Raamattu on Jumalan omasivu

Jaak. 5:19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

Jos minä satun näkemään ihmisen joka on eksyksissä pois totuuden tieltä.
Keskustelenko ensin vai kerron heti suoraan että
se on väärä oppirakennelma joka vie pois totuuden tieltä?

Tai kehotan palaamaan takaisin Raamatun Sanaan jonka mukaan ei opeta sitä,
mitä sitä uskoo?

Ainakin tuossa
Jaakobin kirjeen katkelmassa
kehotetaan olemaan riitelemättä.

Jaakob tervehtii
Israelin kahtatoista sukukuntaa.

Jaakob (1:1) kirjoitti:
Jaakob,
Jumalan ja Herran
Jeesuksen Kristuksen palvelija,

lähettää tervehdyksen
kahdelletoista
hajalla asuvalle sukukunnalle.

Käskee iloita ...
mutta mistä!

Jaakob (1:2) kirjoitti:
Veljeni,
pitäkää pelkkänä ilona,

kun joudutte
moninaisiin kiusauksiin

Sitten tulee kehotus:

Jaakob (1:19) kirjoitti:
Te tiedätte sen,
rakkaat veljeni.

Mutta olkoon jokainen ihminen
nopea kuulemaan,
hidas puhumaan,
hidas vihaan

Ja sitten on vuorossa kieltosana.

Jaakob (2:1) kirjoitti:
Veljeni,
älköön teidän uskonne
meidän kirkastettuun Herraamme,
Jeesukseen Kristukseen,

olko sellainen, joka ...

Sitten tulee herättävä kysymys.

Jaakob 2:14) kirjoitti:
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on,

jos joku sanoo itsellään olevan uskon,
mutta hänellä ei ole tekoja?

Viides avain lukitsee kielen.

Jaakob (3:1) kirjoitti:
Veljeni,
älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi,

sillä te tiedätte,
että me saamme sitä kovemman tuomion.

Ja kuudes teema on kysymys,
johon olen kiiruhtamassa.

Jaakob (4:1) kirjoitti:
Mistä tulevat taistelut
ja mistä riidat
teidän keskuudessanne?

Oikeastaan tuossa puhutaan
- jatkuvista sodista
- yksittäisistä taisteluista

Syy näihin löytyy
heti seuraavasta jakeesta.

Jaakob (4:2) kirjoitti:
Te himoitsette,
eikä teillä kuitenkaan ole;

te tapatte ja kiivailette,
ettekä voi saavuttaa

Jaakob käyttää
Mooseksen laista tuttua ilmaisua
tappamisesta.

Mutta tarkoittaa selvästikin sitä,
mitä Jeesus antoi ymmärtää
tuon asian
syvällisemmin tarkoittavan.

Matteus (5:21-22) kirjoitti:
Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille:
'Älä tapa',
ja:
'Joka tappaa,
se on ansainnut oikeuden tuomion'.

Mutta minä sanon teille:
jokainen,
joka vihastuu veljeensä,
on ansainnut oikeuden tuomion;
ja joka sanoo veljelleen:
'Sinä tyhjänpäiväinen',
on ansainnut suuren neuvoston tuomion;

ja joka sanoo:
'Sinä hullu',
on ansainnut helvetin tulen.

Eli mistä johtuu ...
taistelut ja riidat.

Siitä, että meillä ei ole,
emmekä edes tavoittele
hyviä hedelmiä.

Ja ne Jaakob mainitsi
juuri edellä.

Jaakob (3:14-18) kirjoitti:
Mutta jos teillä on
katkera kiivaus ja riitaisuus
sydämessänne,

niin älkää kerskatko
älkääkä valhetelko
totuutta vastaan.

Tämä ei ole se viisaus,
joka ylhäältä tulee,
vaan se on
maallista,
sielullista,
riivaajien viisautta.

Sillä missä kiivaus ja riitaisuus on,
siellä on epäjärjestys
ja kaikkinainen paha meno.

Mutta ylhäältä tuleva viisaus
on ensiksikin puhdas,
sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa,
täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä,
se ei epäile, ei teeskentele.

