Syntiinlankeemus

[NäilläNäppäimillä]

Katsotaan mitä Jumala sanoi Adamille:

Herra Jumala sanoi ihmiselle: »Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista.
Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö,
sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma.»

Käärmeen umpikiero hämäysversio Eevalle:
»Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?»

Manipuloitu nainen vastasi käärmeelle: »Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut:
’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’

Jumala ei ollut sanonut Eevalle mitään, saati hedelmiin koskemisesta.
Oli vain yksi henkilö, jolle kielto oli kasvoista kasvoihin sanottu.
Kenen tehtävänä siis olisi ollut kunnolla infota?

[Kirjoittaja]

Kiitos. korjattu versio:

Mistä Aatami tiesi, että on väärin syödä puusta, jos vasta hedelmän syötyään pystyi erottamaan hyvän sekä pahan?

[Kirjoittaja]

Ehkä Jumalaa pitää kuunnella, vaikka ei itse erota väärää tai oikeaa.

[kalamos]

Mistä Eeva ja Aatami tiesivät,
että on väärin syödä puusta,
jos vasta hedelmän syötyään
pystyivät erottamaan hyvän sekä pahan?

He tiesivät eli tunsivat jo Jumalan.
Kaikki heissä itsessään
ja heidän ympärillään todisti,
että Jumala on hyvä.

Kaiken ihanuuden oli kruunannut
se hetki, kun Jumala saatteli
Aadamille Vaimon.

He tiesivät ja tunsivat
kaiken Jumalasta ja Hänen
Rakkaudestaan ja Hyvyydestään.

He olivat jopa itse Jumalan kuvia.
Täynnä Rakkautta ja Kirkkautta.

Kaiken tämän taivaallisen ihanuuden
ja jumalallisen elämän
perustuksena oli Jumalan laki,
joka kielsi Aadamia syömästä
hyvän- ja pahantiedon puusta.

Siis laki kielsi juuri sen,
mitä käärme tarjosi.

Pahan tuntemista.
Alkutekstin ilmaisu pitää sisällään
paitsi tietämisen myös tuntemisen.

Käärmeen lupaus siis oli,
että he tulisivat

tietämään/tuntemaan
hyvän ja pahan

Tunteminen tarkoittaa suhdetta.

Aadamille ihmiskunnan kantaisänä
oli tarjolla kaksi ateriayhteyttä.

Syöminen
Elämä puusta
olisi sinetöinyt
sen suhteen hyvän kanssa,
jossa hän nyt oli.

Syöminen
hyvän- ja pahantiedon puusta
merkitsisi uutta suhdetta
pahan kanssa.

Tämä uusi suhde katkaisisi
suhteen Elämän puun kanssa.

Ja niin tilale tulisi kuolema.
Kuolemalla kuoleminen.

Tämän kaiken Aadam jo tiesi.
Ja hän oli vastuussa
siitä luomakunnasta,
joka oli hänen vallittavakseen annettu.

Aivan erityisesti
hänen olisi pitänyt rakastaa Vaimoaan,
niin ettei tuo kuolema
missään tapauksessa pääsisi
koskettamaan hänen rakkaintaan.

NäilläNäppäimillä ilmaisi
asian erittäin selvästi.

Oli vain yksi henkilö, jolle kielto oli kasvoista kasvoihin sanottu.
Kenen tehtävänä siis olisi ollut kunnolla infota?

Tähän mennessä esiin tuomani infon
Aadam olisi voinut tuoda esiin
tuossa tilanteessa.

Ja pääasia olisi ollut,
että hän itse ei olisi syönyt
häneltä kiellettyä hedelmää.

Ja sitten illalla, kun Jumala
(tarkkkaan ottaen Jumalan Poika)
taas tulisi tapansa mukaan
vierailmeaan heidän luonaan,
niin Aadam olisi voinut
tuoda tämän asian esille.

Katsohan Jahve,
Sinä joka saatat kaiken olevaiseksi,
nyt kävi niin,
että tuo kaikkein hohdokkain
Sinun luomasi eläin,
kiipesi tuohon puuhun,
josta varoitit minua syömästä.

Ja se söi siitä.
Ja vaimokin sitten söi.

Ja vaimo tarjosi minullekin
siitä puusta hedelmää.
Se on nyt tässä käsissäni.

Onko todella niin,
että minä en saa syödä tätä?

Jotenkin tuo puu hehkuu
niin suloisena ja viettelevänä,
että teksisi mieli
syödä tämä hedelmä.

Varsinkin,
kun tuo käärme sanoi,
että jos syömme tuosta puusta,
niin meistä tulee kuin jumalia.

Ja me tulemme tietämään,
jotain sellaista,
mitä emme vielä tiedä.

