Johdatit meidät juuri siihen
Jumalan Sanan kohtaan,
josta ilmenee tuo asia.
Tunnustankin,
että en ajatellut asiaa sen enempää,
vaan koin van kehotusta
tuoda tuo syyllisyysnäkökulma esiin.
Ihan siis maalaisjärjellä
pidän itsestäänselvyytenä,
että minä olen paljon suurempi
syyllinen kuin Aadam,
kun syön kiellettyä hedelmää,
vaikka näen jo kaikkialla,
mitä seuraa sen syömisestä.
Siis tiedän jo syömättäkin,
mitä pahan hedelmä saa aikaan,
ja silti syön siitä.
Ja juuri tällä asialla
Paavali aloittaa tuon katkelman,
jonka aiheena on Jumalan ARMO.
Paavali (Room 5:12) kirjoitti:
Sentähden,
niinkuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet
Jo Roomalaiskirjeen alkulause paljasti
Jumalan Evankeliumin ihanuuden.
Tarvitsemme tuota Hyvää Sanomaa
sen tähden,
että me olemme syyllisiä.
Synnin ja kuoleman lain on täytyttävä.
Ja Paavali sanookin tuossa lopuksi,
että kalamoksenkin on kuoltava,
koska kalamos on tehnyt syntiä.
Siis oli aikajakso
Aadamista Moosekseen asti,
jolloin ei ollut kirjattua lakia.
Mutta silti syntiä seurasi kuolema.
Ja kun tuona laittomuuden aikana
synti oli tullut huippuunsa,
niin koko ihmiskunta
ja jopa sen haltuun annettu
eläinkunta oli
niin syvästi joutunut
synnin ja kuoleman valtaan,
että se oli pakko hukuttaa kuolemaan.
Siis koko Aadamin haltuun
alunperin annettu luomakunta
teki niin hirvittäviä asioita,
että se kokonaisuudessaan
täytyi antaa kuolemalle.
Aadamin haukkaama palanen
varastetusta omenasta
ei ollut mitään sen rinnalla,
mitä me teemme.
Siis me olemme tehneet syntiä
ja vieläpä täysin tietoisena
pahan pahuudesta.
Rikkomuksemme on siis
äärettömän paljon suurempi
kuin Aadamin.
Mikä siis tekee Aadamin
rikkomuksesta erilaisen
kuin meidän rikkomuksemme.
Paavali (Room 5:13) kirjoitti:
sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole
Aadamille oli annettu kieltolaki,
joka antoi vapauden syödä
kaikista muista paratiisin puista
paitsi yhdestä puusta,
josta syöminen merkitsisi välitöntä
jo samana päivänä tapahtuvaa kuolemaa.
Ja näin sitten tapahtui tuona päivänä.
Kuolemalla kuoleminen.
Mutta missä ero.
Mikä teki Aadamin synnistä
erilaisen kuin meidän syntimme.
Se,
että Hänestä tuli vastuunkantaja.
Hän rikkoi hänelle säädetyn lain.
Ja niin hän myös kantaa vastuun
tuosta rikkomuksesta.
Ongelma on siinä,
että Aadam ei siihen kykene.
Mutta sitä varten
Jumalan suunnitelmassa oli
ottaa itse Aadamin osa.
Jumala,
joka oli seurustellut Aadamin kanssa,
Jumala,
joka oli kieltolain Aadamille julistanut,
ottaisi itse Aadamin osan,
tulisi itse ihmiseksi
ja ottaisi päälleen
kaiken ihmiskunnan synnin.
Jumalasta eli Jumalan Pojasta
tulisi Viimeinen Aadam.
Paavali (Room 5:14) kirjoitti:
kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva
Aadamin rikkomus avasi tien
synnille ja kuolemalle tulla
tähän meidän maailmaamme.
Siksi se on erilainen
kuin meidän rikkomuksemme.
Mutta se ei poista vastuuta muilta
olla syömättä kiellettyä hedelmää
varskinkin, kun nyt jo tiedämme,
mitä synti saa aikaan maailmassamme.
Ja kuitenkin, kuten todettua,
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet.
Mutta Aadamin erityisaseman tähden,
Jumala saattoi tuoda
Pelastajan eli Vapauttajan maailmaan.
Viimeinen Aadam kääntää kaiken
päälaelleen.
Paavali (Room 5:15) kirjoitti:
Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta
ylenpalttisesti tullut monien osaksi.
Siis yksi haukkaus kielletystä hedelmästä
on johtanut ylen hirveisiin asioihin
maan päällä synnin ja kuoleman riehutessa
maata hallitsevan paholaisen lähettiläinä.
Mutta nyt maailmaan on tullut
Viimeinen Aadam,
joka on tuonut maailmaan
ylenpalttisen ihanan ja runsaan
Armon ja Vanhurskauden
- vieläpä lahjana vastaanotettavaksi.
Paavali (Room 5:16) kirjoitti:
Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi,
mutta armolahja tulee
monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.
Aadam haukkasi palasen
kiellettyä hedelmää.
Ja me olemme menneet
terävien ohdakkeiden pöpelikköön
täydellä voimalla.