Vanhurskauden hedelmä
kylvetään rauhassa
rauhan tekijöille.

Näitä hedelmiä
ei ollut niillä,
jotka pitivät yllä
jatkuvaa sotaa
ja aina uusia taisteluja.

Ja heiltä puuttui se oleellinen,
koska eivät anoneet hyviä hedelmiä.

Jaakob (4:2-3) kirjoitti:
te riitelette ja taistelette.

Teillä ei ole,
sentähden ettette ano.

Te anotte,
ettekä saa,

sentähden että anotte kelvottomasti,
kuluttaaksenne sen himoissanne.

Tässä on jotain siitä kokonaisuudesta,
mikä on mieltäni viime aikoina
jollain tavalla liikuttanut.

Olen ymmärtänyt sen,
kuinka suuri asia on,
että olen Jumalan armosta
saanut pitää yllä foorumia,
jossa ei ole riitelyä eikä taisteluja.

Olen kokenut tarpeelliseksi
oikein palata
siihen alkuperäiseen
tarkoitukseen,
joka tälle foorumille on kirjattu.
Ja tuo perustushan on ...


Jumalan Rakkaus



ja



Jumalan Sana


Mutta nyt etsimme
foorumin tarkoituksen mukaiseti
vastausta Raamatusta,
mistä johtuu taistelut ja riidat
keskuudessamme.

Jaakob (4:1) kirjoitti:
Mistä tulevat taistelut
ja mistä riidat
teidän keskuudessanne?

Eikö teidän himoistanne,
jotka sotivat jäsenissänne?

Siis kaikki isot uskonsodat
kuin pienemmätkin kahakat
meidän uskovien keskuudessa
aiheutuvat meidän himoistamme.

Meidän uskovien ... mistä!

Himoista!

Ei voi olla ...

No täytyy sen olla ...

Kun se sanotaan Jumalan Sanassa.

Himo on epäjumalanpalvelusta.

Eli kun sodimme tai taistelemme
vaikkapa Sanasta,
niin itse asiassa
me osallistumme
epäjumalanpalvelusmenoihin.

Ja niin Jaakob sanoo
tällaisista uskovista:

Jaakob (4:4) kirjoitti:
Te avionrikkojat

Siis kun meidän keskuudessamme
on sotia ja yhteen ottoja,
niin taustalla on aina jokin himo,
ja silloin me taistelemmekin
vihollisen puolesta
Jumalaa vastaan.

Jaakob (4:4) kirjoitti:
Te avionrikkojat,
ettekö tiedä,
että maailman ystävyys
on vihollisuutta Jumalaa vastaan?

Joka siis tahtoo olla maailman ystävä,
siitä tulee Jumalan vihollinen.

Käärme oli ensimmäinen,
joka alkoi kinaamaan
Jumalan Sanasta.

Ja siihen osallistumisella oli
niin vakavat seuraamukset,
että paholaisesta
tuli maailman hallitsija.

Mutta Jumala lupasi
Vaimon Siemenen,
joka murskaisi käärmeen pään.

Ja me olemme nyt tulleet
osallisiksi tästä
Vaimon Siemenestä
Jumalan Pojasta
Jeesuksesta Kristuksesta.

Me olemme syntyneet
uudesti ylhäältä
Hengestä Jumalan lapsiksi.

Ja sitten me taas alamme
palvoa paholaista
kinaamalla Jumalan Sanasta.
Ja tätä Jaakob ihmettelee.

Jaakob (4:5) kirjoitti:
Vai luuletteko,
että Raamattu turhaan sanoo:

"Kateuteen asti
hän halajaa henkeä,
jonka hän on pannut
meihin asumaan"?

Kuinka suuri suru
onkaan Jumalalle,
kun Hänen lapsillansa
on taisteluja ja riitoja
tai oikeammin
sotia ja paikallisia konflikteja.

Jos näin jossain tapahtuu,
niin mitä ilmeisimmin on kysymys
siitä perussynnistä,
joka ensimmäisen kerran löytyi
Luciferin sydämestä.
Ylpeydestä.

