lähetti
ainokaisen Poikansa maailmaan,
että me eläisimme hänen kauttansa.

Siinä on rakkaus
- ei siinä,
että me rakastimme Jumalaa,
vaan siinä,
että hän rakasti meitä
ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Rakkaani,
jos Jumala on näin meitä rakastanut,
niin mekin olemme velvolliset
rakastamaan toinen toistamme.

Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt.
Jos me rakastamme toinen toistamme,
niin Jumala pysyy meissä,
ja hänen rakkautensa
on tullut täydelliseksi meissä.

Siitä me tiedämme
pysyvämme hänessä
ja hänen pysyvän meissä,
että hän on antanut meille Henkeänsä.

Ja me olemme nähneet ja todistamme,
että Isä on lähettänyt
Poikansa maailman Vapahtajaksi.

Joka tunnustaa,
että Jeesus on Jumalan Poika,
hänessä Jumala pysyy,
ja hän Jumalassa.

Ja me olemme oppineet tuntemaan
ja me uskomme sen rakkauden,
mikä Jumalalla on meihin.

Jumala on rakkaus,
ja joka pysyy rakkaudessa,
se pysyy Jumalassa,
ja Jumala pysyy hänessä.

Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä,
että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on,
sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;

ja joka pelkää,
se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Me rakastamme,
sillä hän on ensin rakastanut meitä.

Jos joku sanoo:
"Minä rakastan Jumalaa",
mutta vihaa veljeänsä,
niin hän on valhettelija.

Sillä joka ei rakasta veljeänsä,
jonka hän on nähnyt,
se ei voi rakastaa Jumalaa,
jota hän ei ole nähnyt.

Ja tämä käsky meillä on häneltä,
että joka rakastaa Jumalaa,
se rakastakoon myös veljeänsä.

Ennen ristinkuolemaa tapahtunut
Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen
nouseminen vuorelle,
jonne taivas eli Jumalan Valtakunta laskeutui,
ei liity Johanneksen evankeliumin
päätöslukuun,
eikä Johannes varsinaisessti
edes mainitse
sitä tapahtumaa evankeliumissaan.

Joskin kyllä viittaa siihen
evankeliumin ensimmäisessä luvussa
samoinkuin
ensimmäisen kirjeensä
ensimmäisessä luvussa
ja
kolmanneksi vielä
Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa.

Mutta tästä kirkkaudesta
Johannes ei puhu mitään
keskustelumme aiheena olevassa
Johanneksen evankeiumin päätöksessä.


Jeesuksen opetuslapset ovat
kaikki kuolleet.

Ensimmäisenä heistä kuoli
Jaakob Johanneksen veli.
Viimeisenä Johannes.

He kumpikin tulivat
sitä ennen kirkastetuksi
kärsimyksen kasteella.

Siis he kumpikin kokivat
saman kohtalon kuin Jeesus
omasta suostumuksestaan:

Matteus (20:22-23) kirjoitti:
Mutta Jeesus vastasi ja sanoi:
"Te ette tiedä, mitä anotte.
Voitteko juoda sen maljan,
jonka minä olen juova?"

He sanoivat hänelle:
"Voimme".

Hän sanoi heille:
"Minun maljani te tosin juotte,
mutta
minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen
ei ole minun annettavissani,
vaan se annetaan niille,
joille minun Isäni on sen valmistanut".

Eli ensin kuoli Jeesus ja sitten
Kolmikko
Jaakob Pietari Johannes,
jotka saivat toisin kuin muut
nähdä sitä ennen Jumalan Valtakunnan.

Muut ovat saaneet nähdä sen vasta kuoltuaan,
siis tarkkaan ottaen maistettuaan kuolemaa,
sillä he itse ovat siirtyneet vain
tomuruumiistaan Kolmanteen taivaaseen
Jumalan Paratiisiin.

En tule koskaan hyväksymään ylläolevaa tulkintaasi, koska se on väärä ja perimätietokin johon viittaat on väärä. Minä janoan totuutta. Totuus tekee vapaaksi. Jeesus Kristus on totuus. Apostoli Johannes elää maanpäällä Turkin vuoristoluolissa.