Eli Paavali aloittaa tuon luvun
selvittämällä sitä ...
Paavali (2 Tess 2:1) kirjoitti:
.... mitä tulee
meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen
tulemukseen
ja meidän kokoontumiseemme
hänen tykönsä
Tämä on siis kuin insertti siihen,
mistä nyt seuraavaksi tulee asiaa.
Tähän asiaan liittyen
Paavali pyytää jotakin.
Paavali (2 Tess 2:1) kirjoitti:
niin me pyydämme teitä,
veljet,
Siis mitä tulee
käsittelyssä olevaan aiheeseen,
niin
Paavali, Silvanus ja Timoteus
oikein pyytävät,
etteivät tessalonikalaiset
usko siltä istumalta
mitä tahansa ilmoitusta
eikä edes heidän nimissään
tullutta kirjettä,
jos siinä on jotakin
erityisen järkyttävää.
Paavali (2 Tess 2:2) kirjoitti:
ettette anna
minkään hengen
ettekä sanan
ettekä minkään
muka meidän lähettämämme kirjeen
heti järkyttää itseänne,
niin että menetätte mielenne maltin,
Ja sitten Paavali iskee rajatolpan,
jonka yli ei missään tapauksessa
saa mennä.
Paavali (2 Tess 2:2) kirjoitti:
ettekä anna niiden
itseänne peljästyttää,
ikäänkuin Herran päivä
jo olisi käsissä.
Vaikka mitä joku selittäisi,
niin tuo ei pidä paikkansa.
Tässä asiassa
he eivät saa uskoa ketään,
joka näin väittää asian olevan,
ei vaikka heille tuotaisiin
heidän nimissään kirjoitettu kirje.
Paavali (2 Tess 2:3) kirjoitti:
Älkää antako kenenkään
vietellä itseänne millään tavalla.
Sillä Herran vihan päivä,
jolla heitä oli peloteltu,
ei tule ennenkuin
jotakin on tapahtunut.
Paavali (2 Tess 2:3-4) kirjoitti:
Sillä se päivä ei tule,
ennenkuin apostasia ensin tapahtuu
ja laittomuuden ihminen ilmestyy,
kadotuksen lapsi,
tuo vastustaja,
joka korottaa itsensä yli kaiken,
mitä jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan,
niin että hän asettuu
Jumalan temppeliin
ja julistaa olevansa Jumala.
Paavali oli opettanut nämä asiat
heille jo aiemmin.
Ja siksi olisi hyvin
harkitsematonta käyttäytymistä
uskoa Paavalin nimissä lähetettyä
kirjettä, joka sanoisi toisin.
Paavali (2 Tess 2:5) kirjoitti:
Ettekö muista,
että minä,
kun vielä olin teidän tykönänne,
sanoin tämän teille?
Ja tuon aiemman opetuksen perusteella
tessalonikalaiset myös tietävät,
mikä pidättää
tuon laittomuuden ihmisen tulemista.
Paavali (2 Tess 2:6) kirjoitti:
Ja nyt te tiedätte,
mikä pidättää,
niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.
Tässä kohden pidättäjä
ilmaistaan neutrimuodossa,
mikä viittaa Pyhään Henkeen.
Ja miten Pyhä Henki sitten poistuu
pidättämästä laittomuuden
ihmisen tulemista.
Paavali (2 Tess 2:7) kirjoitti:
Sillä laittomuuden salaisuus
on jo vaikuttamassa;
jahka vain tulee
tieltä poistetuksi se,
joka nyt vielä pidättää,
Nyt pidättäjä ilmaistaan maskuliinina.
Ja se viittaa Jeesukseen.
Laittomuuden salaisuus
on jo toki vaikuttanut maan päällä
koko seurakuntakaudenkin ajan.
Mutta kun seurakunta
Kristuksen ruumiin jäseninä
poistuu maan päältä,
tuon laittomuuden keskeltä,
niin silloin Jeesuksen ruumiista
ei enää ole yhtään ruumiinjäsentä
pidättämässä kadotuksen lapsen esiinmarssia.
Paavali (2 Tess 2:8-10) kirjoitti:
niin silloin ilmestyy tuo laiton,
jonka Herra Jeesus
on surmaava suunsa henkäyksellä
ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä,
tuo,
jonka tulemus tapahtuu
saatanan vaikutuksesta
valheen kaikella
voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä
ja kaikilla vääryyden viettelyksillä
niille, jotka joutuvat kadotukseen,
sentähden etteivät ottaneet vastaan
rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua.
Eli nyt vasta varsinaisesti
tullaan esillä olevan aiheen
eli Jeesuksen tulemuksen
huippukohtaan.
Kun Jeesus tulee,
niin tuon kadotuksen lapsen
kuin myös itse paholaisen
lyhyt rajoittamaton
valheen
eli väärän profeetan säestämä
valtakausi päättyy siihen.
Tuo paholaisen valtakunnan tuho
on se, mikä tapahtuu
Jeesuksen palatessa taivaasta
maan päälle
ja perustaessaan oman Valtakuntansa.
Ja tässä aiheessa
eli Herran tulemuksessa
on siis vaihe,
josta Paavali oli opettanut heitä
aiemmin selvittäessään
seurakunnan tempauksen salaisuutta.
Tessalonikalaiset
eivät olleet aivan sisäistäneet
tätä asiaa,
ja Paavali sitten kertaa sitä
vielä tarkemmin
tässä toisessa kirjeessään.
Mutta nyt tämän avausosion
pääkohta on siinä,
että apostasia
eli seurakunnan pois ottaminen
tapahtuu ennenkuin
tapahtuu kaikki se kauheus,
minkä Paavali mainitsee
tuossa alkuselvityksessään
koskien Herran Jeesuksen tulemusta.