Jumala kuitenkin tarjoaa
armoaan / suosiotaan
mutta ei ylpeille.

Jaakob (4:6) kirjoitti:
Mutta hän antaa
sitä suuremman armon.
Sentähden sanotaan:

"Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon".

Eli suunnanvaihto,
joka riitelevien uskovien tulee tehdä,
on hyvin yksiselitteinen.

Ja samalla bonuksena loppuu
taistelu paholaista vastaan.

Jaakob (4:7) kirjoitti:
Olkaa siis Jumalalle alamaiset;
mutta vastustakaa perkelettä,
niin se teistä pakenee.

Siis meidän kaiken alfa ja omega
on se,
että lähestymme Jumalaa.

Jaakob (4:8) kirjoitti:
Lähestykää Jumalaa,
niin hän lähestyy teitä.
Puhdistakaa kätenne,
te syntiset,
ja tehkää sydämenne puhtaiksi,
te kaksimieliset.

Tämä kohtaaminen
tietenkin on raastava
syntiemme tähden.

Jaakob (4:9) kirjoitti:
Tuntekaa kurjuutenne
ja murehtikaa
ja itkekää;

naurunne muuttukoon murheeksi
ja ilonne suruksi.

Mutta tuo kohtaaminen
muuttaa kaiken.

Jaakob (4:10) kirjoitti:
Nöyrtykää Herran edessä,
niin hän teidät korottaa.

Ja nyt kun perusteet
on käyty läpi,
Jaakob palaa
lähtökohtaan
taisteluista ja riidoista
keskuudessamme.

Jaakob (4:11) kirjoitti:
Älkää panetelko toisianne,
veljet.

Taistelut ja riidat tulevat siitä,
että emme Rakasta.

RAKKAUS
on lain täyttymys.

Jaakob nostaa tämän asian esiin
viitaten Moosekseen lakiin.

Jaakob (4:11) kirjoitti:
Älkää panetelko toisianne,
veljet.

Joka veljeään panettelee
tai veljensä tuomitsee,
se panettelee lakia
ja tuomitsee lain

Panettelu on täysin
vastakkainen teko
Rakkaudelle,
joka on lain täyttymys,
että sen pahemmin
ei enää voi Jumalan lakia rikkoa.

Panettelu on
lain rikkomisen täyttymys/päämäärä.

Panettelija voi luulla
kiivailevansa lain puolesta,
mutta tosiasiassa
hän tuomitseekin lain.

Hän tekee juuri sen,
minkä Aamuruskon poika (Lucifer)
teki, kun halusi korottaa
istuimensa Korkeimman rinnalle.

Ja lopputulos panettelusta on,
että me olemmekin ...
emme suinkaan Jumalan puolella
vaan sodimme Jumalaa vastaa
ja Hänen Rakkauden lakiansa vastaan.

Jaakob (4:11) kirjoitti:
mutta jos sinä tuomitset lain,
niin et ole lain noudattaja,
vaan sen tuomari.

Eli Jaakob viittaa
Jumalan lakiin,
joka Mooseksen kautta annettiin
Israelin kansalle.

Mooses (Lev 19:16-18) kirjoitti:
Älä liiku panettelijana
kansasi keskellä
äläkä vaani lähimmäisesi verta.
Minä olen Herra.

Älä vihaa veljeäsi sydämessäsi,
vaan nuhtele lähimmäistäsi,
ettet joutuisi
hänen tähtensä syynalaiseksi.

Älä kosta äläkä pidä vihaa
kansasi lapsia vastaan,
vaan rakasta lähimmäistäsi
niinkuin itseäsi.
Minä olen Herra.

Kun panettelemme,
niin me emme suinkaan ole
pelastamassa maailmaa,
vaan hukuttamassa sitä,
minkä Jumala haluaa pelastaa.

Jaakob (4:12) kirjoitti:
Yksi on lainsäätäjä ja tuomari,
hän, joka voi pelastaa ja hukuttaa;
mutta kuka olet sinä,
joka tuomitset lähimmäisesi?