Ja sitten Jumala olisi vastannut
ehkä tähän tapaan:

Jos Sinä syöt tuon hedelmän,
niin tapahtuu se,
minkä olen Sinulle jo kertonut.

Tuo ateriayhteys käärmeen
ja sen vallanneen pahan kanssa
merkitsee Sinulle
ja koko Sinun haltuusi annetulle
luomakunnalle Vaimoasi myöten
nykyisen yhteyden katkeamista.

Te kaikki tulette tuntemaan pahan.
Joten älä syö sitä hedelmää.

Syö kaikista muista paratiisin puista.
Sanoi käärme tai vaimosi
sitten mitä tahansa.

Sinä ja Sinun vaimosi
ja tuo kaikkein hohdokkain eläinparkakaan
ei vielä tiedä eikä tunne pahan seurauksia.

Sinä ratkaiset sen,
astuuko kuolema tähän
Sinun haltuusi annettuun luomakuntaan.

Ja sitten keskustelu olisi ehkä
jatkunut useanakin iltana.

Siihen asti,
että Aadam olisi syönyt
jommasta kummasta puusta.

Siis joko
hyvän ja pahantiedon puusta.

Tai sitten
viereisestä Elämän puusta.

Jumalan Sanaa kuulemalla
Aadam olisi varmistunut siitä,
että hänen ei todellakaan
pidä syödä tuosta houkuttelevasta
hyvän- ja pahantiedon puusta.

Ja olisi ehkä ihan ajatuksissaan
sitä katsellut ja syönyt viereisestä puusta.

[Kirjoittaja]

Ei Adam tiennyt, mitä mikä paha on, ennenkuin otti hedelmän. Tämän vuoksi emme voi Adamia syyllistääkkään. Adam vain tiesi, että puusta ei saa syödä, koska näin oli ohjeistettu. Hän oli kuin lapsi, joka tottelee, vaikka ei tiedä miksi.

[kalamos]

Siksi me olemmekin
paljon enemmän syyllisiä,
kun jo tiedämme,
mitä on seurannut
kielletyn puun hedelmän syömisestä,
ja silti syömme siitä.

Mutta Aadamin rooli
nykyisen luomakunnan kantaisänä
on tärkeä,
koska nyt Viimeinen Aadam
eli Jeesus Kristus
voi vapauttaa syntiinlangenneet
tuomiosta siten kuin
maan saantokirjaan oli kirjoitettu.

[Kirjoittaja]

Olemmeko?

kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva.

[kalamos]

Johdatit meidät juuri siihen
Jumalan Sanan kohtaan,
josta ilmenee tuo asia.

Tunnustankin,
että en ajatellut asiaa sen enempää,
vaan koin van kehotusta
tuoda tuo syyllisyysnäkökulma esiin.

Ihan siis maalaisjärjellä
pidän itsestäänselvyytenä,
että minä olen paljon suurempi
syyllinen kuin Aadam,
kun syön kiellettyä hedelmää,
vaikka näen jo kaikkialla,
mitä seuraa sen syömisestä.

Siis tiedän jo syömättäkin,
mitä pahan hedelmä saa aikaan,
ja silti syön siitä.

Ja juuri tällä asialla
Paavali aloittaa tuon katkelman,
jonka aiheena on Jumalan ARMO.

Sentähden,
niinkuin yhden ihmisen kautta
synti tuli maailmaan,
ja synnin kautta kuolema,
niin kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet

Jo Roomalaiskirjeen alkulause paljasti
Jumalan Evankeliumin ihanuuden.
Tarvitsemme tuota Hyvää Sanomaa
sen tähden,
että me olemme syyllisiä.
Synnin ja kuoleman lain on täytyttävä.
Ja Paavali sanookin tuossa lopuksi,
että kalamoksenkin on kuoltava,
koska kalamos on tehnyt syntiä.

Siis oli aikajakso
Aadamista Moosekseen asti,
jolloin ei ollut kirjattua lakia.
Mutta silti syntiä seurasi kuolema.

Ja kun tuona laittomuuden aikana
synti oli tullut huippuunsa,
niin koko ihmiskunta
ja jopa sen haltuun annettu
eläinkunta oli
niin syvästi joutunut
synnin ja kuoleman valtaan,
että se oli pakko hukuttaa kuolemaan.

Siis koko Aadamin haltuun
alunperin annettu luomakunta
teki niin hirvittäviä asioita,
että se kokonaisuudessaan
täytyi antaa kuolemalle.

Aadamin haukkaama palanen
varastetusta omenasta
ei ollut mitään sen rinnalla,
mitä me teemme.

Siis me olemme tehneet syntiä
ja vieläpä täysin tietoisena
pahan pahuudesta.

Rikkomuksemme on siis
äärettömän paljon suurempi
kuin Aadamin.

