Sinä sekoitat nyt kaksi
eri tapahtumaa keskenään.
Johanneksen tallentamassa
Ilmestyskirjassa
kuudennen sinetin kohdalla
suuri ahdistus
on vasta alkamassa.
Sen sijaan Matteuksen tallennus
kertoo Jeesuksen paluusta
takaisin maan päälle,
joka tietenkin sijoittuu
suuren ahdistuksen loppuhetkeen.
Tuossa Ilmestyskirjan kohdassa
Jeesus ja Morsian ei lähde
Isän kotoa mihinkään.
Se, mikä on lähtenyt liikkeelle
tuossa vaiheessa,
on perkele,
joka on vihdoin saanut
rajoitetun vapauden toimia
tahtomallaan tavalla,
kun Kristus eli Kristuksen Ruumis
eli Kristuksen Morsian
on poistunut maan päältä
pidättämästä pahan valtaa.
Ja tuossa vaiheessa olemme
kuuden sinetin verran lukeneet siitä,
mitä perkele on saanut aikaiseksi maan päällä.
Ja loppuhuipennus
tälle alkulämmittelylle
on se,
että perkele saa aikaiseksi ydinsodan.
Jokainen ydinräjähdys tekee juuri sen,
mikä on kerrottu
kuudennen sinetin kohdalla.
Ja näitä ohjuksia putoaa
maahan siten kuin viikunapuu
varistaa raakileensa.
Tuo ilmaisu on erittäin
suuren salaisuuden kätkevä.
Siinä todellakin puhutaan
ydinaseiden käyttöönotosta.
Ohjusalustat puhkeavat esiin
ja tuuli käy yli maan,
kun rajoitettu ydinsota
pudottaa ohjuksensa maan päälle
puolin ja toisin.
Ja ihmiset pakenevat kalliosuojiin.
Mutta tämä kaikki on vasta alkusoitto.
Sen jälkeen paholainen saa
edelleen luvan hallita ja vallita
maailmaa sitä mukaa
kuin Jumalan enkelit puhaltavat pasuunoihin.
Ja viimeisten pasuunoiden aikana
perkeleen enkeli avaa
syvyyden kaivon kannen,
ja maan uumenista savun keskeltä
nousee valtaisa heinäsirkkajoukko.
Tästä perkeleellisestä joukosta
annetaan sitten tarkempi kuvaus.
Ja heidän johtajansa on syvyyden enkeli.
Ja sitten päästetään irti
neljä muuta perkeleellistä enkeliä,
ja heidän joukkonsa
tappavat valtaisan määrän ihmisiä.
Siis ei Jumala vaan perkele
hallitsee maata tuona aikana.
Ja loppuhuipennus tuolle
ahdistuksen ajalle on se,
että perkele on juuri saamassa
ihmiset tappamaan toisensa
kokonaisuudessaan.
Mutta Jeesus estää sen tulemuksellaan.
Johannes (Ilm 16:12-16) kirjoitti:
Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa
suureen Eufrat-virtaan,
ja sen vesi kuivui,
että tie valmistuisi
auringon noususta tuleville kuninkaille.
Ja minä näin
lohikäärmeen suusta
ja pedon suusta
ja väärän profeetan suusta
lähtevän kolme saastaista henkeä,
sammakon muotoista.
Sillä ne ovat riivaajain henkiä,
jotka tekevät ihmeitä;
ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo
kokoamaan heidät sotaan
Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.
- Katso,
minä tulen niinkuin varas;
autuas se,
joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin,
ettei hän kulkisi alastomana
eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! -
Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan,
jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.
Siis kolme saastaista henkeä
villitsee maan kuninkaat
ja niin valtaisat sotajoukot
kootaan Harmagedonille.
Paholaisen tarkoitus on,
että ihmiskunta tuhoaisi itsensä
lopullisesti.
Mutta jälleen kerran tulee
epäonnistuminen paholaisen osaksi.
Vain pahat ihmiset tulevat tuomion alle
ja Jumala pelastaa muut.
Johannes (Ilm 17:1-2) kirjoitti:
Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä,
joilla oli ne seitsemän maljaa,
ja puhui minulle sanoen:
"Tule,
minä näytän sinulle
sen suuren porton tuomion,
joka istuu paljojen vetten päällä,
hänen,
jonka kanssa maan kuninkaat
ovat haureutta harjoittaneet
ja jonka haureuden viinistä
maan asukkaat ovat juopuneet".