Jaakob etenee niin pitkälle,
että hän kieltää edes
yksikseen huokailemasta veljiä vastaan.

Siis panettelu on kauhein lainrikkomus,
mitä maa päällään kantaa,
mutta ihan yhtä kauheaa on,
jos ihan vaan sydämessämme
huokailemme lähimmäisiämme vastaan.

Jaakob (5:9) kirjoitti:
Älkää huokailko,
veljet,
toisianne vastaan,
ettei teitä tuomittaisi;

katso,
tuomari seisoo ovella.

Ja lopulta Jaakob johtaa meidät
aivan päinvastaiseen asetelmaan.

Panettelun sijasta
tunnustammekin omat syntimme
toisillemme.

Jaakob (5:16) kirjoitti:
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne
ja rukoilkaa toistenne puolesta

Ja ei pelkästään niin,
että rukoilemme toisten puolesta,
kun he tunnustavat syntinsä.

Me rukoilemme rukoilemalla
niinkuin Elia.

Siis koko ajan huokailemme Jumalalle
rukoillen sydämessämme
kaikkien puolesta.

Kun joku tekee syntiä
vaikkapa niinkuin Ahab,
niin me rukoilemalla rukoilemme
hänenkin puolestaan.

Ja silloin me saamme
Elian lailla
tuoda tuon Ahabinkin
takaisin Sateen alle.

Jaakob (5:19-29) kirjoitti:
Veljeni, jos joku teistä
eksyy totuudesta
ja hänet joku palauttaa,
niin tietäkää,
että joka palauttaa syntisen
hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta
ja peittää syntien paljouden.

Elia palautti Ahabin
hyvin konkreettisesti takaisin
Jisreeliin (Jumalan kylvö).

Historioitsija (1 Kun 18:43-46) kirjoitti:
Ja Elia sanoi Ahabille:

"Nouse, syö ja juo,
sillä sateen kohina kuuluu".

Niin Ahab nousi syömään ja juomaan.
Mutta Elia nousi Karmelin huipulle,
kumartui maahan
ja painoi kasvonsa polviensa väliin.
Ja hän sanoi palvelijallensa:

"Nouse ja katso merelle päin".

Tämä nousi ja katsoi, mutta sanoi:

"Ei näy mitään".

Hän sanoi:

"Mene takaisin".

Näin seitsemän kertaa.
Seitsemännellä kerralla palvelija sanoi:

"Katso,
pieni pilvi,
miehen kämmenen kokoinen,
nousee merestä".

Niin Elia sanoi:

"Nouse ja sano Ahabille:

'Valjasta ja lähde alas,
ettei sade sinua pidättäisi'".

Ja tuossa tuokiossa
taivas kävi mustaksi
pilvistä ja myrskytuulesta,
ja tuli ankara sade.

Mutta Ahab nousi vaunuihinsa
ja lähti Jisreeliin.

Ja Herran käsi tuli Elian päälle,
ja niin hän vyötti kupeensa
ja juoksi Ahabin edellä Jisreeliin saakka.

Liian paljon asioita enkä saanut kiinni mitään hahmottamalla ajatukseni kanssa...

No miten tavalla palauttaa totuuden tielle?

Keskustelemallako tuntikaupalla voittaakseen hänet takaisin totuuden tielle
vai kehottamalla että tulisi palata totuuden tielle?

Onnistuisiko sinulta lyhyt vastaus?

Avauksessa lainaamasi kohta
on Jaakobin kirjeen
loppupäätelmä koko kirjeelle.

Siksi otin läpileikkauksen
koko kirjeen sanomasta.

Vain lukemalla huolella
koko kirje,
voimme ymmärtää,
mitä tuo loppupäätelmä
pitää sisällään.

Uskova ihminen on
tässä pahassa maailmassa
aina koetuksissa.

Ja tämä on Jaakobin kirjeen sanoma
alusta asti.

Erityisesti, jos uskova
haluaa antautua palevelemaan
Jumalaa kutsumuksessaan,
niin joutuu koko ajan suuriin koettelemuksiin.

