Tekopyhyydestä

[Annu]

Minulla on ilmeisesti taipumusta liikaa miettiä, mitä ihmiset
ajattelevat minusta. En kuitenkaan haluaisi niin olevan, vaan
toivoisin, että minulle olisi tärkeintä, mitä Jumala ajattelee
minusta.

Mitä olette tehneet, jos teille on tullut tuntemuksia omasta
tekopyhyydestä?

[kalamos]

Alkutekstissä on ilmaisu

ὑποκριτής = tekopyhä
hypokritēs

Pohjana on verbi

krinō = tuomita

Eli ymmärrän niin,
että tekopyhä pyrkii
tuomitsemaan muita.

Siitä on tehtävä parannus.
Otettava parru pois omasta silmästä.

Raamattu kansalle

Älkää tuomitko,
ettei teitä tuomittaisi.

Millä tuomiolla te tuomitsette,
sillä teidät tuomitaan,
ja millä mitalla te mittaatte,
sillä teille mitataan.

Kuinka näet roskan veljesi silmässä,
mutta et huomaa hirttä omassa silmässäsi?

Tai kuinka voit sanoa veljellesi:
'Anna minun ottaa roska silmästäsi',
kun omassa silmässäsi on hirsi?

Sinä tekopyhä!
Ota ensin hirsi omasta silmästäsi,
niin sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.

Tällä foorumilla
jo foorumin säännöt (tarkoitus)
kieltää tekopyhyyden
eli muiden tuomitsemisen.

Emme edes keskustele
yksittäisistä ihmisistä,
tuomitsemisesta puhumattakaan.

Ja kun täällä ei tule tuomituksi,
niin ei ole kovin suurta tarvetta
muitakaan tuomita.

Toisaalta tuo alkutekstin ilmaisu
voitaisiin myös kääntää
teeskentelemiseksi.

Ihminen tekeytyy muuksi mitä on.
Teeskentelee olevansa jotakin,
vaikka ei mitään ole.

Varsinkin,
jos huomaa toisessa jotakin vikaa,
niin helposti ajattelee,
että tuo pitää saada ojennukseen.

Ja taas unohtuu se hirsi omassa silmässä.
Asia on yksinkertaisesti niin,
että mistä me toista tuomitsemme,
niin me tosiasiassa tuomitsemme itsemme.

Sentähden sinä, oi ihminen,
et voi millään itseäsi puolustaa,
olitpa kuka hyvänsä,
joka tuomitset.

Sillä mistä toista tuomitset,
siihen sinä itsesi syypääksi tuomitset,
koska sinä, joka tuomitset,
teet samoja tekoja.

Tämä ei tietenkään tarkoita,
että emme saisi
auttaa langenneita lähimmäisiämme.

Mutta jos teemme sen tekopyhinä,
niin me emme auta.

Veljet,
jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta,
niin ojentakaa te, hengelliset,
häntä sävyisyyden hengessä;

ja ole varuillasi,
ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.

Kantakaa toistenne kuormia,
ja niin te täytätte Kristuksen lain.

Sillä jos joku luulee jotakin olevansa,
vaikka ei ole mitään,
niin hän pettää itsensä.

Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa,
ja silloin hänen kerskaamisensa on vain siinä,
mitä hän itse on, ei siinä, mitä toinen on;

sillä kunkin on kannettava oma taakkansa.

[Natanael]

“Minulla on ilmeisesti taipumusta liikaa miettiä, mitä ihmiset ajattelevat minusta. En kuitenkaan haluaisi niin olevan, vaan toivoisin, että minulle olisi tärkeintä, mitä Jumala ajattelee minusta. Mitä olette tehneet, jos teille on tullut tuntemuksia omasta tekopyhyydestä?”

Kaikki me ajattelemme jossain määrin, mitä kohtaamamme ihmiset ajattelevat meistä. Se saa meidät käyttäytymään ystävällisesti lähimmäisiämme kohtaan – niin säilytämme itsearvostuksemme ja saamme palautteena takaisin ystävällisyyttä. Ei ole hyvä, jos käyttäydymme ja puhumme toistuvasti ajattelemattomasti muita huomioimatta.

Tekopyhyyttä on monenlaista. On ihmisiä, jotka osoittavat upeita piirteitä piilottaakseen pimeän moraalittomuutensa. On mahdollista käyttäytyä seurakunnan tilaisuuksissa ja muita uskovia kohdattaessa hurskaan oloisesti, mutta kotona neljän seinän sisällä voi olla henkistä ja jopa fyysistä väkivaltaa.