Ja kohta savu nousee raunioista.
Tuomion pasuunat ovat kajahtaneet.
Vihan maljat on vuodatettu.
Ihmiset ovat olleet
sotimassa toisiaan vastaan
riivattuina.
Johannes (Ilm 16:19-21) kirjoitti:
Ja se suuri kaupunki
meni kolmeen osaan,
ja kansojen kaupungit kukistuivat.
Ja se suuri Babylon
tuli muistetuksi Jumalan edessä,
niin että hän antoi sille
vihansa kiivauden viinimaljan.
Ja kaikki saaret pakenivat,
eikä vuoria enää ollut.
Ja suuria rakeita,
leiviskän painoisia,
satoi taivaasta ihmisten päälle;
ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa
raesateen vitsauksen tähden,
sillä se vitsaus oli ylen suuri.
Elokuva on päättynyt.
Suuren kaupungin valot
ovat vaihtuneet mustaksi savuksi.
Suuri kaupunki on kolmena palasena.
Elokuvan loppuhimmenyksen aikana
valkokankaalla nähdään
syventävän kertauksen luontoisesti
helakan punaisen pedon,
jolla nainen ratsasti.
Johannes (Ilm 17:4-6) kirjoitti:
Ja nainen oli puettu purppuraan
ja helakanpunaan
ja koristettu
kullalla ja jalokivillä ja helmillä
ja piti kädessään kultaista maljaa,
joka oli täynnä kauhistuksia
ja hänen haureutensa riettauksia.
Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi,
salaisuus:
"Suuri Babylon,
maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
Ja minä näin sen naisen
olevan juovuksissa
pyhien verestä
ja Jeesuksen todistajain verestä;
ja nähdessäni hänet
minä suuresti ihmettelin.
Tämä loppuhimmennys
muuttuu ihmeelliseksi
suru/ilo juhlaksi.
Johannes (Ilm 18:1- ) kirjoitti:
Sen jälkeen minä näin
tulevan taivaasta alas
erään toisen enkelin,
jolla oli suuri valta,
ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen:
"Kukistunut, kukistunut
on
suuri Babylon ...
Ja kohta surijat
kauhistelevat vainajan kohtaloa.
Johannes (Ilm 18:17-19) kirjoitti:
Ja kaikki laivurit
ja kaikki rannikkopurjehtijat
ja merimiehet
ja kaikki merenkulkijat
seisoivat loitolla
ja huusivat
nähdessään hänen palonsa savun
ja sanoivat:
"Mikä on
tämän suuren kaupungin vertainen?"
Ja he heittivät tomua päänsä päälle
ja huusivat itkien ja surren
ja sanoivat:
"Voi, voi sitä suurta kaupunkia,
jonka kalleuksista rikastuivat kaikki,
joilla oli laivoja merellä,
kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"
Mutta sitten etäämpänä
soikin riemulaulu:
Johannes (Ilm 18:20) kirjoitti:
Riemuitse hänestä, taivas,
ja te pyhät ja apostolit ja profeetat;
sillä Jumala on hänet tuominnut
ja kostanut hänelle teidän tuomionne.
Hautakivi heitetään
vainajan haudalle.
Johannes (Ilm 18:21) kirjoitti:
Ja väkevä enkeli otti kiven,
niinkuin suuren myllynkiven,
ja heitti sen mereen sanoen:
"Näin heitetään kiivaasti pois
Babylon, se suuri kaupunki,
eikä sitä enää löydetä".
Ja ilonpito jatkuu taivaassa.
Johannes (Ilm 19:1) kirjoitti:
Sen jälkeen minä kuulin
ikäänkuin kansan paljouden
suuren äänen
taivaassa sanovan:
"Halleluja!
Vihkiminen on tapahtunut taivaassa.
On hääjuhlan aika.
Johannes (Ilm 19:7) kirjoitti:
Iloitkaamme ja riemuitkaamme
ja antakaamme kunnia hänelle,
sillä Karitsan häät ovat tulleet,
ja hänen vaimonsa
on itsensä valmistanut.
Hääjuhla vietetään maan päällä.
Morsiusparin saapuminen
juhlapaikalle on mahtava.
Johannes (Ilm 19:11-14) kirjoitti:
Ja minä näin taivaan auenneena.