Jaakob (1:1-5) kirjoitti:
Jaakob,
Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen
palvelija,
lähettää tervehdyksen
kahdelletoista hajalla asuvalle sukukunnalle.

Veljeni,
pitäkää pelkkänä ilona,
kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
tietäen,
että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa
saa aikaan kärsivällisyyttä.

Ja kärsivällisyys tuottakoon
täydellisen teon,
että te olisitte täydelliset ja eheät
ettekä missään puuttuvaiset.

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta,
anokoon sitä Jumalalta,
joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta,
niin se hänelle annetaan.

Siis heti alussa on neuvo uskovalle,
jolta puuttuu viisautta.

Jaakob ei kirjoita
Israelin sukukuntien uskoville,
että pitäisi osoittaa toiselle uskovalle,
että häneltä puuttuu viisautta.

Hän antaa vain ohjeen siihen,
mitä voimme tehdä,
jos itseltämme puuttuu sitä.

Ja kun päästään kirjeen
viimeisille riveille
niin vielä Jaakob vahvistaa tämän
sanomalla:

Jaakob (5:9) kirjoitti:
Älkää huokailko,
veljet,
toisianne vastaan,
ettei teitä tuomittaisi;

katso,
tuomari seisoo ovella.

Jos tuomitsemme veljemme,
niin toimimme Totuutta vastaan.

Ja tulemme itse tuomituiksi.

Olemme silloin eksyneet totuudesta
eli armon ja totuuden evankeliumista.

Ja voimme tehdä paljon pahaa
julistamalla esimerkiksi
tulikivenkatkuista sanomaa ihmisille.

Jos joku meidät palauttaa
tällaiselta eksymyksen tieltä,
niin silloin myös
Sateet voivat jälleen levitä
syntiseen maailmaan
evankeliumin hyvänä sanomana.

Ja silloin syntien paljous
ja kuivuus poistuu
paitsi näiden
tulikiven katkuisten uskovien
myös heitä kuulevien
joukkojen yltä.

Jaakob (5:17-20) kirjoitti:
Elias oli ihminen,
yhtä vajavainen kuin mekin,
ja hän rukoili rukoilemalla,
ettei sataisi;
eikä satanut maan päällä
kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen.

Ja hän rukoili uudestaan,
ja taivas antoi sateen,
ja maa kasvoi hedelmänsä.

Veljeni,
jos joku teistä eksyy totuudesta
ja hänet joku palauttaa,

niin tietäkää,
että joka palauttaa syntisen
hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta
ja peittää syntien paljouden.

Taas sinä toimit pois tästä aiheesta tuon kohdan perusteella ja pommitat paljon asioita tuon kohdan perusteella etkä kiinnittänyt kysymykseni, miten käytännössä tämä palauttamisen kanssa tehdään.

Kysyvä kirjoitti:Jaak. 5:19 Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa,
20 niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.

Jos minä satun näkemään ihmisen joka on eksyksissä pois totuuden tieltä.
Keskustelenko ensin vai kerron heti suoraan että
se on väärä oppirakennelma joka vie pois totuuden tieltä?

Tai kehotan palaamaan takaisin Raamatun Sanaan jonka mukaan ei opeta sitä,
mitä sitä uskoo?

Tuon tähän keskusteluun ajatuksia, joita minulle aloituksesta heräsi.

- Itse rukoilisin Pyhän Hengen johdatusta asian käsittelyyn.
- Miettisin, olenko itse varmasti oikeassa vai saatanko olla itse
erehtynyt tai ymmärtänyt tuon ihmisen sanomiset ja käsitykset
väärin.
- Miettisin myös, kohtaanko tilanteessa lähimmäiseni todella
rakkaudella vai onko minulla lähinnä halu olla oikeassa.
- Tuomitsenko lähimmäiseni siinä tilanteessa.
- Jos puhut "väärästä oppirakennelmasta", niin se tekee
mielestäni asian vaikeaselkoiseksi.
- Uskoisin, että parasta olisi pyrkiä rauhalliseen keskusteluun
kuunnellen lähimmäistäsi ja häntä kunnioittaen.