Mutta nyt on erikoistarjouksessa
Viimeisen Aadamin tähden
kuoleman sijaan Elämä.
Paavali (Room 5:17) kirjoitti:
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat armon
ja vanhurskauden lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta.
Synti ja kuolema ovat hallinneet
maan päällä,
koska Aadam totteli
paholaisen kehotusta
- käärmeen kautta annettua -
syödä kielletystä puusta
siinä toivossa,
että ihminen saisi tietää
jotain salattua jumalllista tietoa,
jota Jumala pihtaa ihmisiltä.
Ja näin sitten kävikin,
joskin se tieto pahasta
ei ollut ollenkaan autuuttava.
Aivan päinvastoin.
Mutta nyt me kaikki näemme
ympärillämme pahan seuraukset.
Mutta nyt meillä on taas
tarjolla Elämän puun hedelmä
Jeesuksessa Kristuksessa.
Se pystytettiin Golgatalle,
ja siihen sisältyvä
hedelmäliha ja -veri
sisäisesti otettuna
vapauttaa meidät
synnin ja kuoleman vallasta.
Paavali (Room 5:18) kirjoitti:
Niinpä siis,
samoin kuin
yhden ihmisen lankeemus
on koitunut
kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi
Vaikka meillä ei ole lakia,
niin meidät tuomitaan silti kuolemaan
syntitekojemme tähden.
Kadotukseksi käännetty
alkutekstin sana on
Se tulee verbistä
Siinä on etuliite
Meidät siis alastuomitaan
omien rikkomustemme tähden.
Mutta lankeemuksen varalta
laadittu Pelastussuunnitelma
edellytti yhden ihmisen
eli yhden Aadamin
asettamista vastuuseen,
jolloin yksi ihminen
eli Viimeinen Aadam,
voi lunastaa veljensä omaisuuden
takaisin siten kuin
Mooseksen laissa on säädetty.
Väkivaltaa Jeesus ei kuitenkaan tee.
Jos joku haluaa jäädä
synnin ja kuoleman valtaan,
eikä välitä vapautuksesta
ja tarjolla olevasta syyttömyydestä
ja Elämän lahjasta,
niin se on ihmisen oma valinta.
Paavali (Room 5:19) kirjoitti:
sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden
kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi
Aadam oli tilanteessa,
jossa kaikki esillä olevat todisteet
osoittivat käärmeen puhuvan totta.
Mikään ei viitannut siihen,
että tuosta puusta syöminen
olisi vahingollista.
Aivan päinvastoin.
Vaimokin piristyi siitä syötyään
niin valtavasti,
ettei ole näin täpinöissään
ollut vielä koskaan.
Mutta vielä suurempi ihme
ja aivan uskomaton asia,
on se Rakkaus,
jota Jeesus osoitti meitä kohtaan,
kun antoi häpäistä itsensä
alastomana ristillä sen tähden,
että meidät voitaisiin pukea
uudelleen siihen kirkkauteen,
joka ensimmäistä ihmisparia
peitti tuohon
Aadamin syntiinlankeemushetkeen saakka.
Ja kaikkein suurin ihme on se,
että jotkut eivät halua
luopua häpeästään
vaan jatkaa syntielämää
vaikka tarjolla on uusi elämä
lahjavanhurskaudessa.
Ja jotta näiden kahden ero
selvästi näkyisi,
niin laki tuli väliin
viime hetkellä
Jumalan kansan kohtaloissa,
kun se sonnivasikkaa palvoen
ylisti sitä jumalanaan,
joka on vapauttanut sen
orjuudesta vapauttanut.
Söivät ja joivat sitten
pitivät iloa tuon vasikan ympärillä.
Jumala olisi oikeutetusti
eli vanhurskaasti voinut tuhota
tuon kansan Aaronia myöten,
ja aloittaa alusta Mooseksen kautta.
Mutta tosiasiassa Jumala
koetteli Moosesta.
Ja Mooses tai oikeammin
Jeesus pelasti tuon kansan
täystuholta.
Ristinmuotoinen kuolema
kulki kansan läpi ja se pelastui
täystuholta.
Ja nyt tarvittiin laki
ja kiveen hakattuna,
koska ihmissydämeen
se ei ollut sulautunut.
Ja tämä laki varjeli ankaruudellaan
sitten Israelin kansan täystuholta.
Ja niin meille syntyi
Jumalan kansan kautta
luvattu Vapauttaja.
Viimeinen Aadam.
Ja tähän Paavali päättää
tämän läpi käydyn katkelman.
Paavali (Room 5:20-21) kirjoitti:
Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme,
kautta.
Aadam ja Eeva antoivat
Jumalan pukea itsensä
teurastetun karitsan
nahasta tehtyyn vaatteeseen
ja näin peittää alastomuutensa
eli sovittaa syntinsä.
Jos me emme anna
Jumalan niin tehdä,
niin olemme paljon syntisemmät
kuin Aadam ja Eeva.
Joka hylkää Mooseksen lain,
sen pitää armotta
kahden tai kolmen todistajan
todistuksen nojalla kuoleman:
kuinka paljoa
ankaramman rangaistuksen
luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa
Jumalan Pojan
ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty,
ja pilkkaa armon Henkeä!