Ja katso:
valkoinen hevonen,
ja sen selässä istuvan nimi
on Uskollinen ja Totinen,
ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa.
Ja hänen silmänsä
olivat niinkuin tulen liekit,
ja hänen päässään
oli monta kruunua,
ja hänellä oli kirjoitettuna nimi,
jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse,
ja hänellä oli yllään
vereen kastettu vaippa,
ja nimi, jolla häntä kutsutaan,
on Jumalan Sana.
Ja häntä seurasivat
ratsastaen valkoisilla hevosilla
taivaan sotajoukot,
puettuina valkeaan ja puhtaaseen
pellavavaatteeseen.
Hääaterioinnin aloittavat
taivaan linnut.
Johannes (Ilm 19:17-18) kirjoitti:
Ja minä näin enkelin seisovan auringossa,
ja hän huusi suurella äänellä
sanoen kaikille
keskitaivaalla lentäville linnuille:
"Tulkaa,
kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle
syömään kuningasten lihaa
ja sotapäällikköjen lihaa
ja väkevien lihaa
ja hevosten
sekä niiden selässä istuvien lihaa
ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa,
sekä pienten että suurten".
Harmagedonin taistelun piti olla
paholaisen järjestämä
taistelu maan kuninkaiden välillä,
jossa ihmiskunta tuhoaisi itsensä,
mutta paholainen häviää
jokaisen taistelunsa.
Ja nytkin käy niin,
että loppuviimein
ihmiset eivät surmaakaan toisiaan
vaan käyvät
taivaasta saapuvan
Kuningasten Kuninkaan
ja Hänen omiensa kimppuun.
Johannes (Ilm 19:19-21) kirjoitti:
Ja minä näin pedon
ja maan kuninkaat
ja heidän sotajoukkonsa kokoontuneina
sotiaksensa
hevosen selässä istuvaa vastaan
ja hänen sotajoukkoansa vastaan.
Ja peto otettiin kiinni,
ja sen kanssa väärä profeetta,
joka sen nähden oli tehnyt ihmetekonsa,
joilla hän oli eksyttänyt ne,
jotka olivat ottaneet pedon merkin,
ja ne,
jotka olivat sen kuvaa kumartaneet;
ne molemmat heitettiin elävältä
tuliseen järveen, joka tulikiveä palaa.
Ja ne muut saivat surmansa
hevosen selässä istuvan miekasta,
joka lähti hänen suustaan;
ja kaikki linnut tulivat
ravituiksi heidän lihastansa.
Harmagedonin taistelu
on lopullisesti päättynyt.
Mutta kuudennen sinetin kohdalla
ei paholaista ole vielä
edes heitetty
taivaan avaruuksista maan päälle,
ei antirkristus ole
noussut pakanakansojen merestä,
eikä väärä profeetta Israelin maasta.
Ollaan siis ihan toisenlaisissa lukemissa,
kun kuudennen sinetin tapahtumat toteutuvat.
Siis vasta suuren ahdistuksen päätteeksi
tapahtuu tapahtuu seuraava:
Matteus (24:30) kirjoitti:
Mutta kohta
niiden päivien ahdistuksen jälkeen
aurinko pimenee,
eikä kuu anna valoansa,
ja tähdet putoavat taivaalta,
ja taivaitten voimat järkkyvät.
Ja silloin Ihmisen Pojan merkki
näkyy taivaalla,
ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat;
ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan
taivaan pilvien päällä
suurella voimalla ja kirkkaudella.
Mutta nyt me keskustelemme
helvetistä ja tuonelan vaivanpaikasta.
Vaikka suuri ahdistus toteutuu
Jumalan silmien edessä
paholaisen saadessa hallintavallan
vähäksi aikaa,
niin Jumala ei tule helvettiin
eikä Jumalan kasvoja siellä nähdä,
eikä siellä ole mitään valkeutta.
Siellä on vain ihmisiä,
jotka ovat rakastaneet pimeyttä
enemmän kuin valkeutta.
Ja siksi heidän nimensä
on pyyhittey pois Elämän kirjasta.
Jumala ei tahdo kenenkään
ihmisen hukkuvan,
ja on tehnyt kaiken pelastaakseen ihmiset.
Mutta jos ihminen kieltäytyy
ottamasta vastaan Pelastuksen,
niin se merkitsee ikuista eroa
Jumalan kasvoista ja kirkkaudesta.