Mikä siis tekee Aadamin
rikkomuksesta erilaisen
kuin meidän rikkomuksemme.

sillä jo ennen lakiakin
oli synti maailmassa,
mutta syntiä ei lueta,
missä lakia ei ole

Aadamille oli annettu kieltolaki,
joka antoi vapauden syödä
kaikista muista paratiisin puista
paitsi yhdestä puusta,
josta syöminen merkitsisi välitöntä
jo samana päivänä tapahtuvaa kuolemaa.

Ja näin sitten tapahtui tuona päivänä.
Kuolemalla kuoleminen.

Mutta missä ero.
Mikä teki Aadamin synnistä
erilaisen kuin meidän syntimme.

Se,
että Hänestä tuli vastuunkantaja.

Hän rikkoi hänelle säädetyn lain.
Ja niin hän myös kantaa vastuun
tuosta rikkomuksesta.

Ongelma on siinä,
että Aadam ei siihen kykene.

Mutta sitä varten
Jumalan suunnitelmassa oli
ottaa itse Aadamin osa.

Jumala,
joka oli seurustellut Aadamin kanssa,
Jumala,
joka oli kieltolain Aadamille julistanut,
ottaisi itse Aadamin osan,
tulisi itse ihmiseksi
ja ottaisi päälleen
kaiken ihmiskunnan synnin.

Jumalasta eli Jumalan Pojasta
tulisi Viimeinen Aadam.

kuitenkin kuolema hallitsi
Aadamista Moosekseen asti niitäkin,
jotka eivät olleet syntiä tehneet
samankaltaisella rikkomuksella
kuin Aadam,
joka on sen esikuva, joka oli tuleva

Aadamin rikkomus avasi tien
synnille ja kuolemalle tulla
tähän meidän maailmaamme.

Siksi se on erilainen
kuin meidän rikkomuksemme.

Mutta se ei poista vastuuta muilta
olla syömättä kiellettyä hedelmää
varskinkin, kun nyt jo tiedämme,
mitä synti saa aikaan maailmassamme.

Ja kuitenkin, kuten todettua,
kuolema on tullut
kaikkien ihmisten osaksi,
koska kaikki ovat syntiä tehneet.

Mutta Aadamin erityisaseman tähden,
Jumala saattoi tuoda
Pelastajan eli Vapauttajan maailmaan.

Viimeinen Aadam kääntää kaiken
päälaelleen.

Mutta armolahjan laita
ei ole sama kuin lankeemuksen;
sillä joskin yhden lankeemuksesta
monet ovat kuolleet,
niin paljoa enemmän
on Jumalan armo ja lahja
yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen,
armon kautta
ylenpalttisesti tullut monien osaksi.

Siis yksi haukkaus kielletystä hedelmästä
on johtanut ylen hirveisiin asioihin
maan päällä synnin ja kuoleman riehutessa
maata hallitsevan paholaisen lähettiläinä.

Mutta nyt maailmaan on tullut
Viimeinen Aadam,
joka on tuonut maailmaan
ylenpalttisen ihanan ja runsaan
Armon ja Vanhurskauden
- vieläpä lahjana vastaanotettavaksi.

Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen,
mikä tuli yhden synnintekijän kautta;
sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi,
mutta armolahja tulee
monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi.

Aadam haukkasi palasen
kiellettyä hedelmää.

Ja me olemme menneet
terävien ohdakkeiden pöpelikköön
täydellä voimalla.

Mutta nyt on erikoistarjouksessa
Viimeisen Aadamin tähden
kuoleman sijaan Elämä.

Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden
kuolema on hallinnut yhden kautta,
niin paljoa enemmän ne,
jotka saavat armon
ja vanhurskauden lahjan runsauden,
tulevat elämässä hallitsemaan
yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta.

Synti ja kuolema ovat hallinneet
maan päällä,
koska Aadam totteli
paholaisen kehotusta
- käärmeen kautta annettua -
syödä kielletystä puusta
siinä toivossa,
että ihminen saisi tietää
jotain salattua jumalllista tietoa,
jota Jumala pihtaa ihmisiltä.

Ja näin sitten kävikin,
joskin se tieto pahasta
ei ollut ollenkaan autuuttava.
Aivan päinvastoin.

Mutta nyt me kaikki näemme
ympärillämme pahan seuraukset.

Mutta nyt meillä on taas
tarjolla Elämän puun hedelmä
Jeesuksessa Kristuksessa.

Se pystytettiin Golgatalle,
ja siihen sisältyvä
hedelmäliha ja -veri
sisäisesti otettuna
vapauttaa meidät
synnin ja kuoleman vallasta.