Olen itse kokematon tuon kaltaisissa asioissa, mutta toivon, että
jotain hyötyä Sinulle tästä voisi olla.

Esim. maahanmuuttajat tulevat rajalle, sitten heidät palautetaan. Ymmärrän tuon palauttamisen.

Mutta miten käytännössä totuuden tielle palauttaminen onnistuu? Keskustelemalla tuntikaupalla tai kehottamalla totuuden tielle tai näyttämällä Raamattua?

Raamatussa ei kerrota tarkemmin miten tavalla tai miten käytännössä palauttaminen tapahtuu.

Olen pahoillani, en osaa avata kysymystä ymmärrettävällä kielellä.

Pyydän jo etukäteen anteeksi,
mutta selvittelen edelleen
noita loppujakeita.

Jaakob on kirjoittanut kirjeen,
jonka on osoittanut
Israelin kahdelletoista
hajalla asuvalle sukukunnalle.

Tuo kirje on se,
jolla hän on tehnyt sitä,
minkä mainitsee loppujakeissa.

Hän on tuon kirjeen myötä
palauttanut näitä juutalaisia kristittyjä
erilaisten eksymysten teiltä.

Jo aivan kirjeen alkuriveillä
hän sanoo synnistä puhuessaan:

Jaakob (1:16) kirjoitti:
Älkää eksykö,
rakkaat veljeni.

Ja kun hän on päässyt loppuun asti,
hän pyytää ikäänkuin anteeksi sitä,
että on niin suorasanaiseti
kirjoittanut heille.

Ja lausuu puolustuksekseen sen,
että ...

Jaakob (5:20) kirjoitti:
joka palauttaa syntisen
hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta
ja peittää syntien paljouden.

Eli tuo kirje kokonaisuudessaan
on näiden Israelin kahdentoista
sukukunnan kritittyjen
palauttamista eksymysten tieltä.

Siis Jaakob kirjoitti kirjeen juutalaisille kristityille?

Eksymyksen teiltä? Raamatun mukaan se on yksi eksymyksen tie, jos siihen joku heistä eksyy. Raamattu kansalle -käännöksen mukaan se on harhatie eli jos joku heistä harhailee kulkiessaan kauemmas pois totuuden tieltä.

Jaakob kirjoitti ja sanoi; jos joku teistä eksyy totuudesta ja toinen saa hänet palaamaan takaisin. Luulen että kehottamalla palauttaa hänet takaisin eli Jaakob kehottaa palauttamaan.

Jaakob osoitti kirjeen
Israelin kahdelletoista
hajalla asuvalle sukukunnalle.

Vastaan ottajista sanotaan,
että he kokoontuivat synagoogissa.

He ovat siis
juutalaisia kristittyjä.

Jaakob nimittää heitä
koko ajan veljikseen.

He olivat veljiä
paitsi ollen israelilaisia
myös uudestisyntyneitä
Jeesukseen uskovia eli
Totuuden Sanasta syntyneitä.

Valitettavasti monikin heistä
unohti sen tosiasian,
minkälaisia he ovat Kristuksessa.

He kyllä tiesivät sen,
kun Sanan peilistä katsoivat itseään.

Mutta kun panivat Sanan peilin
pois käsistään,
niin jo he esimerkiksi unohtivat,
että heidän pitäisi hillitä kielensä.

Ja näitä erilaisia harhapolkuja,
joihin uskova ihminen voi eksyä,
Jaakob kuvaa viiden luvun verran.

Ja näin hän palauttaa heitä
erilaisilta eksymyksen teiltä
takaisin Herran läheisyyteen,
jossa sielumme pelastuu eli paranee.

Heidän synteihinsä kuollut
henkensä oli jo pelastunut siten,
että se oli ylhäältä Hengestä
syntynyt uudesti.

Mutta sieluamme
pelastetaan eli eheytetään
koko vaelluksemme ajan
ja saamme kokea
myös ruumiimme uudistumista
ja joskus ihmeparantumisiakin.