"Mutta Herra sanoi Samuelille: "Älä katso hänen näköänsä äläkä kookasta vartaloansa, sillä minä olen hänet hyljännyt. Sillä ei ole, niin kuin ihminen näkee: ihminen näkee ulkomuodon, mutta Herra näkee sydämen."

Yleisin valheellisuustyyppi on henkilö, joka yrittää sopeutua, tulla hyväksytyksi ja jopa ylistetyksi. He eivät siis epäröi puolustaa punaista väriä tänään, vihreää huomenna ja sinistä seuraavana päivänä. Heidän näkemyksensä tulevat aina riippumaan niistä yhteyksistä, joissa he kulloinkin toimivat. Missään nimessä sinä, Annu, et ole tuollainen. Itse asiassa ajattelen, että sinä et ole millään erityisellä tavalla tekopyhä ollenkaan. Tekopyhyys on raaempi, pimeämpi ja monimutkaisempi ominaisuus kuin valehteleminen itsessään. Tuolloin ihminen piilottaa todellisen luonteensa näyttäen samalla moraalista ylevyyttä maailmalle.

Rohkenen ajatella, että sinun kohdallasi Annu, kysymys on pitkälti itsetunnosta. Itsetuntoamme heikentää jatkuva muiden mielipiteiden pohtiminen ja johdattamina oleminen. Se myös estää meitä harjoittamasta tervettä itsearviointia, jolloin voisimme elää omien arvojemme mukaisesti, huolimatta siitä mistä toiset pitävät tai eivät pidä. Kristittyhän kokee Jeesuksen sanojen mukaisesti tässä maailmassa jatkuvasti vastustusta ja mitätöimistä.

Jumala hyväksyy sinut sellaisena kuin Hänen rakkaana lapsenaan olet. Älä ole itseäsi kohtaan liian ankara, vaan opettele lepäämään Jeesuksen seurassa, Hänen armonsa varassa. Kaikki kristityt tekevät tai sanovat toisinaan väärin ja satuttavat ihmisiä, tahtomattaankin.

Jos haluat tietää, miltä täydellinen näyttää, sinun täytyy katsoa Jeesusta - tämänhän sinä tiedät. Hän ei koskaan sotkeudu tai tee asioita väärin. Hän näyttää, miltä täydellinen elämä näyttää: se tarkoittaa Jumalan rakastamista täydellisesti ja toistensa täydellistä rakastamista. Minä en elä sillä tavalla, vaikka haluaisin.

Selvää on, että Jeesus ei halua meidän teeskentelevän, että teemme aina oikein. Hän haluaa meidän pahoittelevan vääriä asioita, joita teemme, ja hän sanoo antavansa meille anteeksi, jos teemme niin. Kun Jeesus tapasi aikansa uskonnolliset ihmiset - ryhmän nimeltä fariseukset - hän kutsuu heitä suoraan, mitä he ovat: tekopyhiksi. Hän sanoi, että ne näyttävät hyvältä ulkopuolelta, mutta sisältä ne ovat todella “rumia”. Ja koska he valehtelevat siitä, keitä he todella ovat, he saavat muut tuntemaan olonsa pahaksi.

Kristittynä oleminen ei tarkoita hyvän esittämistä; uskoon tulemisen lähtökohtana jo on oman syntisyytemme ja huonoutemme tunnustamisessa. Jeesus sanoo, ettei hän tullut hakemaan ihmisiä, joilla on kaikki järjestyksessä; hän tuli hakemaan ihmisiä, jotka ovat tavalla tai toisella “sekaisin”.

"Mitä olette tehneet, jos teille on tullut tuntemuksia omasta tekopyhyydestä?”

Valtaosa ei tee koskaan mitään, eikä voikaan, sillä harva huomaa tai ymmärtää, että meissä kaikissa uskovissa on annos farisealaisuutta ja tekopyhyyttä. Jos joku sitä itsessään sattuu huomaamaan, niin hänellä on silloin asiaa Jeesukselle.

Annu kirjoitti, että "toivoisin, että minulle olisi tärkeintä, mitä Jumala ajattelee minusta."

Minun mielestäni tuo mainitsemasi toive on sinun kohdallasi jo toteutunut.