Niinpä siis,
samoin kuin
yhden ihmisen lankeemus
on koitunut
kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko
koituu kaikille ihmisille
elämän vanhurskauttamiseksi

Vaikka meillä ei ole lakia,
niin meidät tuomitaan silti kuolemaan
syntitekojemme tähden.

Kadotukseksi käännetty
alkutekstin sana on

κατάκριμα
katakrima

Se tulee verbistä

κρίνω = tuomita
krinō

Siinä on etuliite

κατά = alas
kata

Meidät siis alastuomitaan
omien rikkomustemme tähden.

Mutta lankeemuksen varalta
laadittu Pelastussuunnitelma
edellytti yhden ihmisen
eli yhden Aadamin
asettamista vastuuseen,
jolloin yksi ihminen
eli Viimeinen Aadam,
voi lunastaa veljensä omaisuuden
takaisin siten kuin
Mooseksen laissa on säädetty.

Väkivaltaa Jeesus ei kuitenkaan tee.
Jos joku haluaa jäädä
synnin ja kuoleman valtaan,
eikä välitä vapautuksesta
ja tarjolla olevasta syyttömyydestä
ja Elämän lahjasta,
niin se on ihmisen oma valinta.

sillä niinkuin yhden ihmisen
tottelemattomuuden kautta
monet ovat joutuneet syntisiksi,
niin myös yhden
kuuliaisuuden kautta
monet tulevat vanhurskaiksi

Aadam oli tilanteessa,
jossa kaikki esillä olevat todisteet
osoittivat käärmeen puhuvan totta.

Mikään ei viitannut siihen,
että tuosta puusta syöminen
olisi vahingollista.

Aivan päinvastoin.
Vaimokin piristyi siitä syötyään
niin valtavasti,
ettei ole näin täpinöissään
ollut vielä koskaan.

Mutta vielä suurempi ihme
ja aivan uskomaton asia,
on se Rakkaus,
jota Jeesus osoitti meitä kohtaan,
kun antoi häpäistä itsensä
alastomana ristillä sen tähden,
että meidät voitaisiin pukea
uudelleen siihen kirkkauteen,
joka ensimmäistä ihmisparia
peitti tuohon
Aadamin syntiinlankeemushetkeen saakka.

Ja kaikkein suurin ihme on se,
että jotkut eivät halua
luopua häpeästään
vaan jatkaa syntielämää
vaikka tarjolla on uusi elämä
lahjavanhurskaudessa.

Ja jotta näiden kahden ero
selvästi näkyisi,
niin laki tuli väliin
viime hetkellä
Jumalan kansan kohtaloissa,
kun se sonnivasikkaa palvoen
ylisti sitä jumalanaan,
joka on vapauttanut sen
orjuudesta vapauttanut.
Söivät ja joivat sitten
pitivät iloa tuon vasikan ympärillä.

Jumala olisi oikeutetusti
eli vanhurskaasti voinut tuhota
tuon kansan Aaronia myöten,
ja aloittaa alusta Mooseksen kautta.

Mutta tosiasiassa Jumala
koetteli Moosesta.

Ja Mooses tai oikeammin
Jeesus pelasti tuon kansan
täystuholta.

Ristinmuotoinen kuolema
kulki kansan läpi ja se pelastui
täystuholta.

Ja nyt tarvittiin laki
ja kiveen hakattuna,
koska ihmissydämeen
se ei ollut sulautunut.

Ja tämä laki varjeli ankaruudellaan
sitten Israelin kansan täystuholta.

Ja niin meille syntyi
Jumalan kansan kautta
luvattu Vapauttaja.
Viimeinen Aadam.

Ja tähän Paavali päättää
tämän läpi käydyn katkelman.

Mutta laki tuli väliin,
että rikkomus suureksi tulisi;
mutta missä synti on suureksi tullut,
siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
että niinkuin synti on hallinnut kuolemassa,
samoin armokin hallitsisi
vanhurskauden kautta
iankaikkiseksi elämäksi
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme,
kautta.

Aadam ja Eeva antoivat
Jumalan pukea itsensä
teurastetun karitsan
nahasta tehtyyn vaatteeseen
ja näin peittää alastomuutensa
eli sovittaa syntinsä.

Jos me emme anna
Jumalan niin tehdä,
niin olemme paljon syntisemmät
kuin Aadam ja Eeva.

Joka hylkää Mooseksen lain,
sen pitää armotta
kahden tai kolmen todistajan
todistuksen nojalla kuoleman:

kuinka paljoa
ankaramman rangaistuksen
luulettekaan sen ansaitsevan,
joka tallaa jalkoihinsa
Jumalan Pojan
ja pitää epäpyhänä liiton veren,
jossa hänet on pyhitetty,
ja pilkkaa armon Henkeä!

[Kirjoittaja]