(Gen 2:4-7)

[Mooses]

Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä,
kun ne luotiin.

Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
ei ollut vielä yhtään kedon pensasta maan päällä,
eikä vielä kasvanut mitään ruohoa kedolla,
koska Herra Jumala ei vielä ollut antanut sataa maan päälle
eikä ollut ihmistä maata viljelemässä,
vaan sumu nousi maasta ja kasteli koko maan pinnan.

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen
ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen,
ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

[kalamos]

Näin syntyi
ensimmäinen ihminen
- Ensimmäinen Aadam.

Jumala muovasi maan tomusta ihmisruumiin.
Ja tuohon ruumiiseen eli kehoon
Jumala puhalsi itsestään Elämän Hengen.
Ja niin ihmisestä tuli Elävä Sielu.

Ihminen oli tällaisena Jumalan kuva.

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi

Jumala tarkoittaa Valtiasta.
Aadam oli Valtiaan kuva,
jonka tehtäväksi annettiin vallita eläinkuntaa,
joka oli osin luotu samana päivänä kuin Aadam
ja osin jo edellisenä päivänä.
Jumala loi kunkin eläinlajin erikseen.

Edellisenä päivänä oli tapahtunut näin:

Ja Jumala loi suuret merieläimet
ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot,
kunkin lajinsa mukaan,
ja kaikkinaiset siivekkäät linnut,
kunkin lajinsa mukaan.

Ja samana päivänä, jolloin Jumala loi Aadamin, oli tapahtunut näin:

Jumala teki metsäeläimet,
kunkin lajinsa mukaan,
ja karjaeläimet,
kunkin lajinsa mukaan,
ja kaikki maan matelijat,
kunkin lajinsa mukaan.

Ja sitten Jumala siis loi ihmisen,
joka oli Jumalan kuva,
ja asetti tämän valtiaaksi luomalleen eläinkunnalle.

Tuo päivä ei kuitenkaan
päättynyt vielä tähän,
vaan vielä samana päivänä
Jumala teki jotain hyvin erikoista.

Sillä Aadam oli ihminen eikä eläin.
Ja Aadamin ei ollut hyvä olla yksin
- ainoa ihminen maan päällä.

[kalamos]

Ensimmäinen ihminen - Aadam,
oli Jumalan kuva, Valtias,
jota ei verhonnut turkki
eikä höyhenpuku
eivätkä suomut
eikä mikään tällainen
vaan jumalallinen Kirkkaus.

Jumalan kuvana Aadam oli Elävä Sielu,
jonka sisimmässä oli Elämän Henki,
ja jota ulkoisesti verhosi Kirkkaus
samoin kuin myöhemmin Moosesta,
joka oli vuorella viettänyt pitkän ajan Jumalan yhteydessä.

Raamattu kansalle

Israelin lapset eivät voineet katsoa Moosesta kasvoihin
hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi

Tänäkin päivänä Jumalan yhteydessä elävien ihmisten
yllä on kirkkaus.

kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne

Mutta ruumiimme ei tästä kirkkaudesta
enää ole osallinen,
sillä se on synnin tähden turmeltunut,
ja sen lunastus tapahtuu
vasta kuolemamme jälkeen,
kun ruumiin ylösnousemuksessa
saamme kirkastetun ylösnousemusruumiin.
Mutta Aadam ei ollut vielä langennut,
ja niin hänen ruumiinsakin
oli tuon Kirkkauden Hengen verhoama.

Aadam Jumalan kuvana oli ja eli
valtiaana ylväästi kahdella jalalla
pystyssä seisten ja kävellen,
kun taas eläimet olivat
ja ovat edelleen toisenlaisia kuin ihmiset.
Tällaisena valtiaana
Aadam antoi nimet eläimille,
joiden valtiaaksi hänet oli asetettu.

Ja ihminen antoi nimet
kaikille karjaeläimille
ja taivaan linnuille
ja kaikille metsän eläimille.

Aadamin ympärillä oli valtava määrä
erilaisia eläimiä,
mutta Aadam oli silti yksin
- ainoa ihminen.

Mutta kohta tuo Jumalan kuva muuttui.
Sillä vielä samana päivänä Jumala teki jotakin,
mitä ei ollut aiemmin tehnyt.

Jumala oli aiemmin tehnyt maan tomusta eläimet,
ja sitten myös ihmisen,
mutta nyt Jumala teki toisen ihmisen
- ei maan tomusta, vaan ihmisestä -
Aadamin kylkipalasta.

Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen,
ja kun hän nukkui,
otti hän yhden hänen kylkiluistaan
ja täytti sen paikan lihalla.
Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta,
jonka hän oli ottanut miehestä,
ja toi hänet miehen luo.

Jumalan kuva oli muuttunut.
Se muodostui nyt miehestä ja naisesta.

[kalamos]

Nainen tehtiin miehen kylkipalasta tai kylkisiivusta.
Voitaisiin myös ehkä kääntää 'Aadamin solukosta'.

Ihan pieni operaatio vaimon tekeminen ei ollut,
koska Jumala nukutti Aadamin operaation ajaksi.

Mutta kun Jumala sitten toi näytille tekemänsä naisen,
niin Aadam heti ymmärsi,
miksi vaimo on yhteensopiva hänen kanssaan.

Ja mies sanoi:
"Tämä on nyt
luu minun luistani ja liha minun lihastani;
hän kutsuttakoon miehettäreksi,
sillä hän on miehestä otettu".

Nainen oli siis tehty solukosta,
joka oli otettu miehestä.
Ja tämän tosiasian perään Mooses kirjoittaa:

Sentähden mies luopukoon
isästänsä ja äidistänsä
ja liittyköön vaimoonsa,
ja he tulevat yhdeksi lihaksi.

Luuksi käännetty alkutekstin sana
tarkoittaa ihmisen ydintä/olemusta.
Joten kysymys on ykseydestä,
jossa yhdistävä tekijä on ihmisen olemus
ja toisaalta sama solukko eli geeniperimä.

Ihminen on ihminen
- mies ja vaimo.
Vain mies ja vaimo
voivat jakaa elämän keskenään ja lisääntyä.

Tämä ihme on mahdollista vain sen tähden,
että Jumala teki naisen,
josta tuli kaiken elävän ÄITI.
Aadam antoikin myöhemmin
vaimolleen nimen Eeva,
joka tarkoittaa elävää.

Ja mies antoi vaimolleen nimen Eeva,
sillä hänestä tuli kaiken elävän äiti.

Tänään Äitienpäivänä
muistelen omaa Äitiäni,
ja onnittelen Sinua,
joka olet Äiti!